Käsipallo-Suomi vuonna 2013

 , Klibba

Näytä Käsipallo-Suomi vuonna 2013 suuremmalla kartalla

”Käsipallo on painin ja vesipallon risteytyksestä kehitetty tasaisen maan palloilulaji, jota pelataan koko maailmassa aina Hangosta Riihimäelle”

Näin napakasti pakinoitsija Jukka Kuikka luonnehti käsipalloa joskus 1980-luvun lopulla. Harvinaisuudestaan huolimatta Suomessa on pelattu käsipalloa kaikessa hiljaisuudessa jo yli 70 vuotta. Rekisteröityneitä harrastajia on vuonna 2013 noin 4100, jäsenseuroja vuonna 1941 perustetulla Suomen Käsipalloliitolla on 36. Maailmalla käsipallo on kaikkien sisäpalloilulajien joukossa kolmanneksi pelatuin, heti kori- ja lentopallon jälkeen. Kaikkiaan käsipalloilijoita on liki 20 miljoonaa, suurin osa heistä Euroopasta. Jäsenmaita Kansainvälisellä käsipalloliitolla on pian yli 200.

”Käsipalloilijoita on yksistään Saksassa enemmän kuin jääkiekkoilijoita on koko maailmassa”

Havainto joka kertoo niin paljon suomalaisesta urheilukulttuurista. Hiihdon, pitkän matkan juoksun ja painin luvatussa maassa ollaan herätty vasta myöhään joukkueurheiluun, jonka suosio onneksi kasvaa jatkuvasti.

Valitettavasti vain jääkiekko on saanut Härmässä niin vahvan jalansijan että monelta lahjakkuudelta jää muut joukkuelajit kokematta kun päätöksiä satsaamisesta pitää tehdä jo ala-asteikäisenä. Liian moni drop-out jättää 15-16-vuotiaana kaiken harrastamisen pudottuaan lätkässä edustusjoukkueesta, ja kun ei ole ikinä muuta harrastanut niin toiseen lajiin hyppääminen on siinä vaiheessa jo todella vaikeaa.

Laajenemisen merkkejä on käsipallo-Suomessakin nähtävissä. Liiton School Tour-hanke käy vuosittain esittelemässä lajia ala-aste-ikäisille vesseleille hyvällä menestyksellä, lisäksi käsipalloa koitetaan juurruttaa harrastuslajiksi ympäri maan. Jyväskylässä vuonna 2012 pelattu SM-liigaottelu HIFK:n ja Cocksin välillä poiki paikallisen jenkkifutisseuran käsipallojaoston perustamisen. Puuman Metsästäjät otti viime kaudella osaa miesten III-divisioonaan, jossa se myös menestyi hyvin. Joukkueen pelaava valmentaja Jarkko Rajala kertoo jyväskyläläisten kuulumisia Klibba.comissa omassa blogi-osiossaan. Tuorein aluevaltaus on Tampere, jonne käsipallo on muutaman vuosikymmenen jälkeen nyt palaamassa. Mansesta lisää syksymmällä myös Klibba.comissa.

Kuinka oheiseen karttaan sitten saataisiin vielä lisää palluroita?

Helppoahan se ei ole, mutta jos läheltä aloitettaisiin niin jo rajanaapurissa löytyy paikkakuntia jossa ei käsipalloa vielä, tai enää pelata: Sipoo, Kerava, Järvenpää, Klaukkala, Nurmijärvi, Lohja, Espoo jne… Jokainen näistä kuuluu tavallaan jonkun jo toimivan käsipalloseuran vaikutuspiiriin, ainakin maantieteellisesti. Kun lajiosaamista löytyy läheltä voisi juurruttaminen onnistuakin. Yhteistyötä vaikkapa paikallisen jalkapalloseuran kanssa sietäisi miettiä, jotta nassikoille saadaan vaihtoehtoinen talvilaji joka myös kehittää päälajin harrastamista.

”Uudet paikkakunnat ovat aina todella kiinnostavia. Haastavinta on saada junioritoimintaa varsinkin jos matkat lähimmille vieraskentille on pitkiä, eli ei riitä että saadaan yksi juniorijoukkue kasaan vaan tarvittaisiin useampia samalta alueelta jolloin voisi pelata aluesarjaa.” sanoo Käsipalloliiton toiminnanjohtaja Tomi Puikkonen. ”Olemme edenneet niin, että iskemme kiinni uuteen paikkakuntaan jossa voisi olla pieninkin mahdollisuus saada se mukaan. Mielestäni olemme onnistuneet tyydyttävästi näillä resursseilla, lisenssimäärän kasvu on mielestäni hyvä varsinkin kun vertaa menneisyyteen, mihin tietysti ei pitäisi verrata… Mutta olen joskus miettinyt, että jos olisimme saaneet 1000 uutta pelaajaa vuosittain niin meitä olisi nyt jo yli 7000 tuhatta. Laji on itsessään vetovoimainen joten esimerkiksi School Tourin kautta saamme kyllä pelaajia rekryttyä.”

”Liiton strategia on tehty vuodelle 2012 ja tarkoitus on tuplata pelaajamäärä vuoteen 2021 mennessä. Se tarkoittaa noin 300-400 uutta pelaajaa vuodessa”, Puikkonen jatkaa. ”Mielestäni on erinomainen saavutus, että kolmessa vuodessa olemme saaneet noin 1000 uutta pelaajaa, kun 70 vuodessa niitä tuli vajaa 3000.”

Pitäisikö jatkossa keskittyä kasvattamaan nykyisten seurojen kokoa vai haalimaan uusia seuroja kokonaan uusille paikkakunnille?

Puikkosen mielestä sekä että: ”Yksi uusi paikkakunta vuosittain ja nykyiset seurat kasvaa tasolle jolla jokaisessa ikäryhmässä on joukkue.”

”Uuden joukkueen tai seuran perustaminen vaatiin aina vähintään yhden tulisielun. Joskus pohdin sitä, että meidän pitäisi palkata aluepäälliköitä jonka tehtävänä on käynnistää seura tai joukkue jollain tietyllä alueella, tämä aluepäällikkö olisi samalla aluksi se tulisielu”, Puikkonen miettii.

Toinen kova haaste on halliajat. Salit ja hallit ovat kouluissa tyydytty rakentamaan riittävän kokoisiksi vain kori- ja lentopalloa ajatellen, salibandykään ei tarvitse isompaa kenttää. Kun moniin halleihin on vielä saatu pihkan käyttökielto, ei harjoitusvuoroja tahdo löytää mistään. Uusien hallien rakentaminen pelkästään käsipalloon ei tunnu järkevältä, ainakaan rahoittajien näkökulmasta.

Miten seurat sitten voisi auttaa?

Harrastesarjaksi muutama vuosi sitten muovattu III-divisioona on parissa vuodessa poikinut muutamia uusia joukkueita. Kaudella 2009-10 kolmosdivariin osallistui vain viisi joukkuetta, 2011-12 joukkueita oli kahdeksan ja viime kaudella (2012-13) mukana oli jo 11, joista osa tutumpia nimiä mutta osa aivan uusia tuttavuuksia, kuten jo aiemmin mainittu Jyväskylä. Helsinkiläisen HC Lutuurin pelaajat puolestaan ovat löytäneet lajin ilot vasta aikuis-iällä, keskimäärin kaverit ovat ehtineet pelata käsipalloa vasta parin vuoden ajan.

Tomi Puikkosen kokemuksen perusteella juuri harrastesarjajoukkueita on helpompi rekrytoida mukaan. ”Levitystyö on ollut pelkästään liiton vastuulla. Tuo onkin mielenkiintoinen pointti että otettaisiin seurat mukaan tähän kuten esimerkiksi kummiseurana. Liitto kyllä auttaa aloittavia kaikessa missä voi ja missä tarvitaan apuja mutta liiton resurssit ovat rajalliset.”

Merta edemmäs kalaan?

Ihan kokonaan ei harrastajamääriä tarvitsisi haalia kouluista tai opistoista, eikä uusilta paikkakunniltakaankaan, sillä reservissä löytyy satoja entisiä pelaajia jotka saattaisivat hyvinkin jatkaa harrastustaan jos vain puitteet hoidettaisiin kuntoon. Kun miltei totaalisesti kuihtuneeseen ikämies- (ja -nais-)sarjaan saataisiin järkevä sarjasysteemi, houkuttelisi se varmasti entisiä pelaajia vaikka ihan vaan liikkumaan käsiksen parissa. Kahtena viime vuonna ikämiesten SM-sarjaan osallistuneet ovat varmistaneet samalla osallistumismaksulla SM-mitalinkin itselleen. Esimerkiksi jalkapallossa on toimiva KKI (Kunnossa Kaiken Ikää)-konsepti, josta voi vapaasti ottaa mallia!

/JK

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt