Euroseikkailuista kohti kotimaan huipennusta

 , Kukkoilija

Vain muutama ottelu mahtuu enää Kukkoilijan suosikkijoukkueenkaan kalenteriin tälle kaudelle. Matkan varrelle niitä on toki riittänyt todella hurja määrä ja erittäin painavin perustein voidaan todeta, että Hämeessä on koettu kaikkien aikojen käsiskausi. Ja ovathan tuosta toki muutkin kuin Riksulaiset saaneet vapaasti nauttia.

Vaikka SM-liigan välierät ja finaalit ovat vielä edessä voidaan sanoa, että Cocksin osalta kauden huimimmat vaiheet ovat jo takanapäin. Ei tämä nyt sitä tarkoita etteikö Kukkoilija uskoisi punakeltaisia myös kotimaan valtikan kiistaton säilyttäminen kiinnostavan mutta viime viikkojen jälkeen kotimaan pelit saattavat jo tässäkin vaiheessa kautta silti tuntua hieman paluulta arkeen.

Cocksin pääsiäisen alusviikonloppuhan kului hyvinkin tutussa matkakohteessa eli Etelä-Viron  Pölvassa jonka käsisylpeys Serviti väänsi itsensä niukimmalla mahdollisella tavalla vierasmaalisäännön turvin Baltian finaaleihin ja pudotti rakkaan kiistakumppaninsa Kehran ulos näistä peleistä. Näin ollen myös finaaliviikonlopun järjestäminen osui siis jälleen kerran finaalinelikon ”ainoalle oikealle” Baltian jengille. Sinänsä tylsää kuin maksalaatikko mutta toisaalta Cocksilla oli toki Mesikäpa hallista varsin mukavia muistoja viime keväältä. Nyt edessä tiedettiin kuitenkin olevan ehkä kaikkien aikojen kovatasoisin Final four -turnaus, kun tuttujen Pölva Servitin ja SKA Minskin lisäksi mukana oli uutena joukkueena Ukrainan kärkijengi ZTR Zaporozhye. Onhan sekin todettava, että Baltian liigan alkulohkossa ja vielä puolivälierissäkin vastustajat olivat tänä vuonna Cocksille yllättävänkin kevyitä ja kukkolauman viimeisestä tappiosta noillakin kentillä on jo pari vuotta. Mutta nyt oli siis todellista haastetta luvassa…

Ja kylläpä nuo viikonlopun pelit sitten tarjosivatkin käsipalloviihdettä koko rahalla ja vähän vielä päällekin. Viime vuoden finaalivastustaja SKA Minsk oli nyt vastassa jo välierissä ja siihen oli helppo uskoa, että edelliskevään finaalitappio haluttiin nyt kuitata korkojen kera pois. Vaan toisin kävi. Välierässä hurjasteltiin jäätävät 71 maalia ja sen yhden ratkaisevan kerran useammin pallo kaivettiin esiin Minskin maaliverkosta. Koko trilleri huipentui viimeisille sekunneille kun SKA haki tasoitusta ja saikin pelattua paikan vasempaan laitaan ja vieläpä todella isoon kulmaan mutta muutenkin isosta maalimäärästä huolimatta mainion ottelun pelannut Kiril ”Kirka” Morozov veti tässäkin pidemmän korren ja Cocks pääsi tuulettelemaan finaalipaikkaa. Sunnuntain finaali Zaporozhyeta vastaan oli sitten taas jokseenkin täydellinen vastakohta välieräpelille sikäli että nyt koko matsissa tehtiin maali vähemmän kuin välierän ensimmäisellä jaksolla… Finaalissa maalit olivat siis todella arvossaan ja 20 rysää riitti tällä kertaa Cocksille mestaruuteen. Punakeltaisten esitys Pölvassa meinaa vetäistä jopa Kukkoilijan hiljaiseksi sillä niin loistavasti valmentaja Savukynas sai joukkueensa turnausta edeltävästä raastavasta pelimäärästä huolimatta ladattua tähän viikonloppuun. Koko joukkueen esitys oli yksinkertaisesti loistava ja nyt myös ryhmän suurimmat tähdet loistivat juuri kuten heidän näillä hetkillä pitääkin. Moron maalivahtipeliä ei myöskään voi liikaa kehua. Himpun hurjalta tuntuukin, ettei tämä kaveri tahdo mahtua Cocksin ensi vuoden rosteriin… Noh ei nyt kuitenkaan karata vielä ensi kauden asioihin vaan nautitaan ensin tästä!

Niin mahtava kuin Baltian liigan huipennus olikin ei se välttämättä tällä kaudella kokonaisuutena ollut kukkolaumalle edes se kovin juttu vaan sitä edustivat tietenkin lähes käsittämättömän hienot esitykset ensin Mestareiden liigan karsinnassa ja sen kautta EHF-Cupissa. Kukkoilija on tässä tuumaillut, että kun täältä Hämeen rämeiden perukoilta heitettiin pari vuotta sitten ilmoille tavoite pelata EHF-Cupin lohkovaiheessa 2020 mennessä niin kuinkahan moni sitä silloin piti uskottavana??? Mutta niin se vain on, että nyt eletään vuotta 2017 ja tavoite on ensimmäistä kertaa saavutettu. Champparin karsinnasta kolmannelle EHF:n karsintakierrokselle selvinnyt Cocks oli tuossa vaiheessakin vielä suorastaan ylivoimainen puolalaisia vastaan ja vaikka pistetili jäi niukkaakin niukemmin lohkossa avaamatta olivat peliesitykset kauttaaltaan upeita. Jättipommi oli enemmän kuin lähellä jo toisessa matsissa johon lähtökin tuntui jo lähinnä epätodelliselta, kun vastaan asteli 7 eri kansalaisuutta edustaen Bundesligan pörssikärkeä, olympiamitalistia, Euroopan huippuliigojen mestaria ja muutenkin sellaista hulppeamman kivitalon kokoista kaveria, että heikompaa olisi saattanut jo hiukan huimata. Vaan eipä huimannut Cocksin poikia. Maalin tappio tuli mutta iso merkki tehtiin taas käsiskartalle ja kun tuon jälkeen vielä pidettiin Benficaa lievästi sanottuna tiukoilla kahteen otteeseen oli varmasti näytetty, että rotsi auki eivät voi enää nuokaan jengit piskuista SM-liigajengiä vastaan lähteä. Kuudesta pelistähän vain viimeinen vieraspeli oli käytännössä selvä varhaisessa vaiheessa mutta tuostakin matsista täytyy sanoa, että oli sen vaan järjettömän hieno kokemus! Ja tuota äärettömän arvokasta kokemusta Cocks pystyi näistä geimeistä muutenkin ammentamaan äyskärikaupalla. Ensi kerralla on ehkä jo piirun helpompi lähteä haastamaan… Ja kyllähän tässä se tärkein tuli todistettua jo nyt. Kun yläpuolelle jää enää Mestareiden liiga niin mantereen 40 kovimman jengin ryhmää päästiin haastamaan ja tuossakin porukassa Cocks näytti, että ihan oikealla tasolla väännettiin. Mihin tässä siis vielä ehditäänkään…

Mutta eipäs unohdeta, että onhan täällä kotimaassakin palloa viskottu ja kauden sijoitukset ovat kärkinelikon lopullista järjestystä lukuun ottamatta selvillä. Jos häntäpäästä aletaan purkaa niin eipä nyt kenellekään yllätyksenä kaiketi tullut, että karsintapaikat napsahtivat Dynamolle ja PIF:lle. Kukkoilija näkee sinänsä positiivisena sen, että liiga pelattiin pitkästä aikaa 10 joukkueella mutta samalla täytyy nostaa hattua päättäjille, että sarjasysteemiä ymmärrettiin samalla rukata heti siihen kuosiin, ettei ns. turhia pelejä tullut ihan kohtuuttomasti. No tähän joku koiranleuka voisi toki lohkaista, että tällä kaudella kaikki SM-liiga pelit ovat olleet Cocksille turhia mutta vaikka tulosten valossa aikalailla näin onkin ollut, niin eipä nyt keulita tämänkään asian kanssa sen enempää vaan eletään kiltisti tässä nykyisessä todellisuudessa. Mutta siis… siihen ei montaa kierrosta tarvittu, kun oli selvää, että kahden pohjimmaisen joukkueen taso ei tällä kaudella riitä muita juurikaan haastamaan vaan he pelaavat omaa kisaansa jumbopaikasta. Kyllähän se fakta on, että varsinkin jos joukkueiden keskinäiset pelit jättää tilastosta pois ja katsoo esim. maalieroja niin jokseenkin julmaa luettavaahan se on. Keskimäärin toistakymmentä maalia on takkiin joka pelissä tullut. Keskinäisessä kisassa Dynkky kuitenkin oli nyt edellä, vaikka vielä edelliskeväänä PIF kyykytti lilapaitoja karsinnassa. Ja karsintapeleissähän tänäkin keväänä nähtiin jonkinmoista yllätystä. Ainakin Kukkoilija odotti nytkin liigassa pelanneiden olevan vahvoilla mutta eeeihän se ollut sinne päinkään. Pötsi ja Hanko hoitelivat karsinnat puhtaasti itselleen ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä ketkä lopulta liigalisenssejä hakevat ja kenelle niitä myönnetään. Mahtaisiko tuossakin vielä muhia jotain pientä yllätystä…? Kukkoilija ei näihin muuta osaa tässä kohtaa sanoa kuin että toivottavasti Riksun seurojen välillä todellinen keskusteluyhteys löytyy, suuret tunteet jätetään hieman taka-alalle ja lähdetään puhaltamaan yhteiseen Riksu-käsis hiileen tavalla tai toisella…

Molemmat IFK:t jämähtivät taas alempaan keskikastiin ja pääsivät ensimmäisinä aloittamaan kesälomat, vaikka tämä ei varmasti ainakaan stadin pojilla tavoitteena ollut. Näiden edellä Siuntion kuutospaikka voidaan pitää jokseenkin odotettuna mutta viime vuoden finalisti Granin valahtamista viitospaikalle ja alempaan loppusarjaan voidaan (kuuluisista) pikku haasteista huolimatta pitää yllätyksenä. Ainakin Kukkoilijan silmissä fakta oli kuitenkin se, että runkosarjan positiivisin yllättäjä puolestaan löytyi Vantaalta joka ainakin vastoin Kukkoilijan odotuksia jyräsi ylempään kastiin. Siellä taival toki oli niin tuskaista, että heidän otettuaan 2-0 johdon puolivälieräsarjassa tuntui, että Atlas yllättää taas. Niin… yllättää tosiaan, vaikka lähtikin tähän sarjaan ylemmältä sijalta. Sen verran heikosti joukkue ylemmässä sarjassa esiintyi. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että bensa loppui kahteen peliin ja Grani kiilasi lopulta tiukassa viiden matsin väännössä edelle ja lopulta alun perin odotetulle paikalleen välieriin. Jos tuota ei siis varsinaisena yllätyksenä voikaan pitää niin sitä ehkä jo voi, että molemmat puolivälieriin päätyneet ylemmän kastin joukkueet kammettiin ulos välieristä. Vai voiko?? No tokihan siinä aina yllätyksen makua on kun kuutonen pudottaa kolmosen mutta ei Dickenin alamäen jatkuminen ainakaan Kukkoilijalle minään suurena uutisena tullut. Joukkue on tehnyt tätä hommaa niin monta vuotta niin pienin muutoksin niin pelaajarosterin kuin valmennuksen ja sitä kautta pelityylinkin kautta, että mitään suuria kehitysaskelia on ollut turha odotellakaan. Ei yksi Granlund vielä kesää tee, vaikka kookkaana pelaajana mielenkiintoinen tyyppi onkin. Kun Siuntiossa samaan aikaan on saatu pelaajat sairastuvilta kehiin, katsojat lehtereille ja Ardo Puna pelikuntoon niin tässä on tulos.

Välierien kannalta tämä edellinen vaihe meni itse asiassa aivan nappiin. BK lähtee Kukkoilijan ja varmasti monen muunkin papereissa omaan välieräsarjaansa selvänä ennakkosuosikkina nyt kun heidän runkopelaajansa Gea Rönnbergin johdolla ovat tiettävästi pysyneet terveinä. Alkukauden peleissä (Liigan runkosarja & cup) Grani kuitenkin tuli peli peliltä lähemmäs ja runkosarjan jälkimmäisessä pelissä kotiluolassaan jo rinnalle eli ei tuota paria vielä pelatuksikaan voi julistaa. Toisen parin sen sijaan melkeinpä jo voi, sanottakoon tästä Siuntiossa nyt mitä hyvänsä. On silti erittäin piristävää vaihtelua, että SIF nousi taas mukaan näihin peleihin. Varsinkin nyt kun siellä ovat yleisömäärät ja tunnelma näyttäneet olevan komealla tasolla ja Cocksin vanha tuttu Puna punoo nyt juoniaan siellä (huomasittehan pikku sanaleikin). Sellaisiakin arvioita on kuultu, että tämän kauden kiinnostavimmat pelit Cocksin kannalta käydään nyt välierissä. Noh katsotaan mitä tuleman pitää mutta todella paljon täytyy asioiden muuttua, että tämä oikeasti tiukaksi menisi. Sen verran musertavaa jälkeä kukkolauma on tällä kaudella tehnyt. Runkosarjan maaliero oli vaatimattomat 238 maalia plussalla ja jotain kertoo sekin, että ylemmän jatkosarjan alkutaulukossa kaikki 3 muuta olivat jo lähdössä miinuksilla… Välierien maalivahdeista Cocks veskarit ovat torjuntatilastoissa sijoilla 1, 2 ja 4 ja vaikka maalipörssin aivan terävimmässä kärjessä keikkuivatkin vain kukkopojat Teme ja Nico niin maalinteko arsenaalin leveys on ollut aivan omaa luokkaansa. Euroseikkailut on nyt myös tältä kaudelta siis seikkailtu ja joukkue voi keskittyä ihan vain näihin peleihin. Sikälikin tilanne on aivan eri kuin kaudella tähän asti.

Helpoin veikkaus finaalipariksi olisi siis Cocks – BK ja jos Kukkoilijalta kysytään niin Siuntio voisi tällä hetkellä olla jopa vahvin ehdokas himmeämmän lätkän nappaajaksi. Vaan urheilustahan tässä on kyse ja jokainen peli on yksi kerrallaan pelattava ja tulos ansaittava. Tämä on Cocksinkin syytä eurohuuman jälkeen muistaa. Nälkää ja näyttöhaluja muilla riittää varmasti. Toivotaan siis, että edessä on värikkäin ja tasokkain ”Final four” Suomessa pitkiin aikoihin. Eli nyt kaikki nauttimaan Suomi-käsiksen parhaasta annista vielä muutaman pelin verran!! Cocksin osaltahan niitä on jäljellä tasan 6 kpl eikö niin… ;)

Tuoreimmat jutut
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti.