Mestareiden karavaani kulkee…

 , Kukkoilija

Vaikka haukuntaakin välillä nurkilla kuuluu ja Cocksin kausi virallisten pelien osalta alkoi rajulla pettymyksellä, jatkuu punakeltaisen karavaanin kulku kuitenkin päättäväisesti kohti uusia, yhä kovempia haasteita. Siinä matkalla välietappina on toki myös 4. peräkkäinen Suomen mestaruus.

Karsiutuminen EHF-cupista heti ensimmäisellä kierroksella oli niin kova pettymys, että myös ”kausi on ohi” kommentteja lehtereillä ja kentän laitamilla kuultiin. Kukkoilija toivoo ja myös uskoo, että ajatukset pystytään pikkuhiljaa kuitenkin kääntämään eteenpäin. Tälläkin kaudella riittää kotimaan pelien lisäksi edelleen kuitenkin kovia haasteita myös Baltian suunnalla. Toivottavasti valmistautumisessa tehdyistä virheistä on otettu oppia ja ensi vuonna uskotaan siihen, että treenipelien laatu on määrää tärkeämpää. Tallinnan turnaus jonka pelit menivät lopulta Cocksille lähinnä höntsäilyn piikkiin ei varmasti ollut se oikea viimeistely. Pelejä oli paljon joten kyllähän ne energiaa söivät mutta aivan väärä tempo niistä ilmeisesti takaraivoon jäi. Muutama kova pallotreeni omalla porukallakin olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto. Jälkiviisaus ei toki sinänsä viisautta lisää. Kyllä Kukkoilijakin ymmärtää, että kun pre-season ohjelma alkoi mennä uusiksi suurimpana pettymyksenä Tanskan turneen peruuntuminen, niin jotain haluttiin tilalle. Noh, persiilleen meni tällä kertaa mutta ei muuta kuin näistä opiksi, uutta matoa koukkuun ja kohti uusia seikkailuja. EHF seikkailukin on nyt joka tapauksessa korkattu eikä sekään sentään mahdottomalta haasteelta tunnu.

Jos ei kausi toivotulla tavalla startannut niin kauden alla niissä kovemmissa harkkapeleissä saatiin kyllä silti kuvaa siitä, millainen nippu Cocksilla on tälle kaudelle kasassa. Kaikkiaan kauden alla väännettiin 16 matsia joista kansainvälisiä oli peräti 14. Tallinna cup ei siis ollut onnistunut päätös valmistautumiselle, vaikka turnausvoitto rallatellen tulikin (tai oikeastaan juuri siksi) mutta kauden ensimmäiset pelit Ruotsissa Allsvenskanin joukkueita vastaan saattoivat ihan ensimmäisiksi peleiksi reippaasti uusitulla pelaajarosterilla ollakin ok valinta. Siitä päästiin hyvin liikkeelle ja parin Hifk verryttelyn jälkeen oli sitten vuorossa elokuun kohokohta Sveitsissä. Toista kertaa kutsun Lovats cupiin saanut kukkolauma nappasi siellä päänahat niin Italian, Sveitin kuin Tanskankin liigajoukkueilta ja sijoittui todella kovassa seurassa kolmanneksi. Ehkä kaikkein kutkuttavin matsi oli kuitenkin se ainoa hävitty eli alkulohkon päätöspeli Turkin jättiä Besiktasia vastaan. Silloin kun pelataan chämppärissä TOP16 rankatun jengin kanssa, johdetaan useampaan otteeseen ja matsi ratkeaa vasta aivan viime minuuteilla, voidaan hyvin ajatella, että oikealla tiellä ollaan. Harmi, että tässä turnauksessa luotuja odotuksia ei pystytty realisoimaan EHF avauksessa mutta ensi kerralla sitten…. Tosin sekin on puhuttanut onko tuolla menestymiseen todellisia mahdollisuuksia ennen kuin punakeltaisille saadaan oma kv-mitat täyttävä halli Riihimäelle. Nythän kotietu ei ole todellinen kotietu joten Kukkoilijankin katse kääntyy todella toiveikkaana vuoteen 2017.

Baltian osaltakin Cocksin tilanne muuttui entistäkin haastavammaksi kun selvisi, että näitäkään ”kotipelejä” ei enää pelata Riihimäellä eikä itse asiassa edes Suomessa vaan lähinnä Kehrassa. Tämäkin alkaa jo mennä kestämättömän puolelle mutta koska missään muualla ei ole edes näillä kustannuksilla tarjolla tällaista määrää kovia kansainvälisiä pelejä haluttiin mukana edelleen pysyä. Varmasti aivan oikea päätös. Pelkillä kotimaan peleillä ei homma mitenkään voi kehittyä. Tämän kun vielä joku muukin liigaseura ymmärtäisi. Neuvotteluasemat Baltian suuntaan olisivat heti aivan erilaiset, jos Suomestakin olisi liigassa mukana 2 joukkuetta. Kaikkiaan tänä vuonna on mukana peräti 12 joukkuetta kahdessa eri lohkossa Cocksin saadessa seurakseen lohkovaiheeseen suraavat joukkueet: Pölva (Viro), Brest ja Vitjaz (Valkovenäjä), Granitas Kaunas (Liettua) sekä Tenax Dobele (Latvia). Lohkon kärkipaikka on varmasti Cocksin tähtäimessä hiukan haasteellisesta pelipaikka tilanteesta huolimatta. Kauden loppukahinat käydään sitten vapun tienoilla Minskissä joten kohtalaista haastetta tarjotaan Cocksille tämänkin liigan valloittamisessa jälleen kerran. Vaan haasteitahan tässä toki kaivataankin…

Kotoiseen SM-liigaan päävalmentaja K.Kekki pyrkii hakemaan haastetta mm. sillä, että hän haluaa Cocksin olevan vähiten maaleja omiin päästänyt joukkue liigassa. Cocks-hyökkäyshän on ollut kotimaassa omaa luokkaansa jo vuosikaudet mutta tätä oman pään tilastoa ei ole viety kertaakaan. Mielenkiintoista siis nähdä kuinka joukkue tähän lisähaasteeseen tarttuu. Toivottavasti hyvin sillä täysin realistinen tavoitehan tuon on. Puolustaminen kun vaan on usein sitä todellista asenneduunia niin latautuminen kaikkiin ”ei niin haastaviin” peleihinkin on jostain kaivettava. Toki tätä myös fiksulla peluuttamisella voidaan hieman ruokkia. Kukkoilija toivoo, että tätäkin nähdään. EHF peleissä (tai ainakin nähdyssä Vantaan pelissä) vaihdot olivat kuitenkin melko nihkeässä. Silti esim. vasta toisella jaksolla irti päässeet Syrjälä ja Safronii täyttivät paikkansa hyvin. Nythän tulee olemaan kyse paitsi pelin aikana pyörivästä vaihtoruletista myös siitä ketä kokoonpanoon minäkin päivänä nimetään. Ilman isoa loukkaantumissumaa kovia ukkoja jää kuitenkin aina 14 ulkopuolellekin.

Faktahan nimittäin on se, että Cocksin rosteri ei vielä koskaan ole ollut niin laaja ja tasokas kuin nyt. Kovia pelimiehiä kuten Rogenbaum ja Voika toki poistuikin mutta ehkä jopa parempaa on saatu tilalle. Vasemmassa laidassa saadaan taas nauttia jo kevään finaaleissa dramaattisen paluun tehneen Teme Tammisen otteista nyt kun hän on jälleen täydessä iskussa. Still 2 fast 4 U man… Ja kun peliajasta Temen kanssa kisaa Jani Tuominen ei tuohon juuri lisättävää jää. Oikea siipi on vahvistunut entisestään kun pakkipuolella Vitalie Nenita sai vastuunkantoon apuja Mirca Mimicin muodossa. Nyt ei siis tuokaan paikka ole enää yhden kovan vasurin varassa. Oikea laita oli jäätävä jo ennestään mutta Andrei Novoselov tuo sinne taas aivan uuden ulottuvuuden. Paikalla on nyt 3 todella kovaa pelimiestä joista jokainen on urallaan eri vaiheessa ja pelaa omalla tyylillään joten erittäin mielenkiintoista on nähdä, miten siellä vastuut kauden mittaan jaetaan. Kukkoilija toivoo, että joka tapauksessa tasaisemmin kuin St Otmar peleissä.

Sentterin tontillehan Cocksilla on tarjolla ”vain” kaksi todellista vaihtoehtoa mutta huhhuh mitkä vaihtoehdot ne ovatkaan! Robinin kehitystä kukkopaidassa on ollut lievästi sanottuna ilo seurata ja nyt löytyi Minskistä vain pari vuotta vanhempi nouseva stara rinnalle kirittämään. Yury Lukyanchuk on jo parin nähdyn pelin ja treenin perusteella osoittanut, että hänestä tullaan kuulemaan vielä paljonkin. Loistava taistelupari viivapainiinkin siis löytyy.

Vasemman pakin paikalla uusimman tulokkaan Andrei Kalia Kaliarovichin liigadebyytti hieman siirtyy, kun kaverin treeneissä hiukan ”säädetty” tuulenhalkoja täytyy ensin asetella suunnilleen entiselle paikalleen mutta eivätköhän herrat Rönnberg ja Safronii tuon tontin odotellessa hoitele… Nico alkoi jo keväällä vammojen pikkuhiljaa parantuessa osoittaa todella ärhäkkää kuntoa ja siitä on nyt ollut hyvä jatkaa. Se lopullinen suuri läpimurto myös Suomen ulkopuolella saattaa olla enää ajan kysymys. Ja kyllähän ”Pitkän-Ykän” kyvyt jo kauan on tiedetty mutta miestä on aina vaivannut valtava tason heittely pelistä toiseen. Nyt ei kovin pitkiin nokosiin enää varaa liene sillä kolmospaikka V9 paikalla tuskin kiinnostaa häntäkään… Pelinrakentajan tontilla luottojyrä Janssonille odotellaan vieläkin sitä ehjää kautta (mitenkään loistavasti ei tämäkään tuossa mielessä alkanut) ja mahdollisuutta näyttää mikä hänenkin tasonsa ihan oikeasti pelimiehenä on. Ja ainakin Kukkoilijan todella harras toive olisi, että jonain päivänä vielä punakeltaisissa nähtäisiin täydessä iskussa oleva Andreas Rönnberg aiheuttamassa unettomia öitä vastustajan puolustukselle. Mutta kovan takana sekin tuntuu olevan. Kaikki mahdollinen tsemi silti täältäkin Gealle, jotta hän jaksaa viedä kuntoutuksen maaliin asti ja pääsee vielä näyttämään miksi hänet on niin usein valtakunnan parhaaksi pelaajaksi arvioitu. Kukkopaidassahan tästä saatiin vain parin pelin näyte viime syksynä… Onneksi meillä on sentään nyt Viktor Kovalenko. Tässä kohtaa vaikuttaisi siltä, että Ripa Järven jälkeensä jättämää puolustuksen johtajuuden aukkoa ei enää välttämättä tarvitse surra. Toki Krisse on tässäkin jo roolia hienosti ottanut mutta varsinkin hänen poissa ollessaan Cocks -puolustus tuntui viime kaudella ajoittain varsin hajanaiselta. Viktorin jäätävä kokemus auttanee kukkolaumaa vielä moneen otteeseen tällä kaudella molemmissa päädyissä.

Ja se kentän tärkein tonttihan lienee edelleen se veskarin tontti vai kuinka? Noh Vitali Klitshkoa… ääh prkl taas Vitalii Shitskoa ei Kukkoilijakaan liikaa ole vielä tositoimissa tai edes treeneissä nähnyt mutta kai se jotain on kommenttien ja CV:n varaankin uskottava. Jotain oikeasti hienoa saattaisi olla luvassa… Kesken viime kautta Riksuun värvätty Kiril ”Moro” ”Kosmos” Kirka” Morozov sen sijaan on alkusyksystä tarttunut Kukkoilijan silmään jo useamman kerran eikä sopparin jatkoa tarvitse näillä näkyminihmetellä hetkeäkään. Ja näistä huolimatta Kukkoilija ei olisi lainkaan pahoillaan, jos balttiarallaa jokaisen liigapelin toisena veskarina pelaisi Kalle Alander. Nuoren miehen potentiaali on nimittäin sitä luokkaa, että se isompikin breikkaus voisi olla aivan siinä kinthailla. Kukapa tietää…

Eli näillä saatesanoilla Kukkoilija toivottaa tervetulleeksi liigakauden 2015-16 ja vaikka hän sumeilematta uskookin suosikkijoukkueensa jyräävän kaikkien aikojen ylivoimaisimpaan suoritukseen toivoo hänkin ehkä salaa jotain pientä yllätysmomenttia… Helppoa ei kuitenkaan tule haastajilla olemaan. Viime kaudella Cocks jyräsi vastustamattomasti tuplamestaruuteen, vaikka koki historiansa järkyttävimmän loukkaantumissuman. Eli yllätys ei ole se, jos Cocks jonkun pelin huolimattomuuttaan häviää vaan se, jos joku pystyy nostamaan tasoaan niin rajusti, että todellinen haaste pöytään läjähtää.

Vielä viimeisenä valitusvirtenään (toistaiseksi) Kukkoilija toistaa vanhan, jo tässäkin tarinassa esittämänsä kysymyksen: Mikä muita liigan kärkijoukkueita vaivaa, kun kansainvälinen toiminta ei vain kiinnosta?? Challenge cupiin olisi tainnut olla tarjolla jo 3 paikkaa. Ainuttakaan ei käytetty. Baltian liigaan toinen joukkue olisi äärimmäisen tärkeä sikäli, että Suomalaisedustus siellä ylipäätään säilyy mutta myös loistava väylä nostaa Suomen tasoa. Halukkaita ei silti vain löydy. Kukkoilija tietää, että liittoakin tämä kiinnostaa suuresti mutta asia ei tietenkään heidän toimivallassaan ole. Mitäpä hittoa tälle siis tehdään? Kukkoilijalle jokainen haasteeseen tarttuva jengi olisi yhtä tervetullut mutta tällä hetkellä suora haaste tekisi mieli esittää lähinnä Atlaksen suuntaan. Sieltä ne väylät hiipiä lähemmäs Cocksia löytyvät, eivät pelkästään SM-liigasta. Micke aivan varmasti tämän tietää, joten nähtäväksi jää miten seurajohto reagoi??

Näitä odotellessa Kukkoilija keskittyy nauttimaan kotimaisen kauden ja SM-liigan avauksesta mutta palaa kyllä riesaksenne vielä…

PS. Kiitokset Fezpalle viime tarinan oikaisusta. Kukkoilijan sarakkeet olivat siltä osin sekaisin, että tokihan Ronny Leven palasi Westistä Siuntioon eikä matkannut Stadin tähtipaitaan.

Tuoreimmat jutut
  • Jone Riksusta

    Moikka Kukkoilija! Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta. Nyt heittäisin sinulle muutaman kysymyksen:

    Mikä on joukkueen visio? Tiedetään että tavoitteena on EHF lopputurnaus 2020, mutta tavoitellaanko tätä maalia hinnalla millä hyvänsä?

    Miltä uskot, että joukkue näyttää viiden vuoden päästä? Nythän Cocksilla ei mm ole A-juoniorijoukkuetta olleenkaan, joten mistä jatkumo? Onko riskinä, että 2020 tavoite saavutetaan joukkueella, josta ei löydy enää kotimaisia osaajia ollenkaan?

    Ketä varten Cocks pelaa? Pelataanko faneille vai omistajalle?

    Lisäksi kiinnostaisi tietää, että miten riippuvainen joukkue on Viitayhtiöiden tuesta, eli mitä tapahtuisi jos tuo tuki syystä, tai toisesta loppuisi ja onko tätä varten mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia?

    Kysymysten taustalla on pieni huoleni eräänlaisesta käsipallokuplasta Riihimäen suunnalla. Tuntuu että joukkuetta rakennetaan liian isoksi suomen kentille, mutta liian pieneksi euroopan ympyröihin. Oma kauhuskenaarioni on, että joukkue onkin pian irtonainen porukka, joka pelaa liigapelit tyhjille katsomoille riksussa, baltian liigaa Tallinnassa ja muutamat europelit Vantaalla.

    Kiitos jo etukäteen vastauksistasi.

Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt