Pokaalin metsästys jatkuu…

 , Kukkoilija

Täältä Hämeen näkökulmasta syystäkin kaikkien aikojen käsiskaudeksi nimetty sesonki alkaa olla viime metreillään. Tarjolla on ollut upeita pelejä, hienoa taistelua ja tietysti niin ylä- kuin alamäkiäkin. Eli sinänsä juuri sitä mitä pitääkin. Niin se kuitenkin vain on, että kaikesta huolimatta nyt, kun Cocks on saanut päätökseen kolme neljästä kilpailusta joihin se tällä kaudella osallistui, niin voittopystiä ei vielä kertaakaan ole päästy nostelemaan.

Tällä kertaa kotimaan cupin voitto ratkottiin jo marraskuun puolivälissä ja se tuli Cocksille kertakaikkisen huonoon saumaan. Uusia pelaajia, viimeisimpänä juuri saapunut Nico Rönnberg, ajettiin vasta sisään ja kun samaan aikaa osui kohdalle vielä useamman avainpelaajan loukkaantuminen, ei välierätappio Dickenille tullut minään suurena yllätyksenä kv-pelien aikataulupuristuksessa. Onnittelut toki kuuluvat Dickenille joka hyödynsi paikkansa, kun se kohdalle tuli mutta tuo tappio ei varmaankaan Hämeen puolella vielä mitään suuren suuria sydämen tykytyksiä kenellekään aiheuttanut.

Challenge cupiin osallistuminen oli kaudelle loistava piristysruiske, vaikka se joukkueen aikatauluista tekikin yhä vain rajumpia. Puolivälieräpaikka oli komea saavutus ja viimeistään Metaloplastika pelit osoittivat sen, että huippumaiden joukkueita vastaankin pystytään parhaimmillaan tasaiseen taisteluun. Mutta olisiko ehkä niin, että myös kauden kirvelevin tappio koettiin juuri CC:ssä, kun kovan väännön jälkeen välieräpaikka sitten jäi Serbiassa yhden maalin päähän… Sen jälkeen tähtäin oli tiukasti Baltian valloittamisessa mutta lähes yhtä karvasta kalkkia oli nieltävä, kun mestaruutensa vastaansanomattomasti uusinut SKA Minsk oli välierässä yhä liian kova.

Ei senkään matsin vieminen mahdotonta ollut mutta aivan siihen unelmapeliin ei ehkä sittenkään ylletty ja ammattilaiset rankaisivat pienistäkin virheistä kliinisen armottomasti. Katsomossa usko oli vielä vahva, kun kukkolauma nousi 7 minuuttia ennen loppua maalin päähän mutta vastustajan hermo piti ja Minskin Dynamon konkurssin jälkeen entisestäänkin vahvistunut SKA eteni lopulta finaaliin ja mestaruuteen asti. Kukkoilija kumartaa kuitenkin helttansa syvään sen tosiasian edessä, että punakeltaiset kokosivat itsensä kitkerän tappion jälkeen todella lyhyellä palautumisajalla (pelien väli n. 16h) vielä sellaiseen iskuun, jolla kova Meshkov Brest kaatui ja pronssit matkasivat Riihimäelle.

Nyt on sitten seikkailut maailmalla tälle kaudelle seikkailtu ja edessä on vielä yksi kova koitos. Suomen mestaruuspytystä on tarkoitus pitää tiukasti kiinni. Runkosarja loppupelithän Cocksilta menivät niin kuin menivät, kun keskityttiin vielä kv-peleihin ja esim. West nappasi jopa helpon voiton kukkolaumasta. Dicken nappasi pinnat peräti Cocksin kotiluolasta mutta sai ehkä kuitenkin hiukan miettimistä matkaevääksi, kun isännät hakivat lopussa hieman ykkösnyrkkiä kentälle ja nousivat muutamassa minuutissa 8 maalin takaa maalin päähän. Porvoossa taas nähtiin, että kun Cocks huilauttaa 1,5 kentällistä pelaajia ja kahta maalivahtia, niin pelataan tasaisesti sarjan häntäpään kanssa.

Nyt on kuitenkin jäljellä vain yksi kisa. Nyt kisataan Suomen parhaan käsipallojoukkueen tittelistä eikä kukkolaumalla ole mitään aikomusta tuosta tittelistä luopua. Itse asiassa Kukkoilijan toive onkin, että nyt lyötäisiin kaikki peliin myös kotimaan kentillä ja näytettäisiin kunnolla, että kaikki spekulaatiot tämän hetken ykkösestä tässä valtakunnassa ovat totaalisen turhaa höpinää.

Kolme neljästä välieräjoukkueesta on jo selvillä kun tätä tarinaa naputellaan loppuun. Sarjan kärkikaksikko raivasi tiensä odotusten mukaisesti mitalipeleihin (Riksun peli todellisuudessa vasta puoliajalla mutta suonette anteeksi Kukkoilijan pienen keulimisen tilanteessa 16-7) eikä Karjaankaan mukanaoloa tässä kohtaa tarvitse hämmästellä. Joukkue on pelannut kauden mittaan paremmin kuin Kukkoilija ennalta odottikaan. Ja kun Hifkin vauhti taas on loukkaantumistenkin jarruttamana hiipunut kevättä kohti voidaan raitapaitojen kiilaamista loppukahinoihin pitää jopa odotettuna. Mutta entäpä sitten se viimeinen välieräjengi?? Jos Siuntio olisi pystynyt ensimmäisessä vieraspelissä pitämään johtonsa loppuun asti oltaisiin nyt todella mielenkiintoisessa tilanteessa. Eikä se pari vieläkään selvä ole, vaikka West toki otti toisella kotivoitollaan jo tiukan otteen jatkopaikasta. Joka tapauksessa Kukkoilijan on vielä kertaalleen myönnettävä, että Siuntio on tämän kauden ehdottomasti positiivisin yllättäjä! Se asia on päivänselvä jo nyt ja välieräpaikka olisi sitten jo kovin jymypaukku Suomikäsiksessä vuosikausiin.

Nyt lähdetään siis pistämään kotimaan kautta ihan todenteolla pakettiin. Mielenkiintoisia pelejä on vielä tulossa joten toivottavasti myös yleisö elää niissä mukana matsien arvon mukaisesti. Tomun aikanaan laskeuduttua jäämme suurella mielenkiinnolla seuraamaan, miten eri tahoilla ensi kauteen kurkotetaan mutta ennen sitä siis pokaalin metsästys jatkuu vielä…!!

Tuoreimmat jutut
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti.