Syksyn väri: Punakeltainen!

 , Kukkoilija

Vaikka luonnosta syksyn väriloisto onkin karissut jo hyvän aikaa sitten, on punakeltainen väri ollut käsipallokentillä esillä syksyn edetessä yhä vahvemmin ja vahvemmin. Onhan Cocksin peli nimittäin  pienen alkukankeuden jälkeen lähtenyt taas kerrassaan hurjaan lentoon. Plakkarissa tässä kohtaa johto puhtaalla pelillä niin SM-liigassa kuin Baltian lohkossakin, Suomen Cupin voitto ja kirsikkana kakun päällä jo toista kertaa peräkkäin paikka EHF Cupin lohkovaiheeseen.

Kotoinen liiga puolestaan ei ehkä mitään jättiyllätyksiä ole tarjonnut mutta kovaa vääntöä sijoituksista ja mielenkiintoisia matseja on kuitenkin nähty. Täysin ongelmittahan ei puolustavan mestarinkaan kausi toki käynnistynyt. Aivan alkusyksystä peli aaltoili pahemman kerran, kun uusia pelureita alettiin taas ajaa ryhmään sisään ja välillä tuntui, että oliko koko peli-identiteetti hieman hakusessa mutta niinpä vain koutsi Gintaras taas osaamisensa valmentajana näytti ja paletti saatiin kasaan juuri kun ne syksyn tärkeimmät pelit iskivät päälle. Pakan kasaamista eivät taatusti yhtään helpottaneet pari ikävää loukkaantumista ja pian kauden alettua sattunut ”Janituomisgate” mutta niistäkin aletaan päästä yli ja joukkueen sisällä henki tuntuu tällä hetkellä olevan kerrassaan hyvä. Kuutta eri kansallisuutta edustavat pelaajat puhaltavat hienosti yhteen hiileen, herja lentää sopivasti eikä hymy hyydy tiukemmassakaan paikassa nyt kun peli taas kulkee. Pukinkonttiin voisi toki vielä kapteeni Tammiselle hiukan pidempää pinnaa toivoa mutta ehkä sekin siitä taas, kun haasteet sopivasti kovenevat… ; )

Tuosta Janin tapauksesta ei Kukkoilija ole päässyt asianosaisen kanssa keskustelemaan joten juurisyiden arpomiseen hän ei tässä ryhdy mutta seuran kantaa on pakko ymmärtää. Eipä kai missään työmaalla voida useampaan kertaan läsnäolovelvoitteiden laiminlyöntiä katsella läpi sormien. Helkkarinmoinen sääli tietenkin oli menettää moisen takia yksi pelillisesti tasokas oma kasvatti ryhmästä pois mutta minkäs teet… Seuran kannalta onnekasta on kuitenkin se, että Cocksin nimi aletaan jo tuntea Suomen rajojen ulkopuolellakin ja pelaajia on tänne pohjan perukoillekin koko ajan tarjolla. Tällä kertaa vaikuttaa vielä haaviin tarttuneen erittäinkin tasokas ja hyvän asenteen omaava kaveri. Bojan Zupanjac on myös erittäin kokenut pelimies ja nyt kun paikkoa tarvittiin nopeasti, ei tietysti ollut se hetki jolloin otetaan tontille nuorta pelaajaa kasvamaan vaan nyt tarvittiin mahdollisimman valmis peluri. Ja sellainen myös saatiin.

Kun tuo vasen laita saatiin paikattua, iskikin sitten heti salama hajonneiden ristisiteiden muodossa toiselle laidalle, kun Belgian reissun jälkeen Andrei Novoselov siirtyi leikkauspöydän kautta hieman pidemmälle saikulle. Jo ennen kauden kunnollista starttiahan Andre Udd aloitti Cocks uransa myös leikkausoperaatiolla. Mutta mitä tuolla edellä mainittuihin nuoriin ”kehityspelaajiin” tulee, niin asennepuoli tuntuu molemmilla kotimaisillakin tulokkailla olevan kohdillaan. Theo Westerlund on jo alkanut päästä oikein mukavasti joukkueen rytmiin kiinni ja erittäin suurella mielenkiinnolla odotellaan nyt, että myös Andre pääsee toden teolla kirimään kiinni eroa kokeneempiin pelureihin. Karjaan käskijäksi siirtynyt Micke Källman ei TV-matsin yhteydessä nähdyssä haastattelussa liiemmin peitellyt pettymystään siitä, että Andre halusi jo nyt kovempia haasteita uralleen mutta Cocksin ja varmasti pian myös maajoukkueen iloksi nuori mies piti päänsä. Tuo paluu tositoimiin alkaa nyt onneksi hänelläkin olla jo käsillä ja Kukkoilija uskoo, että viimeistään ensi kaudella alkaa hänenkin osaltaan tapahtua isoja steppejä kohti lajin terävintä kärkeä.

Kyllähän tässä jo toki myös jonkinlaista Teme vs. maajoukkue -gatea koetettiin jossain piireissä nostatella mutta se nyt oli taas niin paljolti asioista sen enempää tietämättömien besserwissereiden höpinää, että siihen ei Kukkoilija myöskään ihan hurjalla innolla jaksa takertua. Teme on jo taas maajoukkueessakin esiintynyt ja arvonsa siellä osoittanut, joten se siitä. Jos 60-70 matsia kaudessa vääntävä pelaaja joskus asettaa palautumisen ja perheen etusijalle, niin se todennäköisesti on yhtään pidemmällä tähtäimellä kaikille pelkästään hyvä asia. Ja täysin selvää on myös se, että 2020 unelman saavuttamiseksi aivan kaikki parhaat on maajoukkuepaitaan saatava ja silti sinne tarvitaan vielä myös lisää ukkoja jotka on riittävän kovissa liemissä kypsytelty ja jotka ovat riittävän pitkään treenanneet riittävän kovaa. Nyt ainakin pari nousevaa tähteä on taas ottanut ison askeleen kohti tätä tavoitetta.

Cocks siis joka tapauksessa jatkaa latujen avaamista Suomalaiseen käsipallohankeen pelaamalla jo toista kautta putkeen EHF cupin lohkovaiheessa. Helmi-maaliskuussa matka vie tällä kertaa Saksaan, Kroatiaan ja Sloveniaan. Luvassa on taas herkkua monenlaista eikä varmasti vähäisimpänä viime kauden puolustava EHF mestari Frisch Auf Göppingen. Ja tietysti samaa harvinaista herkkua saadaan sitten nautiskella myös kotimaassa ainakin kolmen pelin verran. Missä nuo kotipelit oikeasti pelataan, ei vielä tätä kynäillessä Kukkoilijankaan tiedossa ole sillä hallitilanne on näitä pelejä ajatellen jokseenkin ahdistava kunnes se päivä koittaa, että omalla Kukko-areenalla näitäkin päästään pelaamaan. Jokohan parin viikon päästä tuosta asiasta voisi alkaa puhua ”ensi vuonna” muodossa…??

Mutta tokihan siis kotoinen liigammekin täyttä vauhtia pyörii ja siellä ei ihan hetkeen punakeltaisille ole edes sitä ”tilastotappiota” kohdalle osunut. Hiljattain jo 50:s perättäinen voitto napsahti kukkolauman taskuun. Kova on yritys jokusen kerran ollut ja täysin järjettömän otteluohjelman takia Dicken pääsi ensimmäisenä tällä kaudella lähelle yllätystä. Eihän tuossa nyt juuri tolkkua ole, jos joukkue on palannut sunnuntaina yötä myöden todella kovalta EHF reissulta, että tiistaina on liigapeli mutta tällä mentiin eikä sekään riittänyt. Siitä Kukkoilija antaa kuitenkin pisteet vastustajankin leiriin, että ei enää alkanut heti spekulointi siitä kuinka Cocksin etumatkaa on kiritty umpeen vaan myönnettiin rehdisti, että Cocks oli väsynyt ja voittokin olisi ollut mahdollinen mutta aivan ei oma maltti ja kantti tällä kertaa riittänyt.

Kukkolauman takana sen sijaan sarja näyttää erittäinkin mielenkiintoiselta. BK on osoittanut, että viime vuoden finaalipaikasta ei ihan helpolla tälläkään kaudella luovuta. Ulkomaanavut ovat osoittautuneet nimenomaan avuiksi ja Benjamin Helander on tuntuva piristysruiske laidallaan. Ennen kaikkea hyökkäyspeli rullaa nyt mukavasti ja paikka ylemmässä loppusarjassa on jo enemmän kuin lähellä, vaikka tasaista onkin. Loukkaantumisia ei runko edelleenkään juuri kestä mutta jos onnetar on sillä osastolla suopea niin finaalipaikan uusiminen näyttää mahdolliselta. Kuten Kukkoilija kauden alla ounasteli Dicken on kuitenkin pystynyt nostamaan tasoaan parista edellisestä kaudesta ja näyttää tällä hetkellä ehkä jopa ykköshaastajalta tuosta yhdestä jaossa olevasta finaalipaikasta. Granlundin pojat kehittyvät ja sentterin tontti on nyt selvästi vahvempi, vaikka Ben Weberiä nyt ei sitten edustuksen riveissä nähdäkään. Tämä on liigan kannalta hyvä asia mutta pakkohan se on todeta, että hyvin pian alkaa tulla eteen se hetki kun Granlundin veljesten on päätettävä, mitä he käsipallouraltaan oikeasti haluavat ja missä on paras mahdollisuus se seuraava iso steppi ottaa. Mahdollisuuksia todennäköisesti tarjoutuu joten toivotaan, että tahtoa ja rohkeutta riittää niihin tarttua.

Kaksi muuta vielä ylempään jatkosarjaan hamuavaa joukkuetta ovat viime vuoden pronssijoukkue ja tämän kauden Cup finalisti Grani sekä Vantaan ylpeys Atlas. Molempien peli on ailahdellut aika tavalla mutta aivan totaalisia huteja ei kuitenkaan ole tullut. Atlaksella olisi ollut mahdollisuus mm. Dicken voiton myötä hieman karata mutta keskinäisen ottelun vei kuitenkin Grani ja näin tilanne on täysin auki. Katsotaan kumman kantti paremmin kestää… Helsingin IFK ja Siuntio jäävät armotta ulos ylemmästä jatkosarjasta mutta kevään yllätysmahdollisuutta ei vielä kannata sulkea pois. Hifki menetti jälleen saumat ylempään jo varsin varhaisessa vaiheessa mutta nyt oleellista onkin se kestääkö pitkäjänteisyys katsoa, mitä valmennus satsaus hieman pidemmällä aikavälillä voisi tuoda. Haasteita riittää mutta koko liigan kannalta sopii toivoa, että käänne siellä saadaan vihdoin aikaiseksi. Siuntion syksystä osattiin vaikeata odottaa pelaajamuutosten ja viimeistään Ardo Punan loukkaantumisen myötä ja sitä se on totisesti ollutkin. Viron vahvistukset kyllä mättävät maaleja mutta Maasalun lisäksi pakiston taso ei vain vielä riitä. Pystyykö Puna keväällä kehittämään sellaiset sadetanssit, että Siuntio vielä tosissaan mitalipelipaikasta pystyy kisaamaan? Kukkoilija hieman epäilee mutta aika näyttäköön tämänkin.

ÅIFK, PIF ja sarjanousija HIK muodostavat odotetusti ynnämuut osaston ja kaksi ensin mainittua kisaa nyt siiitä kumpi lähtee karsimaan. Kukkoilija hieman veikkaili, että Parainen saattaisi napata länsirannikon herruuden ja PIF omaakin tällä hetkellä esim. selkeästi turkulaisia paremman maalieron. Keskinäisen pelin vei kuitenkin nimiinsä Åbo ja tilanne on siinäkin väännössä edelleen vähintäänkin mielenkiintoinen. Hangolla tämä kausi menee puhtaasti liigan vauhtiin opetellessa mutta se ei liene tullut kenellekään yllätyksenä edes siellä eteläpäädyssä. Jos pää kestää niin kehitystäkin silti varmasti tapahtuu ja ensi kausi saattaisi jo tuoda ne ensimmäiset pinnatkin.

Punakeltainen puhuri on siis kentillä taas puhallellut voimakkaasti ja odotukset kevättä kohti alkavat kivuta tappiin. Jos johonkin asiaan parannusta vielä toivoisi, olisi se varmaankin joukkueen ympärillä toimivan organisaation stabilisointi. Tällä hetkellä vaihtuvuus niin vapaaehtoispuolella kuin toiminnanjohdonkin puolella hankaloittaa suotta organisaation toimintaa. Viimeisin takaisku oli hyvään vauhtiin päässeen toiminnanjohtajan lähtö. Tommi sai ihan mielenkiintoisen tuntuisen duunin kotikaupungistaan joten ei siinä sinänsä mitään mutta harmi se silti Cocks-leirille on menettää taas yksi hyvä tekijä ja vielä ikävästi kesken kauden. Cocksin suurimmat ongelmat eivät siis tällä hetkellä näyttäisi olevan käsipallokentän rajojen sisä- vaan ulkopuolella. Kukkoilija toivoo vilpittömästi, että myös sillä puolella toimintaan saadaan lisää jatkuvuutta ja sitä kautta myös uskottavuutta jotta Cocks voi yhä vahvemmin jatkaa Suomalaisen käsipallon suunnannäyttäjänä myös tulevaisuudessa. Perustuote on kunnossa, nyt olisi hyvä hetki virittää myös muu organisaatio huippukuntoon ja nostaa lajin suosio ja kulttuuri sille tasolle jonka se totisesti ansaitsee.

Toiveikkaana ja todella innolla kevätkautta odotellen Kukkoilija laskee sulkakynänsä ja alkaa pikkuhiljaa keskittyä joulun viettoon. Lopuksi hän toivottaakin aivan loistavaa joulunaikaa omalle suosikkijoukkueelleen ja kaikille sen eteen duunia tekeville ja sitä fanittaville. Mutta myös kaikille muille Suomen käsisfaneille paidan väriin katsomatta. Halleilla taas tavataan…

 

Tuoreimmat jutut
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt