Voittamista, sosiaalipalloilua vai vanhempien käskytystä…

Käsipallo on peli jossa voittaminen on iso osa pelin mielekkyyttä. Ei kait kukaan nauti siitä jos saa turpaan peli toisensa jälkeen? Kyllä se vaan niin on että jos ei ikinä voita, niin jotain on valmennuksessa tehty väärin. Aina on ollut ja aina tulee olemaan ylivoimaisia joukkueita, joiden silmissä ei paista voiton tuoma mielihyvä edes voitetun pelin jälkeen. Asiasta kun tulee itsestäänselvyys, niin välillä tekee myös hyvää hävitä, jotta muistaa miksi voittaminen on kivaa. Jos ei omassa sarjassa sitä tapahdu, niin turnauksiin vanhempien sarjaan tai ulkomaille pelaamaan.

Löytyy myös ”heittopusseja”, joilla ei vain taivu tai joukkue on juuri aloittanut eikä homma suju vielä. Kyllä heillekin välillä tekee hyvää myös voittaa ja jos voittoja tulee harvoin, niin sitä suurempi arvo niillä pelaajille on ja sitä suurempi on se juhla pelaajien kesken kun 10 pelin jälkeen tulee se ensimmäinen voitto. Tietää menneensä eteenpäin. Avainsana heidänkin motivaatiolle harjoitella on tuo voiton hakeminen. Ei edes tytöt pelaa vain huvikseen, vaan voittaakseen.

Kun tappioita kertyy, niin syyt löytyy monesti kehän ulkopuolelta. ”Pelaajat ne pelaa, eivät valmentajat” tai ”Ei nää nyt oikein treenaa”, kuulee sanottavan. Mutta kuka ne pikku Peterit ja Micaelat opettaa pelaamaan tai treenaamaan? Epätoivoiset isät ja äidit vai? Joukkueenjohtajat? Ei, kyllä tässä kohtaa mennään peilin kautta ja mietitään mikä onkaan valmentajan rooli. Opettaa pelaajat pelaamaan mahdollisimman hyvin ja voittamaan otteluita. Jos valmentajalle on ihan sama voittaako vai häviääkö, niin ammatinvalinta on tyystin väärä. Tervemenoa tarhatädiksi. Jos selityksiä haetaan muualta kuin peilistä, niin kortit loppuu kohta kesken.

Miksi sitten ei kehitytä tai mitkä on kehittymisen mittarit jos tappioita vain tulee tai hävitä ei osata omassa sarjassa?

1. Analysoi miksi hävitään ja aseta selkeitä tavoitteita.
a) Päästetään liikaa maaleja?
– Päästääkö puolustus liian lähelle heittämään? Nosta sitä.
– voittaako vastustaja aina 1vs1 tilanteet? Treenaa sitä ja opeta vieruskaveri auttamaan ajoissa.
– Päästääkö veskari kaikki laita- ja kaukoheitot? Seisooko hän oikeassa paikassa?
– Tuleeko kaveri aina nopealla? Pyri aina heittämään hyökkäyksessä, yleensä nopeat tulee teknisen virheen seurauksena. Jne.

b) ei tehdä maaleja?
– Heitot heikkoja? Treenaa räjähtävää voimaa ja heittotarkkuutta
– Ei päästä paikkoihin? Ajavatko kaverit kohti vai väliin, yleensä 1vs1 paini hävitään, jos kaveri ajaa suoraan kohti. Opeta pelaajat hakeutumaan väleihin ja heittämään väleistä ennen kontaktia.
– Välejä ei löydy? Mikä on viivan rooli? Tekeekö skriinejä pakeille vai hakeeko siellä juosten edestakaisin omaa paikkaa, löydä oikea rooli viivalle ja kerro se myös sille. Yleensä vähemmän liikkumista on enemmän tehoa ja helpottaa kummasti pelaamista jos pelaajat tietää missä viiva seisoo.

Oli syy mikä tahansa, niin kitke ensialkuun harjoituksista epäoleellinen ja keskity niihin mitä haluat kehittää. Aseta joukkueelle omia tavoitteita, esim: 10 heittoa enemmän per peli. Ja laske heitot 2-3 pelin ajalta ja summaa ne määrät pelaajille. Tee tilastoa miten jokainen hyökkäys päättyi. 1. Heitto, 2. Tekninen virhe, 3. 7m. Paljon muuta siellä ei voi tapahtuakkaan. Jos Kakkosen kohdalla on paljon viivoja, niin taitotreeniä peliin. Jos taas heittoja on paljon mutta maaleja ei synny, niin heittovoimaa ja tarkkuutta. Helppoa. Kunhan sitä tekee 10 treeniä putkeen, niin alkaa väkisin tuloksiakin näkymään.

Pääasia on löytää ongelma ja alkaa korjaamaan sitä. Myöntää että tässä ja tässä ollaan huonoja ja yksi kerrallaan laittaa asiat kuntoon. Löytyy joku fokus ja oppimisen kautta pelaajien innostus. Ei se voitto välttämättä tule seuraavassa pelissä, mutta lähemmäksi päästään.

Joillekin valmentajille tuntuu olevan tärkeintä että treenit on aina kivoja ja sisältää jotain uutta. No joo, missä vaiheessa ihminen alkaa kerrasta oppimaan asioita? Jos aina tulee uutta, niin ikinä ei opi vanhaa.

Koska jääräpäisyys on hyve valmentajalla, niin pitkäjänteisyyttä pitää olla myös treeneissä. Kaikki treenit ei voi olla sillisalaattia ja uusia juttuja, vaan vanhat jutut pitää panna ensin kuntoon. Lisäksi tulee aina viereen niitä besserwisser isiä ja äitejä, joiden mielestä tietyt jutut pitää tehdä tietyllä tavalla. Jos valmentajalla ei ole itsetunto kohdillaan, niin nämä tuhotyöntekijät pääsee äkkiä myrkyttämään valmentajan ajatuskaavan. Siitä ei seuraa kuin unettomia öitä ja pahaa mieltä. Koska nämä raukka vanhemmat eivät tajua itse pysyä poissa neuvomasta, niin kannattaa vain hymyillä tyhmästi ja kuunnella – ja toteuttaa kuitenkin sitä omaa juttua. Jos ne ei usko, niin kokeile penkittää niiden kullanmurua. Kyllä ne jossain vaiheessa katoaa kiusaamasta. Tai sano kerran tiukasti ettet sinäkään tule neuvomaan niitä työssään. Yleensä loukkaantuvat ja katoavat paikalta.

Valmentajan homma on harvoin yhden kauden mittaista. Yleensä tässä sitoutuu junnuja vetäessään 4-6 vuoden projektiin, joten ihan hyvin voi uhrata pari kuukautta jonkun asian kuntoon laittamiseen. Jos nyt aloittaisit vaikka heitosta, kun sillä ne maalitkin tehdään. Heitätä joka treeneissä 15 minuuttia palloa vaikka seinään täysillä 2-3 viikkoa ja seuraavat 2-3 viikkoa laitat seinään teipillä rastin johon osutaan. Tempo pysyy samana, mutta heittotarkkuus lisääntyy. Ensin voima ja sitten tarkkuus. Parissa treenissä ei mikään parane, ei edes pääsarjoissa.

Niin, ne vanhemmat. Pelaajat pelaa, valmentajat valmentaa ja vanhemmat maksaa. Pitäkää roolinne ja tonttinne, tai kuten Sanna-Raipe heitti putouksessa ”Pysy siellä omassa lokaatiossas”.

T: Mentori