Haastajasarjat pikkujunnuihin – mitä mieltä?

 , Vasuri

”Eivätkö tämän joukkueen lapset turhaudu, kun vastustajat heittävät niin monta maalia ja he itse niin vähän?”

Tämän kysymyksen sain äskettäin sähköpostitse erään joukkueessamme käsipallon juuri aloittaneen lapsen vanhemmalta. Hän ei ollut nähnyt otteluistamme muuta kuin ilmeisesti lopputulokset. Kaksi tuoreinta olivat: 1–30 ja 2–28.

Olisi monta tapaa vastata kysymykseen. Ainakin voisin selitellä syitä tuloksiin: Meidän FP-juniorijoukkueemme koostuu tänä syksynä käsipallon aloittaneista pelaajista, kun taas tähän mennessä kohtaamamme vastustajajoukkueet ovat selvästi harjoitelleet jo useamman vuoden. Meillä on sekajoukkue, jossa valtaosa pelaajista on tyttöjä, ja pelaamme poikien sarjassa (ei välttämättä suurta fyysistä eroa 9-vuotiaissa, mutta henkinen kynnys selvästi on). Meillä on ollut vaikeuksia saada joukkueellista kasaan, ja useimmissa otteluissa meillä ei ole ollut yhtään vaihtopelaajaa, vastustajalla taas kaksi–kolme kentällistä.

En tiedä, kuinka hyvin pienet pelaajamme tajuavat nämä syyt, vaikka toki me valmentajat olemme jatkuvasti kehuneet heitä tähdentäen handicappejamme. Yksinkertaisin vastaus on kuitenkin, että ainakaan toistaiseksi lapset eivät näytä turhautuneen. Ensimmäinen pelaajilta kuulemani kommentti 2–28-päättyneen ottelun jälkeen oli: ”Milloin on seuraava kisa?”

Mutta vaikka pienten pelaajien kantti kestäisikin murskatappiot, epäilen kovasti, miten paljon tuollaisiin numeroihin päättyvät ottelut kehittävät sen enempää meidän joukkuettamme kuin vastustajiakaan.

Niinpä olin todella ilahtunut, kun Cocksin Jaakko Horelli soitti ja ehdotti haastajasarjojen perustamista E- ja F-junioreihin. Samantapaista ideointia oli versonut myös juniorivastaavien kokouksessa marraskuun alussa.

Meidän joukkueellemmehan tämä tietysti sopisi aivan erinomaisesti. Vaikka heti huomenna. Mutta ennen kuin pohdimme asiaa juniorivaliokunnassa pidemmälle, kuulisin mieluusti lisää hyviä ideoita ja näkökulmia.

Jokainen seura saisi itse päättää, kumpaan sarjaan minkäkin joukkueensa ilmoittaisi. Ajatus olisi helpottaa sekä aloittelevien joukkueiden että aloittelevien pelaajien kehitystä ja taata edistyneemmille joukkueille ja pelaajille oikean tasoisia otteluita. Jos tämä toimii, aikaa myöten haastajasarjoja voisi syntyä myös vanhempiin juniorisarjoihin.

Ainakin tällaisia kysymyksiä olisi ratkaistavana:

  • Löytyisikö kahteen sarjaan riittävästi joukkueita? Entä löytyykö valmentajilta ja muulta taustaryhmältä aikaa?
  • Pitäisikö saman seuran ikäkausisarja- ja haastajasarjajoukkueen saada pelata ottelunsa peräkkäin? Löytyisikö silloin seuroille riittävän pitkiä hallivuoroja?
  • Olisiko haastajasarja valtakunnallinen vai alueellinen?
  • Saisiko pelaaja siirtyä kauden aikana sarjasta toiseen saman seuran eri joukkueissa?
  • Voisiko E- ja F-junioreilla olla yhteinen haastajasarja vai pitäisikö molemmilla olla omansa?

Tässä yhteydessä olisi hyvä pohtia myös sitä, voisiko pienimpien pelejä varten täysimittaiset 20×40-kentät puolittaa. Näin saataisiin paitsi kaksi pikkujunnupeliä pelattua samalla hallivuorolla, myös kontaktia ja kaikkien pelaajien aktiivista osallistumista peliin lisättyä.

Lyhyesti, ideat ovat tervetulleita!

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
  • tyhmä

    Mikä on haastajasarja?

    • Joanna

      Ns. aloittelijoiden sarja, divari, harrastajasarja, you name it. Näin pienissä kyse olisi lähinnä vasta aloittaneista, tuskin tarvitsee vielä sen tarkemmin kategorisoida.

  • Kai Keinänen

    Moi,

    ilman pelejä on tosi hankalaa keksiä mihin sarjaan joukkue pitäisi ilmoittaa.

    Eikös me juuri tuon takia päätetty pelata E- ja F-junnuissa yksinkertainen alkusarja ja sen jälkeen jatkosarja, jotta alkusarjassa saadaan kilpajoukkueet ja ”haastajat” eroteltua toisistaan ja keväälle tasaisempia pelejä?

    Alkusarjan voisi tietty pelata vähän nopeammin (esim. turnausmuodossa syys-loka-marraskuussa) ja vaikka sitten nollata pisteet sen jälkeen jos joku kokee että ikäkausimestarin saaminen oikein on se oleellinen juttu.

    20-0 -johtotilanne antaa vastustajallekin mahdollisuuden kokeilla esim. eri kentällisiä ja pelipaikkoja. Tätä olen mielestäni nähnyt nuoremmissa vähemmän kuin vanhemmissa, mistä sitten johtunee.

    • Joanna

      Kiitos, hyviä pointteja. Joo, samaan toki tuokin muutos tähtäsi ja osaksi tasoerotilannetta parantaa – tai parantaisi, jos saataisiin alkusarja nopeammin pelatuksi. Sarjoissa on kuitenkin tosi monta joukkuetta, alkusarjaa ei saa tiivistettyä ihan pieneen, plus kuulemma on joukkueita, jotka eivät uskalla ilmoittautua sarjaan, kun sen taso on niin kova (ts seuralla niin paljon just aloittaneita pelaajia, että niistä saisi lisäjoukkueellisen tai kaksikin).
      Ja yksi iso käytännön vaikeus vielä edessä: jatkosarjan peliohjelmaa ei voi tehdä ennen kuin viimeinenkin alkusarjapeli on pelattu, ja pelaajien perheet ja seuratkin ovat valitelleet, kun ei voi mitään aikatauluja lyödä lukkoon helmikuulle tai loppukeväälle. Ja kun niitä otteluohjelmia kohta vihdoin aletaan tehdä, hallivuoroja on vaikea saada.
      Ja pitkänmatkan pelien piinallinen sumpliminen (joka syksyllä hoitui aika ihailtavalla sinnikkyydellä, kiitos kaikille osallisille) täytyy tällä sarjajärjestelmällä tehdä kaksi kertaa kaudessa, mikä on ehkä vähän älytöntä kuitenkin.
      Mut näissä on kaikissa puolensa, joten mieluusti lisää kommentteja!

  • anders weckström

    morjens!för d första tycker jag att lagen sku spela handboll o int någo man mot man.e helt sjukt att nästan alla lag spelar så.va lär sig pojkana av att spela så?inget!om alla lag sku stå nere på 6-9 meter så sku d int bli så fula slutsiffror.

    • Joanna

      Hei, hyvä kysymys, tässä on tapahtunut iso muutos viime vuosina. Itse asiassa olen kuullut joidenkin seurojen toivovan jopa sääntömuutosta, että kaikkien pitäisi pelata vähintään yksi puoliaika miesvartiointia /jonkinlaista korkeaa puolustusta (itse en kannata pakkoa). Korkeaa puolustusta pikkujunnuissa opetetaan myös valmentajakursseilla. Ajatus on, että näin opitaan jalkatyö ja aggressiivinen pelitapa ja luodaan hyödyllisiä 1vs1-tilanteita, välittämättä siitä, millainen lopputulos tulee – tavoite on kuitenkin pidemmällä kuin kymmenvuotiaana menestymisessä. Mutta koulukuntia ja tekniikoita on toki monia.

      • anders weckström

        jag e själv tränare för BK och tycker att d sku va d sjukaste i såfall om d sku gå igenom!!e säkert kiva
        Subject: Re: New comment posted on Haastajasarjat pikkujunnuihin – mitä mieltä?

        • Jaakko Horelli

          Aktiiviseen koko kentän pelaamiseen. On tietenkin helpompaa aloittaa pelaamalla 6-0 puolustusta, juuri niinkuin sinä Anders sanoit SEISOMALLA 6-9 metrissä. Mitä saavutamme tällä minun ja monen asiantuntijan mielestäni?

          – Pelaajia, jotka seisova ja eivät ota aloitetta
          – Hidasta seisovaa peliä
          jne. jne.

          Jos annamme lapsille aloitteen, aluksi pelitapana vapaa peli (fritt spel) jossa ei ole sen tarkempaa sääntöä, onko se mies-mies puolustus vai yksinkertaisesti vapaata juoksemista ja pallon poisottamista. Kun lapset alkavat hahmottamaan kenttää siirrytään mies – mies puolustukseen. Mitä tällä saavutamme?

          Dynaamista nopeaa käsipalloa, jossa lapsilla on aloite! Tämä jos joku on erinomainen tapa luoda lapselle ympäristö kognitiiviseen oppimiseen, eli aktivoidaan lapsi oppimaan sisäisesti. Luodaan otteluihin huomattavasti enemmän liikettä ja aktiivisempaa pelaamista, joissa 1 vs. 1 taidot kasvavat huomattavasti nopeammin. Minkä takia passivoida lapsia, kun olisi mahdollisuus aktivoida?

          Tottakai nämä ovat minun omia ajatuksiani ja varmasti monella eri tavalla saadaan tuloksia aikaiseksi, mutta uskon vakaasti siihen, että aktiivisella ja dynaamisella pelitavalla saamme aktiivisia ja dynaamisia pelaajia ja sama toisinpäin.

  • attu

    Hei!

    Voi ihanuuden huipentuma tämä on juuri mitä KyIF E ja F tyttöjen valmentajat ovat toivoneet, kun joukkueiden tasoerot ovat niin huimia eritoten E ja F sarjoissa. Eli E sarjassa on tänä vuonna mukana aloittelijaa joukkueita ja sitten kauemmin pelanneita joukkueita ja totta on, että joidenkin joukkueiden pelatessa vastakkain ottelut päättyvät lukemiin 36 -1 ts. eritoten jos vahvemmat joukkueet eivät peluuta heikompia vastaan heikompia pelaajiaan, vaan hakevat aina maksimaalista voittoa vastustajasta huolimatta. Vastaavasti F sarjassa on myös mukana aloittelija joukkueita.
    Meillä on lisäksi posiitiivinen ongelma se, että meillä on 25 tyttöä joukkueessa ja olemme tästä syystä sarjassa mukana kahdella joukkueella.Joukkueet olemme jakaneet tasavahvaksi, joka taas aiheuttaa sen, että hyvät tytöt eivät koskaan pääse pelaamaan omalla tasollaan ja heikommat tytöt taas eivät koskaan joudu ottamaan vastuuta pelaamisesta, kun vahvat tytöt hoitavat homman. Turnauksissa olemme siksi jakaneet ryhmän haastaja joukkueeseen ja kilpajoukkueeseen. Nyt näyttää lisäksi siltä, että koska emme ole ns. topanneet toista joukkuetta, niin tulemme joko molemmat sijoittuman tähän alempaan jatkosarjaan tai sitten toinen meistä jatkaa ylemmässä ja toinen taas alemmassa ts. eka kierros tulee todennäköisesti päättymään tasapisteisiin KyIF sinisen ja KyiF: keltaisen välillä ja maaliero ratkaisee kumpi jatkaa ylemmässä. Tällaisessa tilanteessa olisi mahtavaa, että meidän nk. jo käsipalloa osaavat tytöt saisivat jatkaa ylemmässä ja taas nämä vasta-aloittelijat saisivat jatkaa pelejä alemmassa sarjassa. Eli voisi kesken sarjan siirtyä toiseen joukkueeseen.

    Olemme joka tapauksessa tästä kaudesta viisastuneena päättäneet ensi syksyllä lähteä sarjaan nk. kilpa-joukkueella ja nk. haastajajoukkueella, koska valmentajina katsomme, että tytöillä tulisi olla oikeus kehittyä joukkueessa yksilönä. Eli pelata otteluita samalla tasolla sekä jokaisen tulisi myös joutua haastamaan otteluissa ts. ottamaan vastuuta eikä pelkästään toimia statistina laidassa.

    Vastaava ongelma löytyy myös F tasolla mutta olemme ratkoneet ongelman siten, että vasta-aloittelijat pelaavat niissä otteluissa, jossa on samankaltainen vastus ja vahvat pelaavat vastaavasti kovaa vastusta vastaan.

    Alla vastaukseni vielä kyselyyn:

    Löytyisikö kahteen sarjaan riittävästi joukkueita? Uskon, että löytyy tällä hetkellä F sarjassa ei esim pelaa ollenkaan Siuntio, koska ovat vasta aloittaneet. Vastaavasti Riihimäellä on E tyttö porukka joka vasta aloittelee. Entä löytyykö valmentajilta ja muulta taustaryhmältä aikaa?
    KyIF:ssä samat valmentajat valmentaa sekä F ja E ryhmää, joten meiltä löytyy resursseja, mutta muista en osaa sanoa.
    Pitäisikö saman seuran ikäkausisarja- ja haastajasarjajoukkueen saada pelata ottelunsa peräkkäin? Löytyisikö silloin seuroille riittävän pitkiä hallivuoroja?
    E sarjassa näin ollaan tehty eli useimmiten KyIF sininen ja Keltainen pelaavat peräkkäin kotiottelunsa.
    Olisiko haastajasarja valtakunnallinen vai alueellinen?
    Valtakunnallinen. Ottelut voisi pelata turnausmuodossa.
    Saisiko pelaaja siirtyä kauden aikana sarjasta toiseen saman seuran eri joukkueissa?
    Ehdottomasti näin tulisi olla ts. silloin olisi kyse nimensä mukaisesta haastajasarjasta ts. jos kehittyy niin tulisi olla mahdollisuus siirtyä parempien joukkoon.
    Voisiko E- ja F-junioreilla olla yhteinen haastajasarja vai pitäisikö molemmilla olla omansa?
    Voisi olla yhteinen, nämä nk. haastajatytöt ovat kehitykseltään samalla tasolla vaikka toiset ovat vuoden vanhempia.
    Voisiko täyspitkän (20×40) kentän jakaa E- ja F-otteluissa puoliksi, jotta toisaalta säästettäisiin halliaikaa ja toisaalta parannettaisiin pikkuisten pelien tasoa?
    Tyttöjen tulisi tuossa iässä ehdottomasti pelata täyspitkällä kentällä ts. tytöt ovat tuossa iässä jo niin suuria, että 5/6 ei mahdu minikentälle ts. ei lisää kummankaan ikäryhmän pelin tasoa.

    yt. attu

    • Joanna

      Attu, kiitos kommentista! Olen miettinyt usein tuota samaa vaikeutta joukkueiden jakamisessa: tasavahvat vai tason mukaan? Tuntuu varsinkin meidän pienessä lajissamme niin julmalta jakaa yhtenäinen ryhmä ”hyviin ja huonoihin”.
      Tuosta kentän pienuudesta tiedän olevan vastakkaista koulukuntaa, toivottavasti hekin eksyisivät tänne keskustelemaan.

  • anders weckström

    hej!sku int d va bra att pojkana sku lära sig grundena i handboll innan man börjar me man man spel?

  • jfk1967

    Pienellä lajilla on aina tuo pelaajamääräongelma (jalkapallossa tilanne on usein erilainen): Kaikille seuroilla ei varmaan ole esim. kahta joukkueellista pelaajia per ikäluokka. Turnaukset ovat mielestäni erinomainen paikka peluuttaa juuri aloittaneita. Siellä joukkueet voidaan varmaan jakaa lohkoihin em. tason perusteella, jos joukkueita vaan on tarpeeksi.
    Ja jos kahdella seuralla on molemmilla pieni määrä juuri aloittaneita, niin yhteisjoukkue voisi olla hyvä vaihtoehto. Tai voisiko haastajaporukka osallistua esim. nuorempien sarjaan?
    Mitä tulee tämän kauden sarjoihin, huomasin ilokseni, että tyttöjoukkue, jonka pelaajat (FT) olivat syksyllä aloittaneita, on alkanut napsia pisteitä sarjassa. Ennustelinkin asiaa, kun syksyllä juttelin kahden joukkueen pelaajan vanhemman kanssa. Lapset myös kehittyvät nopeasti, Hienoa!

  • Jaakko Horelli

    Olemme keskustelleet Cocksissa useampien valmentajien kesken haastajasarjan aloittamisesta ja muutenkin pienten junioreden sarjojen kehittämisestä.Meille tämä on tullut erittäin ajankohtaiseksi johtuen siitä, että meillä on pienimmissä junioreissa n. 30 pelaajaa/joukkue ja olemme omalla tavallaan joutuneet jarruttamaan rekrytointia. Tässä vastauksessa pyrin vastaamaan ja perustelemaan kohta kohdalta ensi kädessä minun, mutta myös Cocksin ajatusmallia. Lähestyn asiaa hieman erisuunnasta, kuin tähän mennessä on keskusteltu.

    1. Kenttäkoko Mielestäni olisi hyvä siirtyä alle 10 – vuotiaissa pelaamaan minikäsipallokentälle (20×13 m, maalialue 4,5 m).

    Miksi?

    E – ja F – junioreissa otteluiden vauhti ja tilanteiden syntyminen on kohtuullisen hidasta kentän koon takia, liian pitkä aika kuluu kentän ylittämiseen ja varsinkin näissä tilanteissa pallonkäsittelyn epävarmuus näkyy. Pienellä kentällä kentän ylittäminen on nopeampaa koska pelialue on pienempi, tämä johtaa siihen,, että pelistä muodostuu nopeampaa, dynaamisempaa ja varmasti lapsille hauskempaa. Ainakin itse haluan, että joukkueeni pelaisivat nopeatempoista peliä, jossa yksilöntaidot korostuvat. Useiden asiantuntijoiden ja valmentajien kanssa keskusteltuani, uskon että tämä on oikea tie. Yleinen kansainvälinen linjaus on se, että alle 10-vuotiaat pelaavat vielä minikäsipalloa, jotta pelikenttä ei kasva liian isoksi. (esim. Saksa, Tanska, Ruotsi, Norja).

    Muissa lajeissa tämä on yleisesti käytössä, että pienemmät juniorit pelaavat pienemmällä kentällä! Esim. Jalka- ja koripallo.

    2. Minikentille siirtyminen mahdollistaisi useampia asioita.
    – Hallissa pystyisi helposti pelaamaan kahdella kentällä
    – Ottelut voisivat olla lyhyempiä, jolloin otteluita voisi pelata useampia päivässä
    – Harrastesarja ja kilpasarja voisi pelata samanaikaisesti samassa hallissa (ajankäyttö, kuljetuskustannukset)
    – Harjoitusolosuhteet paranisivat, koska seurat tekisivät halliinsa minikentät (maaleja ja kenttiä lisää)
    – Useammalla joukkueella olisi mahdollisuus osallistua sarjaan, koska kokoonpanot olisivat pienempiä, esim. Cocks voisi osallistua kolmella – neljällä joukkueella sarjoihin.

    3. Tuomarit: Minikenttäpelaamisessa voitaisiin siirtyä pelinohjaaja käytäntöön. Seurat hoitaisivat omatoimisesti pelinohjaajat otteluihin oman seuran toimijoista (tähän pitää järjestää koulutus). Seura itse päättää mitä näille pelinohjaajille maksetaan, jos maksetaan.

    4. Mielestäni joukkueiden välillä siirtyminen pitää tehdä mahdollisimman helpoksi, jotta kaikki pelaajat pääsevät harrastamaan omalla tasollaan.

    5. Onko haastajasarja alue vai kansallinen sarja? Mielestäni tämä tulee päättää sen mukaan, montako joukkuetta sarjoihin ilmoittautuu. Mieluiten aluesarja, jotta vältyttäisiin pidemmiltä ottelureissuilta (Joskin niitähän meillä ei käsipallossa ole.)

    Lopuksi: Uskon, että haastajasarjan mukaanottaminen vähentää lajissamme Drop-out ilmiötä. Lapset pääsisivät harrastamaan omalla tasollaan ja kokemaan onnistumisia sekä oikeassa suhteessa epäonnistumisia. Parhaat olisivat edelleen parhaita, mutta saisivat pelata tasaisempia ja kovempia otteluita, jolloin uskoisin tason nousevan huomattavasti nopeammin. Tätä kautta voisimme tulevaisuudessa kasvattaa lajimme harrastajamääriä ylöspäin ja mahdollisesti voisimme onnistua vuosi kerrallaan lisäämään ikäluokittain haastajasarjoja.

  • anders weckström

    rätt spelplanen e allt för stor fö Fpojkar så som de e nu.men om man spelar man-man spel så e d oftast samma spelare som gör mål o dom som e lite sömre så får aldrig röra i bollen(: O SÅ FÅR D INT VA!om d finns så duktiga spelare i 04ans pojkar så låt dom spela me 03orna då.grani vi o Pargas spelar 6-0 och cocks kom upp ti 9meter som e ok alla andra va upp ti halva plan.

  • Lina Sihvonen

    Olen ehdottomasti sitä mieltä että haastajasarja tulisi tarpeen jotta murskavoitot/tappiot vähentyisivät. Eihän kukaan hyödy sellaisista peleistä! Lisäksi lasten motivaatiota pystyttäisiin säilyttämään.
    F ja E- iässä uusia pelaajia tulee koko ajan lisää, haastajasarjalla uudetkin pelaajat saisivat omantasoisia otteluita.

  • Annamari Jääskeläinen

    Ajat muuttuvat, ja myös käsipallo muuttuu. Yhteiskunnan
    muuttuminen istuvaksi ja passiiviseksi aiheuttaa urheiluseuroille ja
    valmentajille enemmän haasteita lasten liikuntataitojen kehittämisessä.
    Mielestäni avainkysymys on pohtia, miten saisimme enemmän ja paremmin liikkuvia lapsia ja taitavampia pelaajia. Tavoitteita on kahdenlaisia: joko tavoitellaan parempia urheilijoita ja tätä kautta edistetään huippu-urheilua TAI tavoitellaan monipuolisemmin liikkuvia lapsia, joilla monipuolisemmat
    liikuntataidot edistävät monipuolista liikkumista aikuisiällä. On selvää, että
    toimintaa tulee olla kumpikin tähtäin huomioiden. Käsillä oleva uudistus
    palvelee molempia tavoitteita.

    Vain monipuolinen liikkuminen kehittää lapsen motorisia
    taitoja. Seisominen puolustuslinjassa ei mielestäni palvele tätä tavoitetta.
    Puolustus seisoo, eikä hyökkääjänkään tarvitse aktiivisesti haastaa ja etsiä
    paikkaa. Mitä vapaampaa peliä, sen enemmän jokainen lapsi joutuu a) liikkumaan, b) miettimään, miten saisin pallon (pois), c) osallistumaan peliin
    aktiivisesti. Käsipallon perustaidot eivät kehity seisomalla. Ne kehittyvät
    liikkumalla.

    Pieni kenttä palvelee myös aktiivisen liikkumisen
    tavoitetta. Kuten Jaakko Horelli totesi, F-juniorit eivät osaa hyödyntää
    täysikokoista kenttää. Jokainen voi laskea, kuinka monta kertaa laitapelaaja koskee palloon kentällä olonsa aikana ja kuinka kauan aikaa kuluu pelkästään kentän ylittämiseen koko pelin aikana. Tämä aika voitaisiin käyttää aktiiviseen liikkeeseen ja nopeampiin temponvaihdoksiin.
    Maalejakin ehtisi tulla monta lisää. Lapsella on luontainen tarve liikkua.
    Lapsi haluaa tehdä maaleja. Pienellä kentällä 4 + 1 jokainen joutuu
    osallistumaan aktiivisesti peliin. Yksilötaidot, sekä liiketaidot että
    käsipallotaidot, kehittyvät.

    Muut Pohjoismaat ovat tehneet juniorikäsipallon
    linjauksen, jossa alle 10-vuotiaat pelaavat pääsääntöisesti vain minikäsipalloa 13 x 20 m kentällä 4 + 1 miehityksellä minimaaleihin pehmeällä pallolla. Islannissa jopa maalivahdin on osallistuttava peliin. Nämä maat ovat jo ymmärtäneet, miten tehdään parempia pelaajia. Jalkapallossakin aivan pienissä on siirrytty pelaamaan jopa 2 vs 2 maksimaalisen liikkeen ja pallokosketusmäärän varmistamiseksi.

    Palloliitto on määritellyt missiokseen jalkapalloa kaikille: jokainen pelaa omalla tasollaan. Haastajasarjan tavoite on juuri tämä. Kun samantasoiset pelaavat keskenään ja toisiaan vastaan, se on kaikille mielekästä ja kehittävää. Tanskan Käsipalloliitto puolestaan asetti missiokseen kokemuksen. Avainasemassa on kokemus, jonka lapsi saa käsipallosta. Vaikea kuvitella, että 34−1-tulos olisi hyvä tai kiva kokemus. Sen sijaan aktiivinen osallistuminen, helpot säännöt, turvalliset olosuhteet ja tasaiset pelit ovat mukava kokemus. Lapsi jatkaaharrastustaan, drop out vähenee.

    Ei haittaa, vaikka seuralla ei olisi kuin yksi joukkue. Seura
    voi ilmoittaa tämän joukkueen siihen sarjaan, johon valmentaja parhaaksi
    katsoo. Joko taitojen tai tavoitteiden mukaan. Siirtyminen joukkueiden välillä tulisi tietenkin olla helppoa. Tässä on jokaisella joukkueella vastuu.
    Haastajasarjan tarkoitus on tarjota kaikille omantasoista peliä ja
    ainutlaatuisia kokemuksia käsipallossa. Kilpasarjassa edistyneemmät lapset puolestaan saavat heidän kehitystasolleen sopivia kokemuksia.

    Ottelut voisivat olla 2 x 15 min, ja niitä voitaisiin myös pelata useampia kerralla, elli turnausmuodossa.

  • Mahias Lindén

    Morjens!
    Kävimme Tanskassa P-99 joukkueen kanssa harjoitusleirillä. Siellä opimme paljon uutta ja keskusteluun tuli myös näitten pienien sarjat. Tanskassa pelataan puolella kentällä 3-3 tai 4-4 ja suoralla viivalla. Voisko tällainen olla myös Suomessa hyvä? Mielestäni mies miestä vastaan on vähän liikaa näissä junnuissa! Pelaajat tulisi ehkä oppia perusasiat ensin kuten askeleet, pomput, pallon syöttö ja kiinniottaminen jne. Aktiivi puolustus pitää toki olla mutta jos pelataan 3-3 tai 4-4 niin eiköhän se on vähän aktiivisempaa silloin! Miltä mieltä olette?

    • Joanna

      Moi,
      siis minkä ikäiset pelaavat 3vs3 ja 4vs4? Ja siis harjoittelevat vai ihan pelaavat sarjapelejä?

      • Mahias Lindén

        Moro!
        Nyt ollaan vaan nähty harjoituksia mutta niissä ne pelasi 3vs3 ja siten että maalivahtikin osallistui välillä peliin! Ne seliiti sen näin että jos pelataan tällaisen pelin niin kaikki pelaajat pelaa ”pakkina” ja puolustuspeli on aktiivisempi kuin normaalissa pelissä! Voin toki kysyä sieltäpäin että miten pelit pelataan ja missä muodoissa! Ehkä tämä olisi yksi vaihtoehto?

      • Mahias Lindén

        Morjens taas!
        Tarkistin juuri asian Patrick Westerholmin kanssa ja mini ja f junnut pelaa 4 vs 4 ja e junnuista ylöspäin 6 vs 6. Olisko tällainen mahdollista myös Suomessa?

        • Joanna

          Joo, oon kuullu muualtakin ideoita vähemmästä pelaajamäärästä. Nythän F pelaa 5vs5. Tutkitaan!

  • anders weckström

    vem ha sagt att pojkan ska stå stilla?men när int många av f pojkan int kan passa eller ta i bollen!d finns kanske max 5st pojkar i F junnuna som kan göre så tycker att d helt sjukt att spela man-man spel då.jag mena vi har ingen i bk som kan göra d o ändå har vi bara förlora en match.

    • Joanna

      Precis: Om man vill absolut vinna matcher i F-junnuna, så ja, då ska man inte försvara högt.
      De lär sig ganska snabbt att stå stilla även om det inte är meningen.

      • anders weckström

        :)så du mena att dom spelar högt så vill int vinna matchena?tycker bara att barnen ska kuna ta i bollen o passa den före man börjar spela högt.e säkert en bra juttu när dom e lite äldre:)d att minska på planstorlekana så e bra tycker jag

        • Joanna

          Menade bara att hela poängen inte är att vinna matcherna i F-junnuna utan att bli bra, rörlig och stark spelare som kan vinna matcherna senare, i äldre klasser där det inte längre räcker att man står stilla och lågt. Det är mycket lättare att lära när spelarna är 9-åriga och ”frescha” än när dom redan är vana vid 6-0. Tycker jag.
          Och visst är det viktigt att kunna ta i bollen o passa, ja. Det finns nog olika skolor i den här frågan, massor av bra argumenter här ovan och nedan, så kanske vi kan sätta punkt för det här.

  • anders weckström

    så som jag sa tidigare så håller jag fullständigt me om att mindre planer e en lösning.

Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti.