Matkakertomus Qatarin MM-kisoista

 , Qatar 2015

Kolmen ”viisaan atlas-miehen” matka Qatarin Dohaan 2015! (ruots. De tre Visa-männens resa till Qatar, Doha 2015)


Tämä tarina alkoi siitä kun kolme käsipallon ystävää istuivat vuonna 2005 Sloveniassa, Izolan kaupungin katukahvilassa ja nauttivat ansaitut virvokkeet joukkueensa menestyksestä johtuen. Mainitussa joukkueessa pelasivat silloin miesten kolme poikaa, B-junnu-ikäisinä. Siis, jo kymmenen vuotta sitten tuumailtiin että olisi mukava lähteä joskus johonkin lämpimään maahan katsomaan huippukäsipalloa ilman sitä suurta vastuuta mitä esimerkiksi juniorijoukkueen ulkomaanmatkaan liittyy. Kymmenen vuotta myöhemmin Tom, Ripa ja Benkku muistelivat menneitä, ihan lyhyesti Urheilutalon käytävällä ja sovittiin että nyt tuo matka voisi toteutua?!

IMG_3376

Kokenut matkanjärjestäjä Tom otti hoitaakseen kaikki järjestelyt jotka osoittautuisikin jälkeenpäin mitä erinomaisiksi! Hankaluuksiakin oli kuitenkin ollut, esimerkiksi lippujen hankinnassa otteluihin. Kuitenkin, vain muutama viikko ennen matkan alkua, liput olivat saapuneet ja matka saattoi alkaa.

Matkaohjelmasta poiketen, emme kokoontuneet lentoasemalla kuten sovittu vaan tapasimme jo kuljetusvälineessä joka vei meidät Helsinki-Vantaalle, premium luokassa siis.
Lähtö Istanbuliin aikataulun mukaisesti nyt jo vatsat kirnuen ruokaa, olihan aamupalasta mennyt useampi tunti… ja mitä mahtavinta, heti koneen noustua alkoi tarjoilu joka muistutti mieleen ns. ”vanhat hyvät ajat” jolloin ruoka oli maistuvaa ja lämmintä! Lisäksi sekä ruoka että kaikki juomat olivat ilmaisia!!

Laskeutuminen Istanbulin lentokentälle sujui mallikkaasti ja siirryimme odottamaan lähtöä Dohaan, peräti neljäksi tunniksi! Tuo aika vierähti kuitenkin nopeasti seuratessa kansainvälisen lentoaseman värikkäitä matkaajia sekä erilaisten ostospaikkojen tarjontaa. Erityisesti leipomotuotteiden runsas erikoisuus ja tuoreus oli mieleemme. Emme kuitenkaan sortuneet syömään, olihan seuraavallakin lennolla tulossa ruokaa neniemme eteen.

Nyt lentokoneessa kohti Dohaa, vatsat taas täynnä hyvää ruokaa, on aika ottaa nokoset ennen tuloa tuohon meille niin tuntemattomaan Qatariin. Tuloselvitys sujuikin pelättyä helpommin, passit, viisumit sekä matkailijat olivat kunnossa ja lupa saapua maahan vahvistettiin leimalla passiin.

Hotellista tilattu auto vei meidät noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen hotelliin jossa kolmen hengen, kolmen huoneen sviitti oli odottamassa asukkejaan. Huoneistossa oli jokaiselle asukille oma kylpyhuone/wc, oma tv mutta yhteinen keittiö. Keittiö olikin kovassa käytössä, olihan meillä mukana suomalaista kahvia sekä Elovena-puurohiutaleita. Yksimielisen äänestyksen jälkeen, pääkokiksi nimettiin Ripa.

Ensimmäinen yö hyvin ilmastoidussa hotellissa sujui odotettua paremmin, emmekä edes heränneet tuntia ennen auringonnousua jolloin tiedossa ollut rukous-aika-hetki alkaisi. Silloinhan kaiuttimien kautta raikuu kaikkialle kuuluva rukous joka ihmetyksemme ei häirinnyt meitä eikä edes pysäyttänyt mitään toimintaa naapurissa olevalla rakennustyömaalla. Aamupalan jälkeen olimme valmiita tutustumaan Dohaan.

Päivä 1

Aurinko paistaa ja mittarissa on +29 astetta lämmintä kun taksin etsiminen alkaa. Olimme etukäteen päättäneet ettei ns. ”pimeitä takseja” käytetä, vaan käyttäisimme taxi-kyltein varustettuja virallisia takseja! Jo heti varhaisessa vaiheessa totesimme ettei nuo vihreät viralliset taksit olleet helposti saatavilla, vaan aina siirtyessämme muutaman sadan metrin päästä hotellistamme, ystävälliset yksityiset henkilökuljetus-yrittäjät tarjosivat kyytiä edullisempaan hintaan ! Nämä taksit olivatkin kaikki väriltään valkoisia joten uskalsimme niiden kyytiin.

Tutustuimme Basaari-alueen sokkeloisiin kujiin jossa oli satoja kauppoja tarjoten mitä mielenkiintoisempia tuotteita. Pähkinä-,mauste- ynnä hedelmä-valikoimat olivat todella runsaita, kuivattuina tietenkin. Emme kuitenkaan ostaneet mitään, emme edes puna-valko-ruudullisia keittiöpöytäliinoja, joita jotkut paikalliset asukkaat olivat ottaneet käyttöön päähineiksi auringon suojaksi. Päätimme syödä jotain paikallista ruokaa ja löysimmekin ruokapaikan jossa myytiin vain pizzaa. Tämä kelpasi meille mutta täytyy todeta että parempiakin pizzoja on syöty.

Paikallisten kanssa ei juuri päästy keskustelemaan, kuitenkin saimme jotain tietoa maan asioista sekä tavoista, tavattuamme kanadalaisen vesipiippua polttavan miehen. Hän kertoi viihtyvän hyvin vuoden kestävällä komennuksellaan, olihan palkka hyvä ja polttoaine halpaa.

Kiertely ahtailla kauppakujilla alkoi jo tuntua jaloissa joten päätimme suunnata kohti hotelliamme. Kokenut matkajohtajamme Tom oli ottanut mukaansa lapun jossa oli hotellin nimi, osoite sekä puhelinnumero! Tämä pieni lappu osoittautui todella tärkeäksi, taksinkuljettajat eivät koskaan tienneet missä kyseinen hotelli sijaitsi, vaan joutuivat aina soittamaan kysyäkseen ajo-ohjeita. Perille päästyämme menimme naapurissa olevaan noin 20 neliömetrin kauppaan, Safwa-Supermarkettiin, jossa oli tavaraa lähes yhtä paljon kuin Myyrmannin K-Citymarketissa.

Ilta vietettiin tv-n ääressä iltapalaa nauttien ja kokkia kehustellen.

Päivä 2: Semifinaalit

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme hotellin hintaan kuuluvan aamupalan ja tämän jälkeen suuntasimme pilvenpiirtäjiä täynnä olevaan kaupungin-osaan. Siellä olivatkiin kaikki kansainväliset hotellit ja kuulemamme mukaan hinnat per yö maksoi noin eur 500:- !!

IMG_3367

Me halusimme nähdä meren sekä uimarannan ja pian löysimmekin avaran alueen josta meri näkyi! Rannasta ei päässyt meren äärelle, taisi olla betoni-rakennus-jätteiden kaatopaikka esteenä?!

Tom kuitenkin löysi Hotelli Hiltonin muurin vierestä reitin rannan suuntaan ja kas kummaa, nyt olimmekin jo Hiltonin oman uimarannan uima-allas alueella jossa näkymä oli kuin eri planeetalta! Ihmiset olivat auringonotto-puuhissa, uima-asut sallittuja ja rannalla A-oikeuksin oleva baari. Kitalaet kuivina suuntasimme heti baariin ja tilasimme juotavat.

Siinä meni muutama tovi ennen kuin päätimme uskaltaa poistua allasalueelta, …mutta menisimmekö samaa kautta kuin tullessamme, hiippaillen muuria pitkin?? Ei, rohkeina päätimme suunnata hotellin sisään ja poistua ulos virallista tietä pitkin. Tummennettujen ovien auettua astuimme sisään hotelliin ja saimme todeta turvatarkastus-pisteen muutaman askeleen päästä. Punaiset valot vilkkuen sekä hälytysäänet soidessa, tervehdimme turvamiehiä selvällä suomen kielellä ”kännykkä ja aurinkolasit” ne tässä hälinää aiheuttaa !! Saimmekin ystävälliset hymyt vastaukseksi ja jatkoimme hotellin pääaulaan. Pyöriessämme hetken aikaa Ranskan- sekä Puolan –käsipallojoukkueiden edustajien kanssa pääaulassa, tutkien infopisteen julisteita, olimmekin jo valmiita siirtymään ulos hotellin pääovesta, jälleen turvamiesten valvovan ja turvallisten katseiden alla.

Poistuimme onnellisina omaan hotelliimme valmistautumaan tekemään lähtöä Lusail Multipurpose halliin joka sijaitsi noin 35 km hotellistamme. Taksi toi meidät ajoissa hallille joka oli rakennettu juuri näitä kisoja varten ja jonka sijainti meidän mielestä oli aivan mieletön! Keskellä ”ei mitään”, kuivalle hiekka-erämaahan ja kaukana kaikesta oli kyllä saatu tehtyä hieno halli jonka edessä muutamia myyntikojuja, lähinnä telttoja.

Kiertäessämme hetken hallin ulkopuolella satuimme näkemään sellaista jota ei ilmeisesti olisi saatu tehdä. Satoja, rivissä seisovat valkoisiin ”lakana-asuihin” sonnustautuneet miehet olivat kokoontuneet odottamaan pääsyä katsomaan ottelua. Rivit olivatkin niin suoria ja ojennuksessa että päättelimme kaikkien olevan sotilaita. Ilmeisesti eivät lomalla olevia vaan komennuksella jonkun muun määräyksestä. Näky oli niin erikoinen että Tom päätti ottaa valokuvan koko porukasta. Ei kestänyt kauan kun isokokoinen afrikkalais-taustainen mies halusi estää kuvauksen ja poistaa kuvat kamerasta. Tom lupasi poistaa kuvat ja siirryimme hallin sisätiloihin.

IMG_3346

Tätä matkakertomusta lukiessa on jokainen varmasti tietoisia otteluiden kulusta ja tuloksista joten niistä ei sen enempää että, ensimmäisessä semifinaaliottelussa Ranska voitti Espanjan 26-22, ei niin kovin korkeatasoisessa ottelussa. Toisessa semifinaaliottelussa Qatar voitti Puolan luvuin 31-29. Tarkkaavaiset silmäparimme havaitsi ehkä hieman ”kotiinpäinvetoa” tuomarien puolelta.

IMG_3352

Puola kärsi helpoista ulosajoista ja lukuisista 7 metrin heitoista kun Qatar ei saanut samoista virheistä mitään rangaistuksia. Semifinaaleissa nähtiin myös sellainen erikoisuus että, kun Espanja pelasi oli katsomostamme vasen-alapuolellamme oleva katsomo täyttynyt Espanjan väreisiin sonnustautuneet kannattajat! Seuraavassa ottelussa samat kannattajat olivatkin vaihtaneet päälleen Qatarin paidat, kannustaen nyt Qatarin joukkuetta. Tämä on tietysti sallittua mutta jos on kuten mediat väittävät, kannattajat olivat ”tilaustyötä”, alkaa mietityttämään järjestäjämaan valintaa?!

IMG_3358

Pelien jälkeen hotelliin nukkumaan, unihiekkaakin oli todella tuntuvasti silmissä.

Päivä 3: ”Vapaata ohjelmaa”

Matkaohjelman kohdassa luki ”vapaata ohjelmaa”. Suuntasimmekin heti aamutoimien jälkeen kauppakeskukseen jossa todettiin tuotteita olevan erittäin runsaasti ja laatu todella korkeatasoista. Hinnatkin niin kovat että päätimme käyttää omaa super-markettiamme, mikäli kokki vaatisi lisähankintoja.

Kävelylenkit olivat meille mieleen, siellä missä jalkakäytäviä oli, siellä myös kävelimme. Kuinka ollakaan, askeleemme veivät meidät taas tuohon todella turvalliseen hotelli Hiltoniin jossa olimme viihtyneet jo edellisen päivän. Nyt valittiin hotellin sivuosassa oleva sisäänkäynti jossa turvalaitteet ja turvamies seurasi meitä tarkasti katseellaan. Olimmehan jo edellisenä päivänä harjoitelleet ”pokan pitämistä”, sisäänpääsy tapahtui todella hienosti ja ripeät askeleet veivät meitä allas-alueen baariin.

IMG_3345

Tällä kertaa istuimme hieman pitempään, välillä auringossa välillä varjossa, kuitenkin pitäen neste-tasapainon hallussa. Nyt, vaikka oli vapaapäivä, totesimme viisauksien virtaavan aivoissamme. Teimme päätöksen että kokki saisi vapaata myös illallis-valmistamisesta ja lähtisimme ravintolaan syömään!

Muitakin viisaita ajatuksia pulpahti esiin —
Voisimme kenties joskus järjestää jollekin juniori-joukkueelle pelimatkan ulkomaille, esimerkiksi meille tutuksi tulleeseen DO-cuppiin Saksaan. Tähän asiaan palataan mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa?!

Tyytyväisinä mutta nälkäisinä, siirryimme omaan hotelliin päivälevolle jonka jälkeen suihkun kautta ravintolaan. Iltarukouksen raikuessa kovaäänisistä, lähdimme kävelemään lähistöllä olevaan, A-oikeuksin varustettuun hotellin ravintolaan. Matkalla nähtiin asumuksia joissa siirtotyöläiset asuivat. Kivimuurien sisällä, ilman ovia, lattiana likainen hiekka-betoni pohja, istuivat miehet sohvassa katselemassa televisiota. Olivat juuri päässeet kotiin viereisestä rakennustyömaasta kellon ollessa noin 22.00 ! Aamulla aloittivat taas työt klo. 07.00! Palkkatulot jäi hieman epäselväksi mutta päiväpalkka taisi olla muutama euro.. per päivä?!

Ravintolassa seisova-pöytä periaate ja ruoka oli edullista ja maistuvaa. Olutta sai ostaa ja juoda kunnes ravintola sulkisi ovensa klo. 23.00 ! –Olimme ehtineet syödä suhteellisen rauhassa mutta tulinen ruoka aiheutti janoilmiön joka piti saada torjuttua. Saimme tietoomme että rakennuksen yläkerrassa olisi pubi joten silmät loistaen siirryimme hissillä yläkertaan. Vastassa oli ovimies joka tervehti meitä vaatimalla passit!!?? –Ilman passeja hän ei päästäisi meitä selän takanamme olevien ovien taakse josta kuului iloista puheensorinaa ja naurua. Kovan sanaharkan ja yrittämisen jälkeen jouduimme pettymään, emme pääsisi sammuttamaan jo nyt hirveäksi janoksi muuttunutta olotilaa, poke oli voittanut ja me peräydyimme.

Sivusta katsellut toisen ruoka-ravintolan hovimestari oli sivusta seurannut touhujamme ja vinkkasi meidät sivuun. Hän antoi meille mahdollisuuden tilata yhdet oluet mutta toivoi että söisimme illallisen! Emme tietenkään jaksaneet syödä mitään, olimmehan juuri muutama kerros alempana nauttineet illallisen. Tuskamme ja pettymyksemme oli ilmeisesti niin näkyvää että hän päätti että saamme yhdet oluet mikäli istumme hänen valitsemassa pöydässä, aivan sisääntulo-aulan vieressä hänen valvovan silmän alla. Hovimestarilla oli joko huono muisti tai oli lasku-taidoton, istuimme pöydässä kunnes jano oli sammutettu kunnolla. Tyytyväisinä kävelimme hotellille nukkumaan viimeistä yötä ”sviitissämme”.

Päivä 4: Mitalipelit
Viimeinen herätys ja kaikki kertovat nukkuneensa todella huonosti! Ilmanjäähdytin oli lakannut yön aikana toimimasta ja nyt huone ei ollutkaan totutun viileä. Edessä olisi pitkä ja raskas päivä! Aamupalan jälkeen suuntaamme suoraan jo tutuksi tulleeseen Hotelli Hiltoniin. Taksi vie pääoven eteen ja marssimme iloisesti jo nyt tuttavallisesti tervehtien turvamiesten ohi sisään. Pääaulan kautta pääsemme ranta-allas-alueelle.

Ripa heittää ”turkin” kuten sanoo, käy siis uimassa kuitenkin varoen saamasta suolavettä suuhunsa ja silmiinsä. Tämän jälkeen lepoa ja virvokkeiden nauttimista. Silmäilimme hotellivieraiden valloittamia makuualustoja, rantatuoleja jossa selkänojan saa ala-asentoon, turhaan,, kaikki olivat varattuja joten saimme tyytyä baarin pystytuoleihin. Iltapäivällä takaisin hotelliin, kevyen ruokailun jälkeen pienet nokoset ja sitten pakkaaminen. Olihan aika jättää hotelli ja siirtyä katsomaan pronssi- ja finaali-otteluita.

Lusail Multipurpose halli olikin jo käynyt tutuksi, nyt samat istumapaikat pari riviä ylempänä. Ottelut olivatkin mielenkiintoisia ja tasaisen jännittäviä. Alapuolellamme istuva fanikatsomo sai kahteen kertaan kokea oman joukkueensa tappion, voittihan Puola Espanjan ja sai pronssia sekä Ranska voitti kultaa kovasti yrittäneeltä Qatarilta.

IMG_3351

Meitä häiritsi suunnattomasti paikallisten ”ravaaminen” neniemme edessä etsiessään vapaita istumapaikkoja, koko otteluiden aikana. Oli selvää ettei heillä ollut paikkalippuja vaan olivat päässeet sisään täyttämään mahdollisia tyhjiä paikkoja joita oli runsaasti. Järjestyksenvalvonta, eli paikkojen ohjaushenkilöt eivät yltäneet läheskään sille tasolle mitä esimerkiksi Atlaksen järjestyksen valvonta on. Onneksi Ripa ei ruvennut heittämään ukkoja ”perss-niska”-otteella pois vaan pysyimme rauhallisina yrittäen keskittyä tapahtumiin kentällä.

IMG_3349

Loppuvihellyksen jälkeen kiirehdimme ulos hallista, olimme astumassa viralliseen taksiin mutta käännyimme pois, nyt kuljettaja oli hoksannut mahdollisuuden tienata tupla-hinnan, olihan noilla valkonaamoilla kiire lentoasemalle!!? Otimme jälleen heti paikalle ilmestyneen toisen ns. ”valkoisen taksin” joka vei meidät puoleen hintaan hotelliimme hakemaan respassa odottavia matkalaukkujamme ja sen jälkeen lentoasemalle. Lähtöselvitys toimikin ripeästi ja pian olimme jo lentokoneessa matkalla Istanbulliin.

Pitkä päivä alkoi tuntua voimissa joten sekä lennot DOH-IST että IST-HEL sujuivat kaikkien matkustajien torkahdellen, yrittäen nukkua kuitenkaan saamatta kunnolla unesta kiinni. Kotona taas ja onneksi yksi välipäivä vapaata töistä jolloin on mahdollisuus levätä pois tuo ”jet-lag”, olihan aikaero Suomen ja Qatarin välillä peräti yksi (1) tunti!!

Käsipallo on mahtavaa! Kuten myös matkailu…

Tomppaa ja Ripaa kiittäen..

Benkku

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt