57 minuuttia ei aina riitä
Kukkoilija ei suinkaan aio sanoa olevansa hyvin hyvin vihainen tai mitään muutakaan negatiivista siitäkään huolimatta, että oma suosikkijoukkue joutui tyytymään hopeapystiin viikonlopun Baltia-karkeloissa. Viikonlopun pelit ja tunnelma olivat joka tapauksessa ikimuistoisia vaikka jotain siis vielä hampaankoloonkin jäi.
Harmittelun sijaan Kukkoilija kiittää punakeltaisia erittäin kovasta suorituksesta ja kumartaa syvään joukkueen lisäksi myös kaikille niille vapaaehtoisille, jotka taas tämänkin tapahtuman mahdolliseksi tekivät. Ja tietysti ISO kiitos kuuluu myös kaikille niille, jotka saapuivat katsomoon luomaan matseille niiden arvoisen tunnelman. Molemmat virolaisryhmät olivat saaneet mukavan kokoiset fanijoukot liikkeelle, vaikka hieman pelättiinkin pitävätkö Suomen hinnat lopulta vieraskannattajat loitolla. Näin ei onneksi käynyt. Tämä oli tunnelman kannalta olleellisen tärkeää, sillä nyt saatiin lauteille kunnon kilpalaulantaa juuri kuten asiaan kuuluukin. Virolaisten tunnelmaa ei latistunut sekään, että mm. heidän rumpujensa sisältöä jouduttiin hallin ovella karsimaan kovalla kädellä…
Hieman heidän tunnelmansa latistui sen sijaan ehkä siitä, että viimevuotinen keskinäinen finaalivääntö vaihtui nyt pronssitaistoon. Toisaalta juuri tuo naapureiden vääntö keskenään loi kyllä sitten ihan mukavan fiiliksen myös taistoon himmeämmistä lätkistä. Finaaliin siis kuitenkin menivät Kehrän kylmästi murskannut SKA Minsk ja aivan huikean taistelupelin Pölvaa vastaan edukseen puristanut kotijoukkue. Minskiläisten otteita lauantaina seuranneista tuskin kovinkaan moni juuri uskoi Cocksin mahdollisuuksiin finaalissa mutta kyllä kukkolauma tuossakin pelissä vähintään sen osoitti, että finaalipaikka oli ansaittu. Kolmen minuutin käynnistysvaikeudet toisen jakson alkuun antoivat kuitenkin edun vieraiden näppeihin, eivätkä nämä ammattimiehet siitä enää luopuneet. Muuten koko matsi oli kuitenkin yllättävänkin tasaista vääntöä ja alkupuoliskolla Cocks jopa aika ajoin vei matsia ihan näyttävästi. Niinhän se kuitenkin oli, että paras voitti ja siitä kunnia heille. Vaan ei se kuitenkaan niiiiin kaukana ollut ; )
Liigan nokkamiehet puhuivat viikonlopun aikana innokkaasti myös liigan laajentamisesta. Tämän mission ensimmäisiä tavoitteita olisi saada mukaan toiset joukkueet Suomesta ja Valko-Venäjältä. Tämä jo ihan siksikin, ettei muiden jengien tarvitsisi matkustaa näihin maihin vain yhden matsin takia. Niinpä onkin todella mielenkiintoista seurata kauden jälkeen kenen puhelin pirahtaa ja joko sen jälkeen löytyy Cocksin rinnalle toinenkin joukkue Baltian pakkaa sekoittamaan…
Nythän on siis kuitenkin aika alkaa ihan tosissaan ratkoa tämän oman liigamme marssijärjestystä. Sen verran Kukkoilijalle jäi uhoa päälle tuosta viikonlopusta, että hän on täysin vakuuttunut siitä, ettei Cocksia mestaruusraiteelta suisteta JOS joukkue pääseen kotoisen liigan ratkaisupeleissä edes lähelle nyt nähtyä tasoa. Näistä kanan ennenaikaisen kynimisen vaaroista on toki ollut puhetta ennenkin ja kuten Kukkoilija jo viime pläjäyksessään totesi eivät puolivälierätkään välttämättä ihan läpihuutoa ole. Ja niinhän siinä kävi, että kolme sarjaa neljästä on nyt tilanteessa 1-1. Tunnelma alkaa siis toden teolla tiivistyä myös sm-liigassa! Sen verran kuitenkin täältä tarjotaan jäitä hattuun, että se vedonlyönnin paikka punakeltaisia vastaan oli nimenomaan viime kierroksella. Palautumisessa riittää varmasti haasteita mutta eiköhän se Kukkolaumankin fokus pikkuhiljaa palaile kotoisen mestaruuden palauttamiseen Hämeen puolelle.
Ja sitä odotellessa Kukkoilijakin palaa vielä…
