Ei kahta kolmannetta…

Kahta pokaalia on kukkolauma jo tällä kaudella päässyt kohottelemaan mutta yhtähän tämä vielä huutaa. Sm-liiga on vielä finaali- ja pronssipelien verran kesken joten nautittavaa riittää edelleen…

Huikeita riemun hetkiä päästiin Hämeen käsipalloyhteisössä kokemaan kuitenkin jo huhtikuun puolivälissä, kun Cocks 8 vuoden väännön jälkeen vihdoin kruunattiin myös Baltian liigan kuninkaaksi. Jälleen kerran Pölvassa pelatussa Final fourissa välierä Liettuan Granitas Kaunasta vastaan oli vielä lähinnä läpihuutojuttu mutta, kun finaalissa tiedettiin vastaan asettuvan jälleen kerran kivikova SKA Minsk, ei ihan kauhean moni uskonut, että mestaruuspokaali vielä tänäkään vuonna Riihimäkeen matkaisi. Vaan toisin kävi. Siitäkin huolimatta, että erinomaisen 1. jakson jälkeen toinen puolisko alkoi jokseenkin katastrofaalisesti. Cocks keräsi jakson alkuun 5 minuuttiin kolme jäähyä ja punakeltaisten pakka oli levähtää lopullisesti. Minsk oli vartti ennen loppua karannut jo häkellyttävään 7 maalin johtoon ja Cocksin tehtävä näytti mahdottomalta. Mutta mitä vielä! Tällä kertaa kukkojoukko yksinkertaisesti kieltäytyi painamasta päätään. Niin pelaajat kuin joukkueen johtokin pitivät nyt fokuksen täydellisesti pelissä ja jonkin verrankin pientä suurempi ihme alkoi rakentua.

Valmennus pystyi nyt tekemään oikeita ja koviakin päätöksiä. Ei välttämättä ollut helppo esimerkiksi napata vasuripakkia pois kentältä mutta kun veto ei nyt uponnut niin ei uponnut. Myös veskarikolmikon nuorimmaisen heittäminen rankkaritorjuntaan ja muutama muukin valinta osui täysin nappiin. Juuri esimerkiksi Kalle Alanderin rankkaritorjunnat sekä esim. Sjömanin ja Kovalenkon tahtomaalit, uhrautuvasta puolustuksesta puhumattakaan, olivat loistavia osoituksia siitä, että sankarin viitta voidaan todella pukea koko joukkueelle. Siitä huolimatta kaksi nimeä on vielä nostettava esiin erikseen. Vaikka kuinka Minskin maalin suulla seisoi EM-kisoissakin palkittu maalivahti kentän todellinen herra ja hidalgo löytyi sittenkin kentän toisesta päädystä. Ilman Vitali Shitskon huikeita torjuntoja olisi tämä voitto vieläkin jäänyt saamatta. Ja toinen supersankari oli tietenkin Nico Rönnberg, jonka uskomattomat sivallukset löivät hurjan kirivaiheen aikana Minskin puolustuksen ja veskarit täysin polvilleen.

Vaikka tilanne on tullut jo videoltakin tarkistettua useampaan kertaan, on vieläkin vaikea uskoa, että tuo todella tapahtui. Jälleen EHF cupin lohkovaiheessakin mukana ollutta SKA Minskiä vastaan noustiin vartissa totaalisesta sillasta ensin jatkoajalle ja sen kautta voittoon. Jos tämä ei luo uskoa siihen, että Euroopan kärkeä on mahdollista Suomesta käsinkin lähestyä, niin ei sitten mikään. Oli tietysti sääli, että Etelä-Viron perukoilla peli ei saanut katsomoa pullistelemaan eikä Suomessakaan voitosta liikoja otsikoita revitelty. Voiton arvoa sekään ei silti vähennä vaan tätä voittoa todella kelpasi juhlistaa. Nyt aivan oikeasti voitettiin jotain isoa eikä vain ”pärjätty ihan hyvin”. Ja tokihan voittoa ansaitusti juhlistettiinkin ja siitä seurannut jeesustelu kotimaassa onkin sitten taas ihan oma lukunsa. Mutta palataanpa siihen vielä hieman myöhemmin ja katsotaan ensin, mitä sittemmin on tapahtunut ja mitä vielä odotettavissa on.

Suuren voiton jälkeen paluu arkeen oli kukkojoukoilla jälleen kerran hyvin nopea. Alkoivathan Sm-liigan välieräpelit heti seuraavana keskiviikkona ja Riihimäen Urheilutalolle vierailulle saapui kevään mittaan peliänsä selkeästi parantanut Vantaan Atlas. Kun huomioitiin joukkueiden lähtökohdat peliin ja muistettiin sekin, että Atlas oli edellisellä kaudella pariinkin kertaan onnistunut haastamaan mestarit ihan tosissaan, ei ottelun kulusta ehkä ennakkoon uskaltanut 100% varmalla äänenpainolla veikkauksia tehdä. Cocks näytti kuitenkin, että vuosien mittaan karttunut rutiini näistä tilanteista riitti tälläkin kertaa ja jyräsi Atlaksen suorastaan maan rakoon niin avauspelissä kuin koko sarjassakin. Avauksen jälkeen Micke Källmankin lohkaisi, että turha Cocksin mahdollisista mestaruusjuhlista huolta oli kantaa, kun peli näytti siltä että ennemminkin sinipaidat olisivat kiskoneet märkää useamman päivän. Kotipelit olivatkin välieriksi suoranaisia nöyryytyksiä ja vieraspelissä tehtiin se tarvittava eli rypistettiin toisen jakson alkuun vartti kunnon peliä ja ratkaistiin homma kotiin. Enpä tiedä… jotenkin Atlas näytti siltä, että oikein ei paukkuja yritystä todelliseen haastoon edes ollut. Katsotaan löytyykö kadonnut puhti vielä pronssipeleihin.

Toinen välieräsarja olikin sitten täysin eri maata. Dicken ja West järjestivät kolme todellista nitropeliä eikä neljäskään ihan itsestään ratkennut, vaikka siinä West oli ehkä piirun verran selkeämmin kuskin paikalla kuin aiemmissa kohtaamisissa. Länkkärit siis lopulta sen toisen finaalipaikan itselleen nappasivat ja ainakin tässä kohtaa näyttää siis siltä, että Kukkoilijan ennustus Dickenin pienestä hiipumisesta alkaisi käydä toteen. Joukkue ei ole vuosiin juurikaan pystynyt uudistumaan, vaikka muutama nuori peluri onkin liigatasolle saatu hinattua. Kysymys siis kuuluu edelleen: Mikä on seuraava steppi vai tyydytäänkö jatkossakin tähän? Kukkoilija toivottaa joka tapauksessa Westin tervetulleeksi finaalitasolle muutaman vuoden tauon jälkeen. Vaihtelu olikin jo vähintäänkin tervetullutta. Kolmet finaalit Dickenin kanssa ottelusaldolla 9-0 riitti kyllä mainiosti tähän kohtaan. Tuo ei tänä vuonnakaan muuksi olisi muuttunut. Tokihan finaalipaikan juhlistaminen Kauniaisissa näytti jo hieman mestaruusjuhlilta mutta mielenkiinnolla Kukkoilijakin jää silti odottelemaan millainen finaalisoppa tästä saadaan kokoon keiteltyä…

Mutta tosiaan… Iloiseksi lopuksi Kukkoilija on vielä aivan pakko palata hieman Baltian finaalin jälkitunnelmiin. Cocksin suoritus oli ilman muuta hatun noston arvoinen ja Kukkoilija suositteleekin, että myös surkuhupaisaan juhlinta jeesusteluun sortuneet tahot nostaisivat kukkasin koristellut päähineensä kiltisti ilmaan ja myöntäisivät, että ihan pirun hienosti meni. Suorastaan noloahan se taas kerran oli, kuinka vähällä mediahuomiolla tällainen voitto sivuutettiin. Miettikääpä, jos vastaava olisi tapahtunut vaikkapa koriksessa tai lentiksessä… Mutta antakaahan olla, kun kävi ilmi, että mestaruutta oli jopa juhlittu ja valmentaja vieläpä myönsi moisen asian eikä suostunut sitä edes tuomitsemaan niin johan alkoi palstatilaa löytyä. Kukkoilija ei osaa sanoa kumpi erään parempaa kotimaista kieltä käyttävän toimittajan mielestä oli pahempaa se että juhlittiin vai se että tämä myönnettiin. Valmentajaa kohtaanhan tuo hyökkäys lähinnä suunnattiin mutta Kukkoilija itse asiassa monen muun tapaan seurasi valmentaja K. Kekin tutun lakonista huumoria hersyneitä kommentteja täysin tyytyväisenä ja suuren huvituksen vallassa.

Tuomitsevassa jutussaan toimittaja sitä paitsi jankkasi olevansa ymmällä siitä kuinka näin leväperäisesti voidaan toimia juuri kauden tärkeimpien pelien alla. Eli hän oli ilmeisesti täysin tietämätön siitä, että seuraavan viikon pelit eivät todellakaan olleet Cocksille niitä kauden tärkeimpiä. Tottahan Cocksia Suomen mestaruus kiinnostaa mutta kuten Kekkikin totesi, nyt saavutettiin jotain niin suurta, että siitä kannatti hetki nauttia, vaikka se sitten olisi yhden välieräpelin kukkolaumalle maksanutkin. Noh, kuten nyt tiedämme ei maksanut sitäkään. Cocks antoi täydellisen vastauksensa kritiikkiin kentällä ja saattoi siltä osin nämä tuomiopäivän toitottajat täysin naurunalaisiksi.

Toitottajat nimenomaan monikossa sikäli, että kyllähän tuon kyseisen kolumnin kommenteissa joku tunnettu Riihimäen ystävä koitti vielä kovasti olla toimittajan kanssa samaa mieltä ja oli valtavan huolissaan sitä miten tällainen toiminta väistämättä turmelee Suomen urheilevan nuorison. No olipa yllätys. Mutta eiköhän nyt sentään ole jo hurskastelu todella tapissa, jos joku väittää, ettei tiedä miten palloilujoukkueet divaritasolta aina maailman huipulle asti suuria voittoja juhlivat. Eiköhän nuo Nurmisen Pasin dyykkailut ynnä muut klassikot ole youtubesta riittävän monta kertaa katsottu… Toki Kukkoilijakin myöntää, että ihan noihinkaan nyt ei aina tarvitsisi mennä. Mutta on kyllä aivan pommin varmaa, että siitä ei yhdenkään juniorin ura tai elämä pilalle mene, jos hän kuulee, että isot olivat mestaruuden jälkeen hieman käyneet saunomassa. Himpun verran vaikeaa se siis Kukkoilijalle ja monelle muulle on ollut tuon kyseisen kolumnin todellisia tarkoitusperiä ymmärtää. Tai sitten ei… Jännityksellä toki odotamme millainen kohu nousee Westin finaalipaikan skoolauskuvista somessa. Ihan noin niin kuin vertailun vuoksi… Nooooh, oli miten oli Kukkoilija on kuitenkin sitä mieltä, että Suomalainen urheilukulttuuri kaipaa juuri sitä, että menestystä uskalletaan määrätietoisesti hakea ja onnistuttaessa siitä uskalletaan myös iloita. Aina ei ole pakko mennä sen tuskan ja ahdistuksen kautta vaan välillä voitaisiin vallan mainiosti hieman myös nauttia…!!

Seuraavaksi katsotaan kuitenkin kuka nauttii kauden viimeisissä koitoksissa mitäkin ja Kukkoilijan uskomuksen mukaan seuraavatkin mestaruusjuhlat pidetään tietenkin punakeltaisissa merkeissä. Pian näemme mitä mieltä West tästä asiasta sitten on. Joka tapauksessa juhlahumun asetuttua katseet kääntyvät tulevaan ja siirtomarkkinoiden päästyä kunnolla vauhtiin Kukkoilijakin joutunee taas palaamaan…