Ennen lätkien jakoa – Topit ja flopit

Yhtä koitosta vaille paketissa olisi taas jo tämäkin kausi. Koska tässä vielä tovi joudutaan odottelemaan, että päästään jakamaan mitalit, niin ehkä nyt olisi sopiva hetki hieman tutkailla mitä tästä kaudesta on ennen loppukahinoita jäämässä mieleen…

Kukkoilijan suosikkijoukkueen kausi on vielä niin pahasti kesken, koska Risto Orkon malja on vielä jakamatta, että mitään loppuarvosanaa ei voida ryhmälle antaa. Jos ja kun tuo pysti Riihimäellä pysyy voidaan todeta, että kausi oli tuloksellisesti edellistä parempi Suomen cupin voiton ja Baltian hopean siivittämänä. Challenge cupissahan viimevuotinen puolivälieräpaikka uusittiin. Koko kauden keskiössä on kuitenkin ollut hurja loukkaantumissuma ja kapenevan ringin selviäminen rajuissa otteluruuhkissa. Tässä valossa kaudesta olisi tulossa melko selvästikin positiivinen, vaikka kauden alussa ehkä vieläkin enemmän odotettiin. Ja ihan syystäkin. Finaalivastus Dickenin loppusaldoon täytyy myös palata vielä myöhemmin mutta Cupin voittohan heiltä nyt ainakin jo ohi livahti eli yritystä ja nälkää varmasti finaaleihin riittää. Ja runkosarjassahan Dicken ei muille kuin Cocksille suostunut taipumaan. Sekään ei silti taida päätyyn asti kantaa, kun Cocksikin alkaa saada rosterinsa hieman täydempänä käyttöön.

Myös pronssitaistosta voisi ennakkoon odotella varsin mielenkiintoista. Westin luolamiehet nousivat kauden edetessä kesän myllerryksestä yhä tiukemmin kohti kärkeä, nappasivat selkeän kolmospaikan ja pistivät vielä välierissä Dickeninkin kahdesti todella tiukoille. Myös pronssipeliparin peleissä West oli runkosarjassa niskan päällä ja Atlaksen otteet ovat vielä keväälläkin olleet varsin ailahtelevaisia. Toki Atlas pudotuspeleissä on näyttänyt, että myös se hyvä peli on löydettävissä. Nyt niitä todella hyviä pelejä pitää vain saada 2 peräkkäin.

Atlashan lähtee nyt pronssipeleistä hakemaan sitä kauden minimitavoitetta. Varmasti kauden alussa sinisten leirissä oli monta sellaistakin, jotka jo alkoivat finaalipaikkaa odotella mutta jokunen realiteetti on matkalla vastaan pamahtanut. Vaikka T. Aalto reteästi play-off infossa totesikin, ettei heiltä ole ketään tarvinnut tässä kesken kaiken pois passittaa niin onhan tuolta nyt sentään parikin kaveria kesken kauden hävinnyt. Kuka lähtenyt kuka lähetetty, mene ja tiedä. Otteluparit ja joukkueiden ”sopivuus” toisilleen ovat aina henkimaailman asioita mutta kyllähän Atlas välierissä Cocksia vastaan pystyi näyttämään, ettei himmeämpiä lätkiäkään nyt ennakkoon uskalla lähteä kovin vahvasti kummallekaan lupailemaan. Kaiken kaikkiaan Atlaksen rajusti uusitussa kokoonpanossa kotimaiset tulokkaat ovat pääosin olleet kovia mutta Balkanin avut ovat olleet vähintään yhtä vahvasti pettymyksiä. Ainakin valtavaan ennakko hypetykseen nähden… Kukkoilija jää suurella mielenkiinnolla odottamaan, kuinka kunnianhimoinen projekti tästä eteenpäin jatkuu. Järkevältä tuntuu ainakin se, että valmennukseen haluttiin nyt satsata tosissaan. Olisiko tämä nyt kipinä sille, että vihdoin alkaisi punakeltaisten rinnalla näkyä muitakin jengejä myös kansainvälisissä kehissä…??

Sarjataulukkoa eteenpäin tutkaillessa löytyy heti mitalipeli nelikon takaa kauden ehdottomasti positiivisin yllättäjä Suomen Turusta. Jos joku sarjan alkaessa olisi Kukkoilijalle väittänyt ÅIFK:n keräävän runkosarjassa 21 pistettä (joista vielä 2 Cocksilta) niin kyllä melkoisen vitsimaakarin maineeseen olisi joksikin aikaa päässyt. Näin kauden jälkeen täytyy turkulaisia sen sijaan vain onnitella. Viitospaikka vain 3 pinnaa Atlaksen takana ja maalipörssin sijat 1 ja 3. Uskottiinkohan ihan tähän edes siellä Aurajoen rannoilla?? Noh, länsirannikolla päätettiin myös hakea nousua valmennuksen kautta ja ainakin tälle kaudelle valinta kantoi hedelmää. Aika näyttää oliko kyseessä hetkellinen loikka vai pystytäänkö taso pitämään tai sitä jopa nostamaan.

Olisiko helsinkiläisellä kaimaseuralla sitten hieman päinvastainen ongelma? Toki juuri kauden alle osuneet pelaajasäädöt tekivät HIFKin kauden aloituksesta vähintäänkin mielenkiintoisen mutta Kukkoilija nostaa edelleen hattua sille, että varsin hyviä korvaajia ruodusta livenneelle kaksikolle tälläkin aikataululla löydettiin. Sekä Zujic, Klepa että hieman myöhemmin joukkoihin liittynyt Mimic osoittautuivat pelimiehiksi. Mutta mutta… Kukkoilija on jo vuosikausia ihmetellyt mikä maaginen kirous tuota tähtirintojen klaania oikein piinaa. Tuntuu nimittäin välillä jo siltä, että aivan sama kuka pelimies sinne siirtyy niin jopa alkaa pelimiehen status uhkaavasti liukua kohti ”ynnä muut” osastoa. Kyllähän valmennustakin matkan varrella on vaihdeltu mutta joku ei vain edelleenkään natsaa. Toki huhut kertovat siitäkin, että melko väljää on hallissa usein HIFKin treenien aikaan. Mikä sitten lienee syy ja mikä seuraus… Edelleen Kukkoilija kuitenkin jaksaa toivoa myös ”Helsingin kantakaupungista” ryhmää taistelemaan tosissaan mitalisijoista monen, monen vuoden jälkeen.

Siuntio ei nyt pystynyt viime kevään jymypaukkuaan toistamaan vaan sijoitus oli lopulta aikalailla sitä, mitä ainakin Kukkoilija ennen kautta ounastelikin. SIFin peliesityksiä paremmin Kukkoilijan mieleen jäivät valmennusjohdon kommentit Riksun runkosarjapelin jälkeen. Oli kuulemma niin tavattoman rankkaa, kun pelaajien täytyy oikein töissä ja koulussa olla päivällä ja ihan vallan kahtakin peliä viikossa saattaa pukata päälle. No huhhuh, kun kuulostaa rankalta!! Olihan näitä toki muitakin. Esim. Dicken – Dynamo pelin jälkeen Dynkky oli kuulemma kahdesta väsyneestä se väsyneempi. Mikä hemmetti näitä kaikkia oikein väsyttää?? Ihan vain tiedoksi, että eivät ne pelurit täällä Riksussakaan makaile aamusta iltaan räkimässä kattoon treenejä odotellessa vaan ihan duuneissa täälläkin käydään ja pelimäärät ovat hippasen eri luokkaa. Tälle kaudelle taisi jo 80 peliä tulla täyteen. Eli eiköhän lopeteta tuo ruikutus, mennä treeneihin ja yritetä ensi vuonna uudestaan. Ihan lupaavia pelaaja-aihioitahan Siuntiostakin jo löytyisi.

BK ei tällä kaudella myöskään mitään kovin kummoista muistijälkeä peliesityksillään jättänyt mutta hyvä, että kesällä tehty sarjapaikan luovutus sentään peruttiin. Olihan kuitenkin oletettavaa, ettei ainakaan sarjapaikan uusiminen mikään mahdoton tehtävä olisi.  Jokseenkin odotusten mukaan kauden siis voidaan sanoa menneen joskin parempaankin oli saumoja. Olihan keskikasti pitkään niin tasainen, että viitospaikkaan asti sijoitukset olivat tarjolla. Noh… ellei BK kauden aikana juuri säväyttänyt niin kauden jälkeenhän Raaseporin suunnalta alkoi kuulua kummia. Kolmen vuoden päästä molemmat edustusjoukkueet ovat kuulemma kolmen parhaan joukossa ja BK on Suomen johtava junioriseura. Kukkoilija rohkenee kuitenkin heittää pientä epäilyksen varjoa tämän plänin ylle.Tai oikeastaan Kukkoilija ei kovasti toivo tämän suunnitelman toteutuvan. Ja miksikö? Siksi, että BK:n nouseminen tuohon asemaan edellyttäisi nykyisten kärkiseurojen toiminnan selkeää heikentymistä.

Koska Karjaan suunnalta kantautuva vastalauseiden vyöry kuuluu jo melkeinpä tänne Hämeen rämeille asti, lienee syytä vielä hieman perustella tätä näkemystä. Karjaallahan on perinteisesti tehty laadukasta juniorityötä, joten se puoli toiminee jatkossakin. Ihan eri asia on sitten se riittääkö kylällä yksinkertaisesti väestöpohja nappaamaan tuon johtavan junnuseuran aseman aikana jolloin jopa Karjaalla on kuultu huhuja muidenkin lajien olemassaolosta. Aika näyttäköön tämänkin asian. Ainakin miesten edustuksen osalta asia onkin sitten yksinkertaisempi. Vaikka kuinka tehtäisiin junnutyötä ja vaikka Teddy-boy olikin ainakin pelaajana aikanaan todella kova luu, vetää seurajohto kuitenkin heti tavoitteen ilmoille hönkäistyään maton alta sen toteuttamiselta.

BK ei nimittäin kuulemma koskaan tule ”ostamaan menestystä”. Kukkoilija lienee vuosien saatossa jo hieman tipahtanut rattailta, koska hän edelleen kuvittelee, että menestystä ei itse asiassa voikaan ostaa. Pelaajia ja valmentajia toki voidaan hankkia, kuten menestystä tavoittelevat seurat ympäri maailmaa koko ajan tekevät,  mutta jokseenkin monta kertaa on eri palloilulajeissa nähty, että se ei vielä menestystä takaa. No okei… oletetaan, että tätä tuolla lausunnolla tarkoitettiinkin. Silti Kukkoilijaa mietityttää ensinnäkin se, että eiväthän nuo nyt ihan kantasuomalaisia ole tainneet kaikki BK peluritkaan viime vuosina olla ja toisekseen se, että olipahan tuokin lausunto taas oikein loistava esimerkki siitä nurkkakuntaisuudesta, jolla tätä lajia EI Suomessa eteenpäin viedä. Seuraavaksi Karjaalta varmaankin lähetetään noottia vaikkapa Kielin ja Flensburgin suuntaan ja kerrotaan, että hommat on hoidettu väärin, kun joukkueissa pelaa pitkälti toistakymmentä muun kuin Saksan passin omaavaa pelaajaa. Eipä tuo vain tunnu suuremmin kannattajia haittaavan. Ja reippaasti näyttivät futiksen puolellakin fanit taannoisessa CL pelissä FC Portoa kannattavan, vaikka avauksessa ei ollut ainuttakaan Portugalilaista. Ja täällä puhutaan vielä menestyksestä pelkillä oman kylän pojilla… Ehkä olisi aika herätä siihen realisimiin, että pelitaidot ratkaisevat, vaikka varmasti kaikki niitä oman junnutuotannon helmiä kentälle haluavatkin.

Tätä case BK:ta ihmetellessähän tässä jo melkein Kukkoilijalta yhden joukkueen kommentointi meinasi unohtua… Toisaalta Dynamoa on tullut jo aiemmin sen verran käsiteltyä, että tässä vaiheessa on oikeastaan aika vaikea keksiä mitään uutta ihmeempää sanottavaa. Pienen kasvojen pesun Dynkky pystyi keväällä tekemään, kun se melkein nappasi pisteen Siuntiolta ja hoiti sitten karsinnat varmasti. Vaikka ehkä yllättävän tiukoilla varsinkin Paraisten kanssa olikin. Liigatasolle ei vielä vauhti riittänyt sillä pienestä loppukiristä huolimatta runkosarjassa tuli keskimäärin rapiat 11 maalia/peli takkiin. Katsellaan nyt sitten rauhassa mitkä ovat päätökset jatkon suhteen ja millä eväillä eteenpäin mennään. Jos liigataival jatkuu, niin jonkinlaista tason nostoa olisi löydyttävä niin kentälle kuin kentän laidallekin. Ja varmasti muiden joukkueiden valmentajat mielellään näkisivät ihan turvallisuussyistä parin eniten vauhdista jäljessä olleen kaverin siirtyvän pikkuhiljaa ”jäähdyttelyosastolle”. Jos lisäpuhtia jostain kuitenkin löytyy niin mikäpäs siinä… mielenkiintoisempia paikallispelejä odotellessa…