Haastajia… onko heitä?

Jo ovat taas kaukaisten muistojen kirjaan siirtyneet niin Cocksin kolmannet peräkkäiset mestaruusjuhlat, niihin pääsyä vaikeuttanut valtava loukkaantumissuma kuin kevättä värittänyt ja suorastaan absurdit mittasuhteet saanut ”maajoukkuekohukin”. Uusi kausi on enemmän kuin lähellä ja satsauksia on taas tehty siellä ja täällä. Nooh… lähinnä kylläkin täällä… mutta katsotaanpa nyt kuitenkin hieman tarkemmin, mistä asetelmista kauteen 2015 – 16 lähdetään.

Kauden kovin juttu on tietenkin Cocksin historiallinen osallistuminen EHF-cupiin mutta palataan siihen ja kukkolauman muihinkin kuulumisiin hieman myöhemmin ja tarkastellaan ensin hieman muiden liigajoukkueiden tilannetta siirtolistojen ja täydellä vauhdilla pyörivien harjoitusturnausten valossa.

Kolmen edellisen kauden finalisti Dicken ei tällekään kaudelle suuria muutoksia kokenut. Virallinen siirtolista näyttää saldoa 2 pelaajaa ulos ja 1 sisään. Christoffer Modigin tulo tuo ainakin piirun kaivattua kokoa Dickenin takalinjoille ja sen verran hyvästä pelimiehestä on kyse, että Timmyn lähdöstä huolimatta hieman plussalle vaihto menee. Mutta toki vain hieman. Harjoituspelejä on pelattu kaiketi lähinnä muualla kuin Suomessa tai ainakin Kukkoilijalta näkymättömissä. Tulokset näyttäisivät olevan melko odotettuja ja vaikeahan mitään suuria yllätyksiä näin pienin muutoksin on odotellakaan. Dicken saattaa hyvinkin olla edelleen Suomen toiseksi paras joukkue mutta rutkasti on tehtävä töitä ja asennetta rukattava, jos Lauttasaaressa mestaruudesta yhä haaveillaan. Ainakin vielä viime keväänä valmentaja kauhisteli finaalien ”älytöntä” pelitahtia ja puhkui, että joillekkin voisi tulla käsittämättömät 5 peliä 8 päivässä. Tervetuloa vain Cocksin maailmaan, täällähän tuo on ihan normisettiä. Ja jos nyt vertaillaan lätkään tai joihinkin muihin lajeihin niin eiköhän kevään ratkaisupelit yleensä hiukan tiiviimmin pelata kuin peli tai kaksi viikossa. Mm. Susijengi on juuri aloittanut oman turneensa jossa jo alkulohkossa nakutelllaan 5 peliä 6 päivässä. Niin tai näin on selvää, että sellaista mystistä kehitysloikkaa ei ole olemassa, jolla samoilla miehillä ero kärkeen kurottaisiin kiinni, kun siellä vauhti vain edelleen kiihtyy.

Westissä ovi sen sijaan on käynyt tänäkin kesänä varsin tiuhaan. Enemmän ovat kuitenkin kuluneet menopuolen saranat, kun Roman Protsenko, Robin Karlsson, Jan Hagman ja ainakin 3 muuta pelaaja ovat vaihtaneet maisemaa. Toki myös omaan katiskaan livahti varsin iso kala, kun Riku Sundbergille ei enää Saksassa ykköseen nousseesta joukkueesta ilmeisesti tonttia löytynyt. Harmi sinänsä mutta SM-liigalle toki mukava piristys tuokin. Muuten tulijoista ei ainakaan Kukkoilija osaa vielä juuri mitään sanoa. Lärkulla cupista oli kuulemma ukkoja sivussa mutta kyllähän pakka sitten iloisesti sekaisin olikin. Toki pari hyvääkin esitystä joukkoon mahtui mutta hurjaa vuoristorataa mentiin. Karjaalla pelanneista Kukkoilijan papereissa hyviä mittareita olivat lähinnä Virolaiset ja Viljandia vastaan pelattiinkin hyvin kun taas Pölvan kanssa länkkärit olivat täysin turisteja. Ehkä aika tekee kuitenkin taas Westin pakalle hyvää ja kyllä Kukkoilijankin on heidät edelleen mitalikandeihin laskettava.

No entäpä sitten viime kauteen melkoisella ryminällä ainakin markkinoinnin puolesta tullut Atlas? Positiivista on nähdä, että viime kaudella vielä hieman telineisiin jäänyt kärjen haastaminen lienee edelleen tavoitteena, kun katsotaan seuran satsaus intoa. Kukkoilijakin uskoo, että valmennukseen panostaminen on tässä vaiheessa järkevä liike ja nyt on jo tavoitettakin hieman tarkenneltu maltillisempaan suuntaan. Pieni ”reality check” viime kausi siis kuitenkin ilmeisesti oli. Viime syksynä oli vielä tarkoitus kaapata parissa-kolmessa vuodessa kotimaan käsipallovaltikka Vantaalle mutta nyt puhutaan viiden vuoden projektista. Ja hieman tuntuu, että juuri nyt ”mestaruus” sana on laitettu lausunnoissa kokonaan pannaan.

Pelaajarosteriin on ilmeisesti saatu Shevan ja Cacicin seuraajaksi ihan ok vasuri mutta muista tulokkaista ei osaa vielä sanoa senkään vertaa. Riveistä ovat kuitenkin poissa mm. kunniakkaan uransa jäähdyttelyyn vaihtanut Toni Aalto sekä isiensä Kyprokselle suunnannut Toto, joten paikattavaakin on. Joukkueen alkukautta ei myöskään helpota se, että ainakin herrat Hellakoski ja Kinos (jälleen) lienevät pidempään sivussa. Harjoitusturnauksissa Vantaan sinisten peli on ollut Westin tapaan melkoista vuoristorataa.

Lärkulla cupissa Atlaksen kausi vielä alkoi kohtalaisesti ”pääsarjajoukkue” Tumban voitolla. Kukkoilija tosin Atlaksen ennakkojuttua lukiessaan kovasti ihmetteli, Tumban yllättävää nousua Allsvenskanin keskikastista ”pääsarjajoukkueeksi”. Vai olisiko jutun kirjoittajalla sittenkin vain hieman värikynä falskannut… Eikös tuo länsinaapurin pääsarja sentään edelleen kuitenkin Elitserien ole? Noh Atlas vei tuon pelin kahden maalin erolla ja joooos nyt jotain vertailua haluaisi tehdä niin Cocks myllytti Tumban Ruotsissa 12 maalilla… Sen jälkeen Atlakselle tasuri vielä hieman alemman kastin Ruotsalaisia vastaan ja rökäletappiot Pölvalle ja Westille jättivät jokseenkin suuria kysymysmerkkejä leijumaan. Pölvan turnauksessa viikkoa myöhemmin tosin mm. voitto Ripa Järven Viljandista taas merkitään selkeästi plussa puolelle. Toki sielläkin kovat joukkueet olivat vielä aivan liian kovia. Turnausraporteissa pisti silmään epätasaisuuden lisäksi se, että valtavan väsynyt joukkue kuulemma turnausten lopussa oli. Mickellä siis savottaa Vantaalla piisaa. Mutta ehkäpä kurssi kauden mittaan alkaa kääntyä vakaammin oikeaan suuntaan. Mitali lienee kuitenkin edelleen se minimitavoite.

Viime kauden sijoitusten mukaan edetessä seuraavana listoilta löytyvät molemmat IFK:t ja kieltämättä jokseenkin yllättävässä järjestyksessä. ÅIFK oli pistesaldollaan ja sijoituksellaan ehdottomasti viime kauden positiivisin yllättäjä mutta hyvin hiljaista on Turun seudulla kesän mittaan ollut liigapanostuksia ajatellen. Ainakin pelaajapuolella näyttäisi olevan pientä menekkiä mutta muut kuulumiset ovat Kukkoilijalle melko hämärän peitossa. Johtunee tästä Kanta-Hämäläisen kantapeikon perusvaivasta eli aavistuksen heikohkosta toisen kotimaisen taidosta… Oli miten oli, Kukkoilija epäilee, että Turkulaisia odottaa Siuntion kohtalo eli edellisen kauden nostetta on vaikea saada jatkumaan ja asemien säilyttäminen saati parantaminen saattaa jäädä haaveeksi. Helsingin kaimaseurassa on sen sijaan taas elelty mielenkiintoisia aikoja siirtomarkkinoilla. Poissa ovat mm. Eensalu, Hellberg, Mimic ja Åkermarck ja uusina värväyksinä listoille ilmestyivät jo hyvissä ajoin Hallbäck, Leven ja Shevchenko. Ja kun vielä elokuussa saatiin palapeliin tärkeä palanen ex-Cocks Roman Protsenkon muodossa (K9:hän tuo rosteri huusi) alkaa ryhmitys näyttää taas varsin kiinnostavalta. Ihan eri asia sitten on tietysti se saadaanko potentiaali tällä kertaa jo vihdoin siirrettyä myös kentälle ja tuloksiin. Tällä hetkellä HIFK on kuitenkin pakko laskea kärkinelikon ykköshaastajaksi. Riksulaisittain mielenkiintoinen lisämauste on seurata mikä lopulta on uusien vasuripakkien anti Cocksille ja HIFKille. Mimic oli kuitenkin jäämässä ilman jatkopaperia Helsingissä mutta kelpasi kuin kelpasikin valtakunnan ykkösseuraan.

Alemman keskikastin muodostivat viime kaudella lopulta perinteikkäät käsispaikkakunnat Siuntio ja Karjaa. Näissäkin joukkueissa ovat kesän mittaan ovet käyneet varsin tiuhaan molempiin suuntiin. Molemmissa myös tulijoita on enemmän kuin lähtijöitä. Mutta varsinkin Siuntiossa lähtijöiden paikkaaminen on todella kovan työn takana. Herrat Luuppala ja Modig veivät kuitenkin mennessään liki 250 maalin tehot eli hyvinkin kolmanneksen koko potista. Näin ollen, vaikka tulijoissakin on kiinnostavia nimiä, kuten Hagman ja Tibar unohtamatta etenkään Patte Grönbergin paluuta, lienee osakkeiden nostaminen liigassa Siuntiollekin todella kovan työn takana. Naapurissa kolmessa vuodessa mitaleille sekä miehissä että naisissa tähtäävä BK lähtee nyt ensimmäiseen ”uuden ajan” kauteensa vahvistetun valmennustiimin ja myös vahvistuneen joukkueen kera. Toki Karjaaltakin poissa ovat joukkueen maalipörssin kakkospaikan jakaneet Cervera ja Karuse mutta omia kasvatteja Hellbergin ja Karlssonin johdolla on onnistuttu sen verran haalimaan takaisin raitapaitaan, että BK:lle on toki povattava sijoituksen nousua viime kaudesta. Ja olihan kieltämättä Timmy Thorin siirto Dickenistä Raaseporiin ainakin Kukkoilijan asteikolla yksi kesän ehdottomasti eksoottisimmista mausteista… Ainakaan harjoitusturnausten perusteella vielä tällä kaudella ei tosin kannata mistään kärkinelikon haastamisesta haaveilla mutta ehkä se ei vielä tällä kaudella virallinen tavoite olekaan.

Sittenpä ei laarissa enää muuta jäljellä olekaan kuin Kukkoilijan suosikkijengin rakas paikallishaastaja Dynamo. Viime kausi taputeltiin niin kuin taputeltiin mutta liigataival jatkuu. Ja mikäpä ettei jatkuisi. Divarissa ei haastajia näy mailla eikä myöskään halmeilla joten liiga on oikeastaan Riksun kakkosillekin tällä hetkellä ainoa oikea paikka. Kukkoilijan ymmärryksen mukaan ryhmä on pysynyt hyvin kasassa ja kun pari Cocksin lupaavaa vääräkätistä nuorisoketjulaista vielä asetti ”varmat” Sm-liiga minuutit tiukemman urakehityksen edelle niin eihän tuo lilapaitojen tilanne oikeastaan kovinkaan huonolta näytä. Ei Kukkoilija silti vielä 9. paikkaa parempaa uskalla Dynkyille povailla mutta josko se historiallinen liigamatsin voitto jo sentään tällä kaudella näkisi päivänvalon. Ja huhujen mukaanhan yksi lisävahvistuskin on vielä tulossa, joten ehkä se nousukiito sieltä vielä löytyy… Hämeen seurojen kesken oli kuulemma syvemmästäkin yhteistyöstä kesän mittaan neuvoteltu mutta kaiketi vielä laihoin tuloksin. Ehkä, ja toivottavasti, kasvava junnupelaajien määrä jatkossa kuitenkin ohjaa seurat enemmän samoille raiteille. Stadin lisäksi Riksu on kuitenkin ainoa kahden liigajoukkueen kylä ja siinä olisi kyllä molemmille aihiota toimintaa kehittää…

Tämä siis tällä erää punakeltaisten oletetuista haastajista. Jos Kukkoilija nyt ihan rehdiksi heittäytyy, niin eihän tuolta entisestään vahvistuneelle kukkolaumalle juuri todellisia haasteita löydy. Mutta antakaahan Kukkoilijalle pari päivää aikaa (ja beetasalpaajia), jotta tässä Cocksin ”virallisesta” Sveitsin retkestä selvitään, niin tarkastellaan vielä mestareiden syyskuntoa hieman tarkemmin…