Huipennus lähestyy ja kuohut lyövät korkeina
Mukavasti alkaa olla taas virinää käsipallopiireissäkin, kun kauden kotimainen huipennus alkaa lähestyä. Kukkoilijan tekisi jopa mieli sanoa, että kuohuntaa piisaa kuin fanien (ja joidenkin muidenkin) oluttuopeissa Baltian finaalireissulla…
Valtakunnallisten medioiden uutiskynnyksiäkin on ylitelty milloin muutaman Cocks -pelurin kotimatkajärjestelyjä ihmettellen ja milloin hämmästellen kuinka Hagman tyrkkäsi Hertolan kumoon jne. Epäoleellisuuksiako? Kyllä, mutta Kukkoilija on aina ollut hieman taipuvainen uskomaan vanhaan hokemaan siitä, ettei huonoa julkisuutta ole olemassakaan. Jos nämä höpöuutiset tuovat muutamankin lisäkatsojan finaalipeleihin, niin voiton puolellehan tämä tästä kääntyy.
Voiton puolelle ei sen sijaan kääntynyt Kukkoilijan suosikeilta sunnuntainen Baltian liigan finaali. SKA Minsk oli koonnut Kehraan parhaan miehistönsä ja näytti vielä, mikä ero on täysammattilaisilla puoliammattilaisiin nähden. Lauantaina hieman bussikankea SKA oli vielä melko tiukoilla isäntäjoukkueen kanssa mutta sunnuntaina n. 30 kovan pelurin ringistä valikoidussa ryhmässä ei ollut näkyvillä matkarasituksen häivääkään. Se peli ei olisi toiseen suuntaan kääntynyt olisi kukkolauma sitten istunut koko illan kirkossa tai käynyt vaikka koko jengin voimalla ottamassa parikin olutta. Jos Cocks olisi saanut jalkeille koko miehistönsä 100% kunnossa eikä niin kuin nyt, että pari-kolme ukkoa oli kokonaan sivussa ja saman verran kehissä vielä toipilaana, olisi vakavampi haaste varmasti pystytty heittämään. Mutta tällä kertaa niin ei käynyt.
On silti tietysti suuri sääli, että kolmen pelaajan varsin mitätön ”baarireissu” vei pääosin median huomion tuon viikonlopun osalta. Toki sitä yhtäkään ei olisi kannattanut lähteä baarin puolelle nappaamaan, kun kerran niin oli sovittu mutta olisihan tuossa viikonlopussa aika paljon muutakin huomioitavaa ollut. Lauantaina punakeltaiset pelasivat kuitenkin yhden kauden parhaistaan ja suistivat runkosarjan voittajan Pölvan pronssimatsiin. Tuo välierä oli kaiken kaikkiaan hyvää peliä Cocksilta mutta toki noin vartin pelin jälkeen kehiin vaihdettu Yevgeniy Umovist oli voiton ehdoton takuumies.
Joka tapauksessa ollaan taas siinä vaiheessa kautta, että kansainväliset pelit on nyt pelattu ja enää Suomen mestaruus ja mitalit ratkomatta. Kotoisen Cup -pystinhän Cocks jo joulun alla nappasi ja nyt haetaan tietenkin tuplaa. Baltian turneella otettiin yksi askel eteenpäin viime kauteen verrattuna, kun tuo finaalipaikka lunastettiin ja viime kauden pronssi kirkastui hopeaksi. Challenge cupissa toistettiin viime kauden suoritus ja lunastettiin jälleen puolivälieräpaikka. Nuo viimeiset koitokset siinäkin kisassa jäivät hiukan torsoiksi, koska tuolloin loukkaantumiset rassasivat joukkuetta vielä paljon pahemmin kuin Baltian F4:ssa. Toki on syytä muistaa, että Portugalin liiga on rankattu Euroopassa sijalle 8 ja maajoukkuekin sijalle 14 eli heppoisia vastuksia sieltäkään on turha odotella.
Kotoisessa liigassa on punakeltaisten ennätyksellisen raadollisen loukkaantumissuman myötä kuultu otteluennakoissa myös ennätyksellinen määrä kommentteja siitä, miksi juuri nyt on se hetki lyödä Cocks. Ja jokseenkin aina nuo arviot ovat jääneet haaveiluksi. Vain kahdestihan kukkolauma runkosarjassa joutui taipumaan eikä noista voitoista ehkä vastustajilta pidä mitään ottaa pois mutta saattaahan tuollainen yksittäisten pelien vertailu hieman tilannetta vääristääkin. Jos nyt ajatellaan vaikkapa sitä, että Cocksin ja Dickenin kohdatessa kevättalvella kahdesti hyvin lyhyen ajan sisään, oli Cocks pelannut noiden otteluiden välissä vaatimattomat 5 peliä ja Dicken peräti yhden. Kukkoilija ei muutenkaan oikein ymmärrä sitä, että voittosaumoja haetaan aina Cocksin heikosta hetkestä eikä suinkaan oman hyvyyden kautta. Ehkä oikea tapa olisi sittenkin pyrkiä itse olemaan sellaisessa iskussa, että vastustaja kaatuu olipa heidän tilanteensa mikä hyvänsä. Mikään ei nimittäin tälläkään hetkellä viittaa siihen, että Cocksikaan olisi lähiaikoina ainakaan heikentymässä… Pelaajamarkkinoilla tapahtuu ja mikä onkaan sitten tilanne valmennuksen suhteen jatkossa??
Mutta tarinoidaanpa tästä ikiomasta liigastamme ja Suomi-käsiksestä taas lisää siinä vaiheessa, kun kausi saadaan vetää lopullisesti nippuun. Tätä eteenpäin laitellessa on jo tiedossa sekin, että Tuomas Laitinen torjui melkoisen hitaalla jalalla liikkeellä ollutta kukkolaumaa vastaan välieräsarjan neljään peliin. Vaan mikäpäs siinä. Eiköhän tästä loppukeväästäkin vielä jotain jutun juurta Kukkoilijalle irtoa…
