Ja tulihan se sieltä…!

Kun viikko on finaalihuipennuksesta kulunut, alkanee pöly olla sen verran laskeutunut ja mestaruusjuhlista toivuttu, että Kukkoilijakin uskaltaa pikkuhiljaa taas kaivaa sulkakynänsä esiin. Kauden loppuhuipennus oli tällä kertaa ihan oikeasti huipennus ja hyvää lajimarkkinointia, vaikka finaaleja ei kolmea enempää pelattukaan.

Ja kyllähän asia varmasti niin oli, että Riksun ulkopuolella ei valtavan paljoa ollut heitä, jotka eivät olisi toivoneet Cocksin tappiota vähintään jossain matsissa, jotta finaalisarja olisi venynyt useampaan peliin. Tämän johdosta pyydämme anteeksi täältä suunnalta: Sori vaan kun ei mennyt kukkopojilla huonommin. Poikien oli vaan ihan pakko laittaa poikki siinä kolmannessa, että saatiin Kristolle kunnon läksiäiset kotikentällä. Ja toisaalta se tärkeä pointti saavutettiin jo, että finaalisarjan kaksi tasoltaan erittäin hyväksi noussutta peliä nähtiin TV:ssä. Tämä oli tällä kertaa loistavaa lajimarkkinointia ja enempäähän ei TV aikaa olisi saatu, vaikka pelit olisivat jatkuneetkin.

Kukkoilijan toive oli jo pudotuspelien alkaessa, että hänen suosikkinsa näyttäisivät nyt kerta kaikkiaan kaapin paikan muille, kun kv-pelit eivät enää painaneet päälle. Numeroiden valossa kaikki pelit eivät suinkaan mitään ylivoimaista hallintaa olleet mutta ehkä täytyy sen verran kohtuutta noudattaa, että jos joukkue vie kuitenkin loppuvaiheen pelit tappioitta 9-0 niin eiköhän tuohon hieman vaativammankin fanin ole syytä tyytyväinen olla. Viimeiset vastustajatkin olivat kuitenkin valtakunnan tämän hetken kakkonen ja kolmonen.

Mitä finaaleihin tulee niin ensimmäisessä pelissähän kaikki tuntuivat olevan yllättävänkin hermostuneita. Peli oli tyypillistä finaalipainia, jota ei todella nätiksi voinut kehua. Tuomarit vaikuttivat vähintään yhtä hermostuneilta kuin pelaajatkin mutta selvisivät lopulta keikastaan kuitenkin ihan kohtuudella. Eiväthän pelitapahtumat esim. 7-metristen jakautumista selittäneet sen enempää tässä kuin kahdessa muussakaan pelissä mutta ilman kahta peräkkäistä viivatilannetta oikeuden jakajat olisivat varmasti päässeet yleisönkin kanssa paljon helpommalla. Tarkoitan siis hetkeä jolloin ensin Antti Rogenbaum lähti harmittoman näköisestä tilanteesta kakkoselle ja heti perään Joona Hertola käveli muina miehinä pois tilanteesta, jossa hän kyynärpää iskullaan tyrmäsi hetkeksi Kristian Janssonin. Tuosta kun sitten jäädään yleisön hampaisiin niin paha on irti pyristellä…

Toisessa pelissä Dicken oli kyllä selvästi päättänyt taistella voiton kotiin mutta Cocks onnistui silloin pelaamaan lähes täydellisen vieraspelin. Ero ei revennyt missään vaiheessa kovin suureksi mutta harvoin oikeastaan Kukkoilijakaan on saanut niin luottavaisena näissä peleissä tilannetta seurata. Punakeltainen paketti pysyi tiukasti kasassa koko 60 minuuttia ja kun vielä maalissa Yevgen aloitti hyvin ja Marius lopetti suorastaan loistavasti, ei mitään hätää missään vaiheessa ollut. Selostamokin ihmetteli, miten Dicken-puolustuksen toinen sivusta falskasi niin pahasti mutta kyllähän se niin oli, että kun Kristo Järveä puolustettiin välillä kolmenkin miehen voimin niin toki vasemman pakin paikkaa nyt hoidelleet Kristo Voika ja mahtavan paluun kehiin tehnyt Nico Rönnberg tilan hyväksi käyttivät.

Sunnuntainahan homma oli sitten enää vain loppusinettiä vaille mutta nyt täytyy Kukkoilijankin helttaansa hieman Dickenille kumartaa sillä mitään antautumisen merkkejä ei naapurista löytynyt. Cocksin ajatus ei ehkä varsinkaan alkupelistä tahtonut pysyä ihan tiukasti siinä hetkessä ja tiukka vääntöhän siitä saatiin. Mutta olipa ainakin hyvää TV-viihdettä!!

Kaj Kekkihän on tunnetusti valmentaja, joka jaksaa yhä uudestaan yllättää ja niinpä useimpien hämmästykseksi avaukseen kävelivät niin Umovist kuin kaksi ensimmäistä finaalia syvällä varjojen mailla vaeltanut Safronii. Umovist ei toki huono ollut aiemmin ollutkaan mutta Aleksejevin sisääntulo edellisenä päivänä oli huippuluokkaa. Noh veskariosastolla vaihtoon päädyttiin mutta pitkä-Georghipa aloittikin pelin tällä kertaa aivan eri otteella. Kyllähän siinä katsomon lauteilla toki faneilla hieman soijaa pukkasi, kun Pitkä-G sitten 10 minuutin jälkeen taas alkoi pudotella palloa ja syötellä hyvistä heittopaikoista palloa keskiympyrään ja ties minne mutta niin se vain voi olla päivällä ja päivällä eroa. Tällä kertaa hän teki vielä komean comebackin ja oli lopulta illan ehdottomia avainpelaajia.

Paljon puhuttiin ennen finaaleja materiaalien leveyksistä ja sen vaikutuksista tulevaan sarjaan. Kukkolauma pystyikin selvästi enemmän hyödyntämään vaihtoja ja myös käytti tätä etua hyväkseen. Vaan täytyypä myöntää, että hyvin se vaan sinipaita jaksoi kyydissä roikkua. Periksi ei sielläkään annettu missään vaiheessa. Tavallaan voisi ehkä silti ajatella, että kolmas finaali kulminoitui lopussa juuri tähän materiaalin leveyteen. Cocksin 6 viimeistä maalia nimittäin merkattiin eri pelaajien nimiin ja kun viimeisen maalin tyhjiin lingonnut Marius Aleksejev vielä lopulta tylsytti myös Anton Remyn ratkaisut oli homma paketissa.

Onneksi olkoon vielä kerran Cocks!! Kaikki kunnia toki myös Dickenille. Heidän pettymyksensä ymmärtää mutta ihan hippasen ihmetyttää silti, että joillekin pelaajille ei mahtunut ymmärrykseen lopun aikalisä ja Kriston nostaminen kultatuoliin. Vaikka näissä vaiheissa ei yleensä enää aikalisiä otetakkaan, oltiin nyt jättämässä jäähyväisiä niin suurelle pelaajalle, että tämä kunnia ei missään nimessä hänelle ollut liikaa. Ehkä nämäkin pari asiasta kitissyttä juippia tuon vielä ymmärtävät, kun asiaa hieman  rauhallisemmin miettimään ehtivät…

Lopuksi palattakoon vielä sen verran tuomaritoimintaan, että vaikka se ei mitenkään täydellistä ollutkaan niin kuitenkin varmaan aikalailla parasta, mitä Suomessa on toviin päässyt näkemään. Yleislinja oli kuitenkin nyt se, että annettiin pelata kovaa ja se on ehdottomasti oikea suunta. Kun vain säännöt ovat kaikille samat, siitä tuskin mitään ylimääräistä mussutusta syntyy. Ei ainakaan Cocksin puolelta. Taisihan tämä sallivampi linja sen verran outoa olla dumareillekin, että välillä sitten vihellettiin jäähyjä, jotka eivät pelin yleisluonteeseen istuneet ja esim. (selostamoakin lainaten) viimeisessä pelissä Temellekin taas lävähti parikin jäähyä ihan ”maineella”. Mutta yritystä oikeaan suuntaan oli. Hyvä niin.

Tämä oli sitten kuulkaas rakkaat käsisfriikit taas tällä erää tässä! Uuden kauden rakennus on kuitenkin jo täysillä menossa, joten eiköhän tässä Kukkoilijakin hieman tilannetta seuraile ja ehkä jossain vaiheessa hieman kommentoikin…