Kevään merkkejä

Paitsi että lumet alkavat olla muisto vain ja valoa piisaa iltojen puhdetöihin yllinkyllin ovat myös vääjäämättä lähenevät mitalipelit selkeä kevään merkki. Kurkataanpa siis hieman millaisista asetelmista pihkanäpit niihin tällä kertaa ovat lähdössä ja miten tähän on tultu…

Kukkoilijan suosikkijoukkueen upeasti kansainvälisellä Riksu Cupilla alkanut kevätkausi on sujunut jokseenkin odotettuja askelmerkkejä noudattaen. Pelifiilis on jonkin verran vaihdellut ja loukkaantumisia on tällekin kaudelle riittänyt mutta, kun Suomessa taivuttiin vain yhteen tappioon hetkelliseen keväthurmokseen äityneen Siuntion vieraana ja Baltian runkosarja hoideltiin ilman pistemenetyksiä on kauden tähänastiseen saldoon oltava tyytyväinen. Yksi ennen kautta Sm-liigaan asetettu tavoite oli sekin, että suurimman tehdyn maalimäärän lisäksi myös päästettyjen määrän tulisi olla liigan pienin. Tämäkin tavoite saavutettiin juuri ja juuri vaikka välillä pelit hieman hurlumhein puolelle kovemman vastuksen puutteessa lipsuivatkin. Myös joitakin henk.koht. rajapyykkejä yliteltiin, kun nähtiin mm. Temen 2000. ja Antti Valon 1600. liigamaali. Anttikin siis alkaa jo hätyytellä kaikkien aikojen listalla Top-kymppiä ja jo ennen sitä Markku ”Pilkku” Tuomen sijoitusta kyseisellä listalla. Temehän on noussut jo sijalle 7. ja katsellaan nyt sitten, jos pelit Suomessa jatkuvat ja terveyttä piisaa niin voisiko jopa Jankka Rönnbergin ohittamattomana pidetty maaliennätys olla vaarassa…

Kukkolaumalla seuraava rasti maajoukkuetauon jälkeen olisi sitten aina kivikova Baltian Final four. Sinne EHF cupin lohkovaiheessakin taas mukana ollut SKA Minsk lähtee toki ylivoimaisena ennakkosuosikkina, vaikka he eivät sitten lopulta finaaliturnausta kotihalliinsa saaneetkaan. Vähintään finaalipaikkaa Suomen yksinäiseltä edustajalta Cocksilta silti odotellaan mutta vähätellä ei kahden Kriston vahvistaman Viljandin finaaleista pudottanutta Granitas Kaunasta sovi tippaakaan. Viron reissun jälkeen punakeltaisilla on sitten edessään kotimaan välierät, joissa haasteen heittää Vantaan Atlas. Vantaan ylpeys sai kuin saikin pelinsä vihdoin runkosarjan lopulla parempaan kuosiin, nappasi puolivälieriin kotiedun ja pudotti jo pitkään aivan varmalta sarjaneloselta näyttäneen Hifkin sittenkin taas mitalipelien ulkopuolelle. Sinipaitojen jokseenkin tuskainen kausi on siis kääntynyt loppua kohden lähemmäs sitä tasoa, jota heiltä varmasti niin omat kuin vieraatkin ennen kautta odottivat eikä hallitsevan mestarin kannata lähteä piiruakaan liian keveällä asenteella noihin peleihin. Ennakkosuosikista nyt ei silti epäilystäkään ole mutta oman varsin mielenkiintoisen lisänsä tähän ottelusarjaan tuo taas sekin, miten erilaisista lähtökohdista joukkueet siihen lähtevät. Cocks siis pelaa keskiviikkona alkavan sarjan alle 2 todella kovaa peliä Pölvassa, kun taas Atlas on ollut ennen ensimmäistä välierää tositoimissa 3 viikkoa aiemmin… Sen lisäksi myös maajoukkueen aktivoituminen on koskettanut joukkueita varsin eri tavoin. Kun valtaosa Cocksin kotimaisista pelaajista on vääntänyt maajoukkueessa, oli Vantaan suunnalta reissussa ainoastaan maalivahti Tuomas Laitinen. Atlaksella on siis todella ollut aikaa treenata ja keskittyä tuleviin välieriin ja Cocks taas on joutunut jakautumaan kahteen eri treenileiriin. Toisaalta Cocks-pelureilla on ainakin pelituntuma kohdillaan ja nähtäväksi jää sitten sekin onko Atlaksella ollut jo liikakin aikaa miettiä näitä tulevia pelejä…

Toisessa välieräparissa taas vääntävät viime vuodet finaaleissa esiintymään tottunut Dicken ja nyt sinne varmasti todella janoava HC West. Ainakin runkosarjan edesottamukset nostattavat odotusarvoja sille, että tästä väännöstä voisi olla tulossa todella tiukka ja tasainen. Kumman pelikunto on paremmin saatu tappiin nyt, kun sitä eniten tarvitaan ja kummalla hermo paremmin näissä väännöissä pitää? Dicken lienee edelleen hienoinen ennakkosuosikki mutta jos ei muuten niin ainakin ihan vaihtelun nimissä Kukkoilija oikeastaan toivoo, että West pystyisi tämän seuraavan stepin nyt ottamaan. Sikäli olisi myös lystiä saada länkkärit vielä vastaan, että edellinen kohtaaminen Riihimäellähän nostatti jo aikamoisia laineita vesilasin pinnalle. Taiston tauottua West pysyi uskollisena jo aiemmasta tutuksi tulleelle linjalleen kommentoinnin suhteen. Pisteet olisi ilmeisesti viety Kauniaisiin mennen tullen elleivät tuomarit olisi olleet niin epäreiluja… Siis ettäkö ihan epäreiluja?!!? Eiköhän tuossa ainoa todellinen epäreiluus ollut se, että Temen kanssa hippasille äitynyt Miro Koljonen selvisi omista tempuistaan lähes rangaistuksitta mutta Temelle lätkäistiin vielä kabinettiväännön kautta peräti kolmen ottelun pelikielto. Fiksu veto tulossa ollutta TV-peliä ajatellen muuten, että lajin kirkkaimman tähden poissaolo tuosta kärkimatsista varmisteltiin tällä ylireagoinnilla. Noh se meni niin kuin se meni mutta tosiaan Westin kommenteista saattoi kyllä päätellä, että epäreilujen tuomareiden, sikaa pelaavan Tammisen ja filmaavan Sjömanin lisäksi heidän suoritustaan häiritsivät varmasti myös ylämäki, vastatuuli ja silmiin paistanut aurinko molemmilla jaksoilla. Faktat, kuten se että Cocks oli tuossa pelissä ison kukonaskeleen vieraitaan parempi ja jäähyjäkin jaettiin Cocksille 5 ja heille 4, eivät näitä avautumisia tunnu haittaavan. Kukkoilija jää suurella mielenkiinnolla odottelemaan, mitä vielä saammekaan kuulla, jos tässä kevään mittaan taas vastakkain päästään…

Sarjataulukkoa alaspäin silmäiltäessä voidaan todeta, että kevään mittaan nähdyistä muutamista varsin maukkaistakin yllätystuloksista huolimatta runkosarjan lopullinen järjestys muodostui hyvin odotusten mukaiseksi. Ainakin Kukkoilijan odotusten siis. Siuntion kevät oli melkoista vuoristorataa, kun hetken näytti jo siltä, että Oliver Helanderin tulon myötä joukkue jyrää BK:n taulukossa alemmas ja pistää vielä Atlaksenkin ahtaalle. Kauaa ei joukkueen terveystilanne kuitenkaan pysynyt noin hyvänä ja molempien kärkijoukkueiden lyömisestä valahdettiin lopulta jo tappioon Dynamoakin vastaan. Näin ollen Raaseporilaiset pitivät sittenkin veikatun kuutospaikkansa ja Siuntion oli tyytyminen pisteen erolla yhtä huonompaan.

Siuntion lyhyen mutta rajun ryhtiliikkeen myötä todella vaikean kauden kokeneet Turkulaiset jäivät kyydistä ja heille kevään ainoa pointti oli pitää Dynamo takanaan ja kouluttaa nuoria pelaajiaan ja tässä he sentään onnistuivat. Toki muutamat juniorit joutuivat heille vielä aivan liian koviin paikkoihin (viimeistään puolivälierissä) mutta kun jo valmiiksi kapeaa materiaalia loukkaantumiset kohtelevat näin kovalla kädellä niin eipä siinä paljoa ollut tehtävissä. Liigapaikka siis kuitenkin säilyi ja nyt sitten odotellaan jännityksellä, mitä länsirannikolla seuraavaksi alkaa tapahtua. Palettihan nimittäin nyrjähti taas aivan uuteen asentoon, kun vielä kävi niin, että karsinnan ratkaisupeleissä Parainen suorastaan murskasi Dynamon ja nappasi itselleen liigapaikan ensi kaudelle. Turku ja Parainen ovat viritelleet yhteistyötä siihen malliin, että huhut myös edustusjoukkueiden yhdistämisestä vellovat tällä hetkellä vauhdilla. Tuon tapahtuessa saattaisi tietenkin viimeistään aueta myös takaportti Dynamon jatkolle liigassa. Kukkoilija ei osaa sanoa, mitä lännessä näistä todella ajatellaan mutta sen hän sen sijaan osaa sanoa, että Turun pitäminen liigassa myös jatkossa olisi lajimme kannalta todella tärkeää. Yhden suuren ja perinteisen käsipallokaupungin putoaminen pois liigakartalta tekisi kaikkea muuta kuin hyvää liigan uskottavuudelle, joten toivotaan, että tahtoa ja resursseja jatkolle tavalla tai toisella löytyy.

Mutta mitäpä sitten Kukkoilijan suosikkijoukkueen rakas paikallisvastustaja aikoo?? Jos sekä Turku että Parainen aikovat liigalisenssinsä lunastaa olisiko meillä paikka jopa pelata taas pitkästä, pitkästä aikaa 10 joukkueen liigaa? Dynamon kausi oli kuitenkin kaikkinensa piirun edellistä parempi ja 5 kerättyä pistettä on sentään jo enemmän kuin se yksi piste. Tokihan Dynkyn rooli vieläkin suurimman osan kautta oli toimia pisteautomaattina mutta kuten Kukkoilija aiemminkin on todennut, Riksun nykyisellä pelaajatuotannolla kahdellekin joukkueelle voisi tulevina vuosina olla tilausta. Tällä hetkellä Dynamon ongelma on kuitenkin ennallaan. Ihan tosissaan ei liigatasoa olla saavutettu mutta ollaan ehkä hieman liian hyviä divariinkin. Avaimet ensi kauden liigan muodostumiseen ovat kuitenkin nyt muilla tahoilla, joten jäädään kuulolle. Siitä Kukkoilija silti hieman huolta kantaa, että nuorten lahjakkuuksien kehitys ei ehkä sittenkään näytä lilapaidassa etenevän aivan toivotulla tavalla. Joillekin isot peliminuutit ovat toki tehneet hyvää ja edistystäkin on tullut mutta aikalailla faktaa on sekin, että ellei parikymppisenä ole saavuttanut kärkeä täällä kotimaassa niin varsin harva enää sen jälkeen ainakaan isompiin kehiin kypsyy ja nyt ei odotusten mukaista menestystä kuitenkaan enää A-junnuisakaan tullut. Yksi Riksun ”kultaisista sukupolvista” alkaa pikkuhiljaa tuohon parinkympin ikään päästä, joten toivotaan, että halua ja rohkeutta ottaa isojakin kehitysaskeleita vielä löytyy. Siihen, miten se tapahtuu, ei Kukkoilija tällä erää kuitenkaan lähde kantaa ottamaan.

Jospa vielä iloiseksi lopuksi kuitenkin pari sanaa miesten maajoukkueesta… Kuten saimme Westin julkaisustakin lukea, eteni Suomen maajoukkue West-pelureiden johdolla varsinaiseen EM-karsintaan kohti vuoden 2018 kisoja… Nooh johdolla ja johdolla mutta saavutuksesta joka tapauksessa isot onnittelut koko maajoukkueelle! Ja taisihan siellä tosiaan joku Westiläinenkin kehissä olla. Kukkoilijaa sen sijaan luonnollisesti lämmitti se, että peräti 7 peluria vaihtoi tällä kertaa punakeltaisen sinivalkoiseen. Se ei taaskaan liene huonosti joukkueelta, jossa tunnetusti pelaa vain ulkomaalaisia… Varsinkin, kun tutkaillaan hieman tehotilastoja ja todetaan, että peräti yli 80% maajoukkueen tehoista syntyi Cocks-pelureiden kädestä. Tottahan jo Teme yksin vastasi 40% maaleista mutta hyvin muutkin säestivät molemmissa päädyissä ja ehkä kaikkein eniten Kukkoilijaa säväyttivät tällä kertaa Roni Syrjälän ennakkoluulottomat otteet ja ensimmäiset maajoukkuemaalit. Tulevaisuuden joukkuettahan tässä ollaan rakentamassa ja tämä oli 2020-projektin kannalta todella tärkeä askel. Nyt päästään  joka tapauksessa pelaamaan kovia karsintapelejä ”isojen poikien” kanssa ja se jos mikään luo tietenkin pohjaa tuleviin koitoksiin.

Kukkoilijan laskuopin mukaan tässä olisi omilla suosikeilla vielä siis 8 peliä jäljellä ennen kotimaan mestaruusjuhlia mutta katsotaanpa mitä mieltä muut jengit tästä matematiikasta ovat 😉 Ja kun pöly näiden pelien jäljiltä laskeutuu palaa Kukkoilijakin vielä asiaan. Ensi kauden asetelmatkin alkavat jo viimeistään Cocksin valmentaja julkistuksen jälkeen taas tuntua todella kutkuttavilta mutta nautitaanpa nyt tämän kauden huipennuksesta ensin!