Koneet on käynnistetty…

Vaikka Kukkoilija ei mitenkään suuremmin sykysä ja sen enteilemää talvea rakastakaan, on kuitenkin myönnettävä, että onhan siinäkin puolensa. Vähäisin niistä ei varmasti ole se, että käsiskausikin taas pyörähtää käyntiin. Miltäpä siis syksyn alkutahdit näyttävät nyt kun kaikki miesten joukkueet ovat jo Sm-liiga urakkansa ehtineet avata ja Cupissakin on päästy puolivälieriin asti.

Ainakin täältä hämäläisnäkövinkkelistä saatiin heti varsin konkreettista tuntumaa siihen, mitä talven mittaan on luvassa. Ja tällä Kukkoilija ei vielä tarkoita niinkään tuloksentekoa kuin itse ottelukalenteria. Kun muut liigajengit lähtivät hakemaan tuntumaa rauhallisesti matsi viikossa, kaksi parhaassa tahdilla, rypisti Cocks heti kärkeen 6 päivässä 4 peliä neljässä eri kaupungissa ja kolmessa eri maassa ja osallistui näiden myötä 3 eri kilpasarjaan. Eli kaikkien aikojen kaudesta voidaan varmasti näillä haasteilla ihan rauhassa puhua.

Sinänsä syksyn ensimmäiset pelitapahtumat eivät kovin suuresti järkyttäneet Kukkoilijan ajatusmaailmaa siitä, mihin suuntaan kauden voimasuhteet alkavat kallistua. Siitä huolimatta, että esim. Kukkoilijan omat suosikit pelasivat lähinnä umpisurkean kotiavauksen turkulaisia vastaan. No, näköjään sitä voidaan kolme neljännestä matsista pelailla kuin juomapakkauksen mallisen takamuksen omaavat sorkkaeläimet ja vielä vartin pikku rypistyksellä hoitaa pongot kotiin mutta kyllä tämä heti muistutuksen siitä antoi, että jokaiseen peliin olisi jaksettava keskittyä edes jollain tavalla. Ilman Kristoja pelatussa ottelussa punakeltaisten ”puolustus” oli ensimmäisen jakson ajan, entistä valmentajapersoonaa lainaten, levällään kuin Stockmannin ovet ja hyökkäyspään virheitäkin kertyi hyvinkin puolen syyskauden tarpeiksi. Kukkoilija toivoo, että ihan mukavasti Urheilutalon lauteet kansoittanut katsomo löysi kuitenkin pelistä ja lopussa otetusta voitosta sen verran viihdearvoa, että uskaltautuu vielä jatkossakin kukkolaumaa kannustamaan.

Mitä muiden joukkueiden voimasuhteisiin tulee niin kyllähän todella paljon pitää tapahtua, etteivät viime kevään mitalistit olisi keväällä Cocksin seurana välierissä. Pronssi-West vahvistui entisestään kesällä ja Dickenin paletti taas pysyi ennallaan, mikä tuo varmasti tiettyä varmuutta pelaamiseen, kun pelaajat tuntevat toisensa kunnolla. Kiinnostava kysymys on sitten se, kuka ottaa viimeisen välieräpaikan. Olisiko pääkaupungin toivosta Hifkistä vihdoin palaamaan mitalipeleihin?? Kukkoilija uskoo, että nyt se saattaisi jopa olla realistinen ajatus. Toki se edellyttää vuosia riivanneen Hifk-kirouksen murtamista ja oikeiden tehojen saamista irti pelaajista. Mahdotonta sen ei kuitenkaan pitäisi nyt olla.

BK heikentyi hieman siirtomarkkinoilla ja sen myötä saattaa keskikasti kutsua. Myös Atlas menetti Kukkoilijan näkemyksen mukaan enemmän kuin sai eikä välttämättä nytkään yllä takaisin mitalikahinoihin, vaikka kaukana se ei välttämättä ole. Siuntion tilanne ei oleellisesti muuttunut ja häntäpään valvojan paikan välttämisessä riittänee puuhaa tälläkin kaudella.

Viime kauden pahnan pohjimmaisten Åifk:n ja Akilleksen suunnalla kävi kesällä melkoisen vilkas liikenne molempiin suuntiin ja nämä jengit saattavat ottaa yllättävänkin kovaa roolia mustina hevosina. Matka on molemmilla pitkä mutta Porvoolla on saumansa, jos Raivon työn jälki alkaa näkyä positiivisesti Akilleksen omassa kaartissa ja hän saa kentällä maanmiehensä piiskattua huippuiskuun. Turussa taas satsattiin valmennuksen laatuun, joka varmasti oli viime kauden sekoilun jälkeen hyvä päätös. Tulokset eivät välttämättä näy heti mutta suunta lienee oikea. Värikkäässä pelaajapaletissa vilahtelee Cocks-kasvattia, espanjalaista, ranskalaista ja ruotsalaista. Ainakin kielten kirjo alkaa siis jo olla samaa luokkaa kuin Cocksin kopissa. Aika näyttää, mitä tällä kertaa on luvassa mutta ainakin A.A. Leturiaga vaikutti Riksussa käydessään ihan kelpo pelimieheltä ja jos Ulf Anderssonin työ kantaa kauden mittaan hedelmää niin kukapa tietää, vaikka Turunkin suunnalla korpivaellus alkaisi jo helpottaa.

Kaikki eivät kuitenkaan kärkisijoille mahdu ja koska reipasta ristiin pelaamista voisi kuvitella olevan tulossa saattaa käydä niinkin, että kapeahko kärki karkaa ja kaikista muista sijoista väännetään kiivaasti aivan loppuun asti. Kukkoilija sulkee nyt nokkansa taas hetkeksi ja jää mielenkiinnolla odottamaan kauden antia. Aina on muistettava se, että nimet paperilla eivät urheilussa vielä kovinkaan paljon merkitse. Terveystilanne, valmennus, henkinen vireys, keskittymiskyky jne. jne. Kaikista näistähän se soppa lopulta syntyy ja maisteltavaa tulevana talvena kyllä pitäisi riittää.

Koneet on kuitenkin käynnistetty ja jos ne nyt eivät vielä ihan kaikilla pytyillä käykään niin tästä se taas lähtee! Oman kauhansa soppaan iskee taas jossain välissä myös Kukkoilija…