Pidempi kaava – tuttu lopputulos

Nyt kun käsiskausi on kotimaisten joukkueiden osalta taputeltu palkitsemisia myöden pakettiin, puhaltelee Kukkoilijakin vielä pölyt sulkakynästään ja tutkailee hieman, mitä kaudesta käteen jäi.

Kukkoilijan suosikkijoukkueellehan kausi oli jälleen todellinen menestys ja voidaan sanoa tavoitteiden täyttyneen hyvinkin tarkalleen. Eli edustuksella on jälleen takanaan menestyksen kautta mitattuna kaikkien aikojen kausi. Kotoisessa SM-liigassa taas ei loppusijoituksia tarkastellessa kovinkaan mittavia yllätyksiä voi sanoa tulleen mutta mielenkiintoisia pelejä ja hyvää taistelua sijoituksista kylläkin.

Jos mestarista aloitetaan, niin Cocks siis tavoitteensa saavutti mutta varmaankin johtuen hiukan edelliskautta enemmän kiusanneista loukkaantumisista, alkoi hurja yli 70 matsin kausi loppumetreillä jo Kukkolaumankin kintereissä tuntua ja peliesityksissä näkyä. Historiallista Euroopan valloitusta kuitenkin jatkettiin, kun kahden kovan karsintakierroksen jälkeen paikka EHF-Cupin lohkovaiheeseen avautui toista kertaa peräkkäin. Lohkovaiheen peleissä sekä suurimmat pettymyksen tunteet että riemun hetket koettiin Slovenian RD Koperia vastaan. Kotiavauksesta sitä ensimmäistä voittoa todella toivottiin mutta silloinkin ikävät loukkaantumiset rasittivat joukkuetta eikä päivä ollut aivan paras muutenkaan. Vierasottelussa homma sitten käännettiin ja saatiin kalavelat makseltua sekä se ensimmäinen voitto tällä tasolla viimein plakkariin.

Hyviä pelejä pelattiin myös esim. lopulta maalin erolla välieristä karsiutunutta Kroatian RK Nexeä vastaan. Kotona taivuttiin vain kahdella maalilla mutta silti tuo lohkovaiheen päätösottelu aiheutti myös jonkin verran vähemmän mukavia värinöitä Kukkoilijan selkäpiihin ajatellen hyvin pian tuota peliä seuranneita Baltian liigan finaaleita. Tuossa matsissa nimittäin vielä korostui asia joka EHF peleissä muutenkin jo oli näkynyt eli se, että Cocksin takamies rosteri ei heittovoimaltaan vielä ollut kilpakumppaneiden tasolla. Laidat, sentterit ja veskarit pärjäsivät mutta pakistoon jokainen kohdattu jengi pystyi lyömään sekä oikealle että vasemmalle todella jäätävän kovia linkoja, kun Cocksin takaheittovoima lepäsi lähes täysin Nico Rönnbergin harteilla. Onneksi nuo hartiat sitten jaksoivatkin taakan kantaa ja komeasti. EHF-Cupin lohkovaiheen maalipörssin kärkipaikka on suorastaan uskomattoman kova suoritus.

Oli kuitenkin selvää, että tulevat Baltian Final 4 vastustajat katselivat erittäin tarkkaan tuon pelin tallennetta ennen finaaliviikonloppua. Ja kun vastassa olivat jälleen kerran (!!) turnausta isännöinyt Pölva ja EHF lohkossaan vain pisteen päähän jatkopaikasta jäänyt SKA Minsk, joita Cocks oli jo kahtena edellisenä keväänä nöyryyttänyt, niin saattoi olettaa vastaan tulevan joukkueita kohtalaisen kovalla asenteella. Vaan kuinkas sitten kävikään… Loistavalla joukkuepanoksella ja taas kerran Nicon huikealla x-factorilla (mm. järjettömät 13 maalia Minskiä vastaan) Cocks purjehti jo kolmanteen peräkkäiseen BHL mestaruuteen. Mielettömän kova suoritus tämäkin.

Kotimaassakin saatiin tällä kertaa totuttua enemmän viihdettä mitalipeleihin, kun Cocks ei enää ihan tuoreimmillaan ollut ja joutui näihin peleihin ilman Baltian finaaleissa loukkaantunutta Nicoa. Yhden pelaajan puuttuminen ei ehkä saisi niin selvästi tämän tasoisessa joukkueessa näkyä mutta varsinkin välieräsarjan alussa huomasi selkeästi, miten joukkue joutui opettelemaan jokseenkin täysin uudet askelmerkit pelin kiteydyttyä kauden edetessä yhä tiiviimmin Nicon ympärille hyödyntämään hänen erikoisosaamistaan. Pikkuhiljaa askelmerkit alkoivat löytyä mutta kyllähän pitkä kausi ja Nicon poissaolo loppuun asti pelin ailahtelevuutena näkyivät. Plussapuolelle jäi kuitenkin ehdottomasti se, että erinomaista viihdettä varsinkin finaalipelit tänä vuonna olivat. Lopputulos siis kuitenkin se mikä pitikin eli Cocks jälleen tuplamestari. 10 mestaruutta on nyt kasassa eikä loppua tällä hetkellä näy.

Ensi kautta kohtihan tässä nimittäin jo täyttä päätä kurkotellaan ja siirtomarkkinoillakin on alkanut tapahtua. Sillä rintamalla mikään ei viittaa siihen, että punakeltaisten meno olisi mitenkään hiipumassa. Alex Bachko on tietenkin menetys ja Robinin tilanne todella suuri harmi mutta sillehän ei mitään voi jos paikat eivät kestä.  Pää ”Merimiehellä” kyllä olisi kestänyt. Sen hän ehti näiden vuosien aikana osoittaa. Se, että hän joutuu nyt hieman himmailemaan, on suuri harmi myös maajoukkueelle. Cocksilla sentteriosasto on siitä huolimatta enemmän kuin vahvalla pohjalla kolmikon Lukyanchuk-Tsitou-Basaric toimesta. Ja jos Bachko oli menetys, niin siihen on myös reagoitu ja kaksi erittäin mielenkiintoista värväystä K9 paikalle on jo tehty. Nopeita jalkoja ja erinomaista pelinäkemystä näyttäisi olevan luvassa pelintekijän tontilla edelleen. Ja jatkossa ehkä myös niitä nyt puuttumaan jääneitä takaheittoja… Mitä muuta sitten Cocks rosterissa tapahtuu jää vielä nähtäväksi mutta pakistosta varmasti nimenomaan keskustellaan. O9 paikalle on haku päällä 24/7 ja jatkaako Zaitsau? Jos Kukkoilijalta kysytään, niin ei jatka mutta se edellyttäisi sitten ehdottomasti vielä ainakin yhtä signausta, koska 7 miehen pakkireservi on osoittautunut näillä pelimäärillä turhan haavoittuvaksi. Kukkoilijan oma visio oli, että apuja saattaisi löytyä kotimaastakin mutta katsotaan mitä tapahtuu…

Liigan päätösgaalan palkintoseremoniassa ei Cocksin upea kausi toki kovin suuresti näkynyt paitsi Nicon osalta. Hänen sivuuttamisensa vuoden pelaajan paikalta ei sentään ollut mitenkään mahdollista. Muuten äkkiseltään tuntuu ehkä hieman oudolta, että muita ei mestarijoukkueesta edes all-star kentälliseen mahtunut. Yury Lukyanchuk sentään huomioitiin jälleen liigan parhaana puolustajana mutta ei kuitenkaan parhaana sentterinä… Noooh tässä täytyy tietysti huomioida se, että näitä valintoja tehdään liigapelien perusteella eivätkä näissä maineteot muualla Euroopassa näy. Cocksin osalta tilanne on kovin erilainen kuin muilla joukkueilla sikäli, että peliaika jakaantuu useammalle pelaajalle eivätkä isoimmatkaan starat pelaa illasta toiseen täysiä minuutteja. Näin ollen Cocksilaiset eivät myöskään miehitä niin tiukasti esim. maalipörssin kärkeä kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Tuo valittu all-star kentällinenhän olisi melkein yhtä hyvin voinut olla nimeltään ”pelipaikaltaan eniten maaleja liigassa tehneet pelaajat”. Tästä poikkeuksen teki vain vasemman laidan valinta jossa valittu Benjamin Helander oli vasta kolmanneksi paras maalintekijä pelipaikallaan. Tämä täytynee siis tulkita niin, että hänen valintansa perustui pelaajan poikkeuksellisen koviin näyttöihin puolustuspelaamisessa eikö niin…?? Tämä enempää ei Kukkoilija aio tästä aiheesta sanoa, vaikka jotain on saattanutkin kielenpäällä pyörähdellä…

Vedetäänpä sen sijaan muutamalla ranskalaisella viirulla yhteen, mitä muiden joukkueiden osalta mieleen jäi ja miltä ensimmäiset liikkeet kohti ensi kautta siellä näyttävät.

Dicken

• ”Muiden mestaruus” taskuun ja sentteriosaston kunnostuksen sekä Granlundin poikien kehityksen myötä suoritukset vastasivat odotuksia ja jopa yläkanttiin.
• Siirtomarkkinoilla toistaiseksi täysin hiljaista joten jäädään kuulolle…

BK-46

• Pudotus hopealta pronssille miehissä mutta kun naisetkin nappasivat pronssin, saatiin 3 vuotta sitten määritellyt tavoitteet täytettyä.
• Tavoitteena oli myös olla Suomen johtava junnuseura eikä sekään titteli Raaseporia ainakaan kaukaa kierrä. Junnumäärällä Dicken lienee ykkönen mutta menestyksen puolesta BK haastaa hyvin.
• Lähdössä Topias Laine, Benjamin Helander ja aikalailla juuri tulleen tiedon mukaan myös Maksym Biegal vaihtaa maisemaa. Tulossa kuitenkin myös mielenkiintoisia nimiä: Oliver Nordlund Hangosta sekä Robin Sjöman ja Sebastian Säkkinen. Tässä vaiheessa BK näyttää siis jo tähyävän myös ensi kaudella mitalitaistoihin. Pakisto heilläkin tosin nyt kaipaisi lisäbuustia.

GrIfk

• Kevään nelosella on duunia edessä sillä vaikka Hellakoski hyvä hankinta onkin, lisää tarvitaan paikkaamaan Sundbergin ja von Numersin jättämiä aukkoja.

Atlas

• Vauhdikkaan Balkanin rallin jälkimainingeissa Atlas on polkenut pari kautta aikalailla paikoillaan. Kärkeä pystytään hyvänä päivänä haastamaan mutta taso ja fysiikka eivät riitä mitalikahinoihin.
• Atlas riksulaistuu vahvasti kun nyt myös Jani Tuominen ja Vili Mattila kiskovat sinistä ylleen.
• Menetyksinä jo nyt kuitenkin Hellakoski ja Säkkinen eli kokonaisuutena ei vielä vahvistumista havaittavissa. Lisää tarvitaan Vantaallakin paukkuja, jos mieli nousta vahvasti neljän kärkeen.

HIFK

• Rostin komennossa Hifkin peli-ilme alkoi kohentua kevättä kohti ja joukkue oli parhaimmillaan puolivälierissä, joissa Dicken sai vääntää viisi peliä tosissaan ennen kuin paikka välieriin irtosi.
• Ardo Puna on toki ehjänä pysyessään kovan luokan vahvistus mutta Sten Toomla taas todella suuren luokan kysymysmerkki. Katsotaan, mitä vielä kuuluu mutta Kukkoilijaa hieman jo jännittää, joko ikuinen alisuorittaminen alkaisi riittää. Lajin kannalta sitä sopii toivoa.

SIF

• sija oli varmasti Siuntiolle pettymys ja nyt siis vielä ainakin Puna on vaihtamassa maisemaa.
• Seura viettää kuitenkin ensi kauden aikana 100-vuotisjuhliaan eikä varmasti aio taipua sovinnolla jämäsijoille.
• Riveihin on jo haalittu Ruotsin puolelta nuoret Christoffer ”Timmyn veli” Thor ja Fredrik Karlsson sekä nimekkäimpänä hankintana toistaiseksi Granista Alexander von Numers.
• Vielä kuulemma 2-3 pelaajaa hakusessa, joten lisäuutisia jäämme odottelemaan…

Ynnä muut

• Hanko ja Länsi-rannikko muodostivat tämän osaston viimeksi ja näistä Åbo vältti niukasti karsinnan.
• Toistaiseksi ei sellaisia uutisia näiltä suunnilta kuulu, että tilanteen voisi odottaa radikaalisti muuttuvan. PIF oli kuitenkin jo paremmin liigavauhdissa kuin ensimmäisellä kaudella nousun jälkeen.
• Positiivista on joka tapauksessa se, että kaikki viime kauden liigajoukkueet hakivat lisenssiä edelleen ja ne myös kaikille myönnettiin. Näin ei olla vaarassa ajautua samanlaiseen veren vähyyteen johon nyt naisten puolella on jouduttu.

Näillä eväillä mikään ei siis viittaa siihen, että Cocksin voittokulku olisi ensi kaudellakaan uhattuna. Pikemminkin päinvastoin. Punakeltaiset hakevat taas kerran sitkeästi pientä steppiä eteenpäin ja ammattimaisempaa otetta muualla tarvitaan, jotta mestarin haastamisesta voitaisiin edes haaveilla. Ehkä suurin aukko muualla on se, että kansainväliset avaukset loistavat edelleen poissaolollaan. Kun nyt Cocksin uuden Kukko-Areenan peruskivi on muurattu ja tilanne niin koko seuran harjoittelun kuin edustuksen kansainvälisten pelienkin osalta on ottamassa valtavan harppauksen eteenpäin, voidaan olettaa Kukkolauman lennon jatkuvan yhä vauhdikkaampana. Uusia pelaajien haku on jatkuva prosessi ja ensi kautta ajatellen ainakin Kukkoilijan odotukset tämän kauden nuorien tulokkaiden Andre Uddin ja Theo Westerlundin osalta ovat hyvinkin korkealla. Tämä kausi oli vielä totuttelua ja kun molemmat kärsivät myös loukkaantumisista jäi nälkää takuulla rajusti ensi kaudelle. Ja sehän olisi äärimmäisen tärkeää myös maajoukkueelle isojen karsintapelien lähestyessä.

Päätetäänpä tämänkertainen pläjäys vielä perinteisesti kauden toppeihin ja floppeihin:

Topit

• Nicon uskomaton kausi, jonka aikana mies tuntui parhaimmillaan tekevän kentällä sarjasta riippumatta mitä tahtoi.
• Kevään pudotuspelien viihdearvo. Puolivälieristä aina finaaleihin asti nähtiin hienoja ottelusarjoja ja 3 pelin katkaisut olivat kortilla. TV-näkyvyyttäkin tuli piiru enemmän kuin ennen mutta toivotaan, että se on edelleen lisääntymään päin.
• Hifkin peli-ilme todella osoitti vihdoin ja viimein jonkinlaisia piristymisen merkkejä kevään mittaan. Kantahelsinkiläinen vahva seura nostaisi lajin kiinnostavuutta myös mediassa joten sikäli Kukkoilija toivoo tälle kehitykselle jatkoa.

Flopit

• Jos olivat finaalipelit loistavaa viihdettä, niin tuomarit eivät noissa peleissä totisesti loistaneet. Vihellysten linja oli pahasti hakusessa pitkin matkaa ja heitteli sinne tänne huipentuen lopulta neljännen finaalin todella noloon riman alitukseen. Keltaisessa paidassa ei tuossa näytöksessä tarvinnut parhaimmillaan edes koskea vastustajaan, kun jo jäähypenkki kutsui ja toisaalta taas esim. vain 8 min pelanneeseen Nicoon kohdistuneista rikkeistä jäivät jo siinä ajassa viheltämättä niin kakkonen kuin punainenkin.
• Vuodesta toiseen Kukkoilija perään kuuluttaa muiltakin seuroilta avauksia kansainvälisille kentille mutta edelleenkään Cocks ei seuraa ole esim. Baltiaan saanut eikä yhtäkään Challenge cupin paikkaa ole käytetty.
• Räväkän alun jälkeen maajoukkueen otteet hyytyivät taas tasolle joka on vielä varsin kaukana siitä, millä kovat tavoitteet ensi kauden karsinnassa saavutettaisiin. Nyt kaivataan nuorilta superlupauksilta isoja kehitysaskeleita.