Uusi kausi, uudet kujeet…?

Tuore käsiskausi 2016-17 on jo ainakin Cocksin osalta taydessä vauhdissa joten lienee korkea aika Kukkoilijankin kaivaa sulkakynänsä pöytälaatikosta ja palata kiusaamaan käsipallokansaa.

Otsikon mukaisia kommentteja on alkanut eri medioissa näkyä mutta Kukkoilija joutuu kyllä laittamaan kysymysmerkin lauseen perään. Sen verran hiljaista ainakin siirtomarkkinoilla oli kesän mittaan, että herää kysymys paljonko joukkueet oikeasti ovat uudistuneet…? No toki jotain on sentään tapahtunutkin ja ensimmäisiin SM-liigapeleihin voi jo aikaa mitata tunneissa, joten katsotaanpa hiukan miltä asetelmat näyttävät.

Mestareiden kausihan on jo startannut upeimmalla mahdollisella tavalla, kun Cocks ensimmäisenä suomalaisjoukkueena koskaan osallistui mestareiden liigan karsintaan. Pakko myöntää, että jopa lähes kaiken nähnyt Kukkoilijakin suorastaan herkistyi nähdessään kentän pinnassa ja kuvaruudulla Velux -logot ja omat suosikkinsa viilettämässä kentällä. Huikeaa!! Huolimatta siitä, että syksyn myötä taas kaikenkarvaiset sometrollitkin ovat ryömineet koloistaan dissaamaan muiden tekemistä ja kusemaan yhteiseen käsishiileen, Cocks myös näytti olevansa oikeassa paikassa eivätkä satsaukset ole valuneet hukkaan. Lohkovaiheen paikka jäi vielä saavuttamatta mutta niukka tappio viime kaudella Norjan Elverumille CL:ssakin kovia maalimääriä tykittäneen Luka Mitrovicin johdolla esiintynyttä Slovenian täysammattilaisjengiä Velenjeä vastaan ja voitto Luxemburgin mestarista olivat silti kovia näyttöjä ja toivat tietenkin myös paikan EHF-cupin kolmannelle kierrokselle. Historiallista sekin. Kunhan vielä Kukkohalli projekti saadaan Riksussa maaliin niin korkeamman tason cupien lohkovaiheissa pelaaminen alkaa kuulostaa jo ihan realistiselta mahdollisuudelta.

SM-liigan osalta Kukkoilija joutuu toteamaan, että entisestään vahvistunut kukkolauma tulee uuden valmentajansa ohjauksessa olemaan tälläkin kaudella liian kova pala muille kotimaisille vastustajille ja hopea tulee edelleen olemaan se muiden mestaruus. Mielenkiintoinen kysymys kylläkin on sitten se, mistä ne kovimmat haastajat tällä kertaa löytyvät ja ketkä neljä lopulta pelaavat uuden sarjasysteemin mukaan ylempää loppusarjaa ja ratkovatko nämä neljä lopulta myös mitalit.

Takaisin perinteiseen GrIFK nimeensä palanneet luolamiehet ovat edelleen yksi Kukkoilijan veikkaus neljän sakkiin. Joukkue sai yhden kiinnostavan vahvistuksen mutta myös menetti jokusen pelaajan. Kuinka keskeisiä menetykset ovat on toinen juttu mutta hieman ainakin materiaalin laajuutta koetellaan. Viime kaudella pronssille livennyt/yltänyt Dicken jatkaa tutulla linjallaan, ei mainittavaa liikennettä mihinkään suuntaan. Karjaalle suunnannut Ben Weberkään ei tainnut viime kaudella juuri kentillä esiintyä… Vieläkö vääntö riittää neljän sakkiin? Saattaa kyllä riittää mutta olettaa sopii, että ainakin HIFK ja BK tulevat tarjoamaan mukavasti kiritystä.

Cocksin ohellahan kesän kiinnostavimmat siirrot nähtiin varmasti juuri Raaseporin suunnalla. Kukkoilija ei oikein pitänyt BK:n tavoitetta nousta mitaleille kolmessa vuodessa ilman merkittäviä ulkopuolisia apuja realistisena mutta nythän onkin käynyt niin, että uusia pelureita kyllä tulee mutta he ovat pääosin BK taustan omaavia eikä heitä siis lasketa. Kätevää. Noh joka tapauksessa tulokkaat varmasti nostavat joukkueen tasoa tuntuvasti ja erityisesti Andreas Rönnbergin paluun merkitys on varmasti valtava monellakin tavalla. Siitäkin huolimatta, että ihan parhaiden päivien tasolle heittokäsi ei enää kuntoutune niin hänen vaikutuksensa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin nostaa odotukset raitapaitoja kohtaan aivan uudelle tasolle. Joukkue on hyvä yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta ja kun valmennuskin tuntuisi olevan ainakin Suomen mittapuun mukaan varsin hyvissä käsissä niin olisiko tästä jopa tuloillaan sellainen 3 vuoden projekti, että se ainakin tältä osin jopa toteutuu?!!? Ennakkoon BK voidaan varmasti huoletta laskea mitalikandidaattien joukkoon jo nyt. On se vain silti suunnaton sääli, että Andreaksen Cocks ura kariutui loukkaantumisiin ennen kuin ehti oikeastaan alkaakaan…

Viime kaudella taas niukkaakin niukemmin mitalipeleistä ulos tipahtanut HIFK on varmasti myös joukkue joka paitsi todella janoaa kärkikastiin myös omaa sinne täysin realistiset mahdollisuudet. Maalivahtiosasto meni uusiksi mutta pysyi edelleen tasokkaana ja nyt Kristian Janssonin tuodessa ryhmään asennetta ja johtajuutta saattaisi jo vihdoin olla tähtirintojenkin vuoro. Siitäkin huolimatta, että yksi viime kauden kiinnostavista nimistä painetaankin ensi kaudella GrIFK paidan selkään. Sitä Kukkoilija ei tosin täysin ymmärrä, mitä sellaista Helsingissä aiotaan Atlaksen serbijäämistön kaverista saada irti, mikä ei Mickeltä onnistunut?? Ehkä se vielä selviää…

Itse Atlas sen sijaan ilmoittaa uuden managerinsa johdolla napakasti edelleen taistelevansa mitaleista. Ehkä sekin vielä nähdään mutta tällä hetkellä ainakaan Kukkoilija ei Vantaalaisten mitalisaumoja järin vahvoina pidä. Kyse ei ole niinkään siitä, että ulkomaalaiset on lähes täysin lempattu sillä eiväthän nuo hankinnat nyt nätisti sanottuna ihan putkeen ole menneet. Jo viime kaudella Atlaksen kotimainen osasto oli vahvempaa kuin tuontitavara ja nyt kentillä nähtäneen pitkästä aikaa myös herrat Sarin ja Hellakoski, joten ei Vantaalla yhtään hullumpi ryhmä kuitenkaan kasassa ole. Enemmän kuitenkin mietityttää se, että budjetti on taas puolitettu ja valmennuksesta tingitty. Nuo ovat jo asioita, jotka enemmänkin haiskahtavat pyyhkeeltä kehässä, kuin siltä että kärkisijoista pelataan. Kyllähän tämä alun alkaenkin siltä kuulosti, että uhoa oli piirun enemmän kuin osaamista mutta Suomikäsiksen kannalta projektille olisi silti toivonut parempaa. Jätetään nyt Atlakselle kuitenkin saumat yllättäjän rooliin mutta jos tällä hetkellä veikata pitää niin vaikea on 6. sijaa parempaa pöytään kaivaa.

Rajusti loukkaantumisista keväällä kärsinyt Siuntio lähtee myös taas yllätyksiä hakemaan mutta joutuu nyt ponnistamaan ilman (melko odotetustikin) keihääseen keskittyvää Oliver Helanderia. Sijoista 5-8 pelaaminen on enemmän kuin todennäköinen visio Siuntiolaisille tämän kauden liigassa. Länsirannikolta taas tullaan nyt liigaan oikein kahden joukkueen voimin ja sarjanousija Parainenkin ilmoitti tavoitteekseen olla kauden lopussa kuuden sakissa. Se on aivan oikein, että on tavoitteita mutta Kukkoilija on yllätetty, jos kumpi tahansa lännen joukkueista sieltä kuuden joukosta löytyy. Yhden liigajoukkueen PIF toki jo kevään karsinnoissa löi, kun se peittosi selvin luvuin Dynamon mutta siitä on vielä aika paljon matkaa edes sinne kuuden sakkiin. Ja niin järkyttävä oli keväällä turkulaistenkin miespula, että kovat savotat odottavat heitäkin, jos tavoitteena on oleellisesti sijoitusta nostaa. Toissa kausihan oli toki Åbolle selvästi parempi joten kyllä sieltäkin osaamista löytyy, kun palaset hyvin loksahtavat kohdilleen ja isot loukkaantumiset pysyvät kurissa. ÅIFK tosin myös turvautui hankintapuolella jo kertaalleen maitojunalla Vantaalta palautuneeseen kaveriin ja se nyt ei suuria lupaile… Josko karsinnat sentään vältettäisiin.

Sitten on toki vielä jäljellä toinen Riksun ylpeys nimeltään Dynamo. Kevään esitykset olivat sen suuntaisia, että Kukkoilijakin jo ounasteli liigataipaleen tulleen tällä era päätökseen mutta eikös mitä. Lisenssiä haettiin ja matka jatkuu. Hyvää tuossa on ainakin se, että liigaa pelataan pitkästä aikaa 10:llä joukkueella. Valmentaja on vaihtunut myös lilapaitojen leirissä, kun Kände Lappalainen teki tilaa Ville Viljaselle, joka vastaa nyt siis sekä isompien junnujen että edustuksen valmennuksesta. Varmasti mieluinen päätös joillekin mutta jostain syystä Kukkoilija on taipuvainen ajattelemaan, että pelaajan kehitykselle tekisi joskus hyvää myös päästä eri valmentajien oppiin. Noooh… Oli miten oli niin Dynamon mestaruus olisi varmasti välttää karsinta ja päästä pelaamaan sijoista 5-8. Kukkoilija veikkaa, että tiukkaa tekee, vaikka viime kausi himpun parempi olikin kuin voitoitta taaperrettu tulokaskausi. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Oma mielenkiintoinen kamppailunsa saattaa kuitenkin syntyä siitäkin ketkä kaksi sinne karsintaan lopulta lipsuvat.

Vaikka viime kausi nyt jo muinaista historiaa onkin on aivan pakko vielä palata yhteen asiaan kauden jälkimainingeissa. Kauden päätyttyähän taas nimettiin kauden parhaat pelurit asianmukaisin menoin. All stars kentällisestä voidaan varmasti aina olla montaa mieltä ja kyllä Kukkoilijakin sen ymmärtää ettei niihin oikein yleensä ole tapana valita pelaajia vain yhdestä joukkueesta. Siitä huolimatta erityisesti yhden pelipaikan valinta tökki jokseenkin pahasti. Ihan rispektit sinänsä Tuomas Laitiselle, kyllähän hän hyvä maalivahti on mutta melkoinen puusilmä täytyy kyllä olla, jos jäi huomaamatta kuka oikeasti oli viime kauden paras maalivahti tässä valtakunnassa. Niin ylivoimainen Vitali Shitskon esitys varsinkin kevätpuolella oli. Totta kai jotkut hänen suurimmista peleistään olivat Baltian liigan puolella mutta ei tuosta nyt kotoisen liigan osaltakaan pitänyt epäselvää jäädä. Ja kuten mainittu niin jotenkinhan noita paikkoja aina tahdotaan vähän tasan jakaa mutta ihan ajatusleikkinä voi itse kukin pohdiskella vaikkapa sitä mahtuisiko yksikään All starsiin valittu Ei-Cocksilainen pelaamaan Cocksin nykyiseen kokoonpanoon… Saattaisi muuten hiukan tiukkaa tehdä.

Näihin tunnelmiin lopettelee Kukkoilija tällä kertaa ja alkaa laskeskella niitä tunteja… Mutta älkää liikaa huokaisko helpotuksesta sillä todennäköisesti Kukkoilija palaa vielä…