Satsaus ja tulevaisuuteen katsominen

Kirjoitin ensimmäisessä kirjoituksessani siitä että täällä Ruotsissa panostetaan joukkueisiin eri tavalla kun Suomessa. Moni sanoisi että seuroilla on enemmän resursseja kuin suomalaisilla joukkueilla on, mutta onko tämä koko totuus?

Tässä kohtaa minun täytyy sanoa että tämä teksti on kirjoitettu ilman minkään näköistä faktaa, ja voi hyvinkin olla että olen tässä aiheessa täysin väärässä. Jos olen niin pyydän vilpittömästi anteeksi.

Ruotsissa, esimerkiksi Tyresö Handbollissa (Div I), pyritään koko ajan kehittämään seuran toimintaa eikä jäädä niin sanotusti paikalleen. Tämä tarkoittaa sitä että seuran toimihenkilöt pyrkivät kasvattamaan seuran liikevaihtoa, ottelutapahtumiin satsataan ja seurantakokouksia, missä keskustellaan missä tilassa seura tällä hetkellä on ja miten seuraavalle ”tasolle” päästään, järjestetään usein. Pelaajia kartoitetaan hyvissä ajoin ja pyritään vahvistamaan joukkuetta seuraavalle kaudelle.

Tämän sanottua olen saanut sellaisen käsityksen suomalaisesta liigakäsipallosta että monen seuran toimintaa ei juurikaan edistetä. Tulevaisuuden suunnitelmat eivät ehkä ole tarpeeksi haastavia tai sitten ollaan tyytyväisiä siihen missä ollaan seurana. Tämähän tietysti ei päde kaikkiin seuroihin, mutta valitettavan moniin. Jotkut seurat ehkä laativat seuraavalle kaudelle budjetin jolla he selviävät kauden kaikista kuluista mutta ei rakenneta seuran toimintaa millään lailla.

Otetaan esimerkkinä joukkue X:n ottelutapahtuma: vuosi vuoden jälkeen tapahtuma pysyy samana. Katsoja tulee paikan päälle katsomaan ottelua ja lähtee sitten kotiin. Jossain vaiheessa tämä katsoja alkaa väsymään siihen että tapahtuma pysyy aina samana. Pelillisesti joukkue X ei ehkä ole Suomen paras ja antaa vähän semmoisen kuvan että ”Tässä sitä nyt ollaan taas. Edistystä ei olla tehty ja ei me nyt mihinkään olla menossakaan…” Miksi katsoja maksaisi tästä? Jos joukkue antaa kuvan siitä että on pyrkimässä johonkin niin se todennäköisesti tarttuu myös katsojiin. Lisää yleisöä = lisää rahaa kassaan. Suomen käsipallon yleisökeskiarvoon katsottuna tämä olisi hyvä aloitus monelle seuralle.

Ruotsissa pyritään tekemään edustusjoukkueesta helposti lähestyttävää, tarkoittaen että seura järjestää esim. ”Seurapäiviä” jolloin edustusjoukkue on paikan päällä ja esim. pelaa minikäsipalloa tai leikkii junnujen kanssa. Täten tehdään ”edareista” mielenkiintoisempia ja rakennetaan muutenkin seuran imagoa.

Tämän tyyppinen tapahtumahan ei ole niinkään resursseja vaativa, siihen tarvitaan ainoastaan hieman suunnittelua, ja tässähän se suurin ongelma onkin. Tarvitaan ihmisiä jotka haluavat kehittää seuroja eteenpäin, ilman rahallista korvausta, eli toisin sanoen ihmisiä jotka urakoivat ainoastaan rakkaudesta lajiin.

Sosiaaliset mediat (Facebook & Twitter) ovat loistavia, ja ilmaisia, kanavia joilla voi rakentaa seuran toimintaa, ainakin pinnallisesti.

Haastatteluja sekä pieniä joukkuekohtaisia uutisia voi helposti ladata nettiin tehden seurasta mielenkiintoisemman. Moni SM-liigaseura on vielä täysin lasten saappaissa jos puhutaan tiedottamisesta (esimerkiksi Akilleksen viimeisin kirjoitus päivätty tasan kaksi kuukautta sitten).

Kuten alussa kirjoitin, uskon että moni seura on tyytyväinen siihen missä on. Heille ehkä riittää että junnuissa pärjätään hyvin, tai että seuran edustusjoukkue pelaa korkeimmassa sarjassa. Suomalaisen käsipallon kehityksen kannalta tämä on vaarallinen ajattelutapa.

R.