Tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia

Tänään on keskiviikko, ei ihan tavallinen keskiviikko vaan minun eka päivä ilman keppejä leikkauksen jälkeen. Jos ette vielä tiedä niin polveni leikkattiin toista kertaa vuoden sisällä heinäkuun alussa ja nyt, tasan kahdeksan viikkoa sen jälkeen, saan vihdoinkin omalta osaltani aloittaa matkan takaisin pelikentälle toden teolla. Nyt minun tulevaisuuteni ratkeaa, kestääkö polvi tämän tasoista treeniä taas vai jatkanko samalla radalla kun kaksi viime kautta, eli kentän laidalta?

Olen kuitenkin optimisti, lasi on puoliksi täynnä -ihminen ja näen asioita niin että jos oikeesti haluaa onnistua niin kaikki on mahdollista. Se mitä on tapahtunut, siihen ei voi enää vaikuttaa mutta se mitä teet juuri nyt ja huomenna, se ratkaisee miltä tulevaisuutesi näyttää.

Tänään en halua puhua itsestäni sen enempää vaan kääntää ajatukset lajimme tulevaisuuteen Suomessa.

Aloin miettimään sitä jatkuvaa kysymystä

Miten voisimme saada käsipallon kasvamaan Suomessa ja lajina?

Tämä ikuinen kysymys varmaan pyörii monien päässä mutta siihen ei aina löydy helppoa vastausta. Aloin miettimään mistä pitäisi aloittaa ja mitä minä yksittäisenä henkilönä voisin tehdä että saisin muutosta aikaiseksi. Huomasin miettiessäni, että vaikka en tiedä paljon tässä maailmassa niin tiedän kuitenkin yhden asian: nuoret on ne johon pitää panostaa ja nuoret on ne jotka saa lajimme kasvamaan.

Muistan itse että ihastuin käsipalloon jo 4-6-vuotiaana kun sain luvan lähteä turnauksiin mukaan kannusttaamaan veljiäni kun he pelasivat ja pari vuotta sen jälkeen pyysin lupaa vanhemmaltani itse aloittaa pelaamisen, mutta kaikilla ei ole tämä mahdollista.

Käsipallon pitäisi näkyä enemmän kouluissa ja mediassa että saisimme enemmän nuoria kiinnostumaan lajiimme. Vuosien varrella juuri tämä asia on edistynyt ja pikkuhiljaa lajistamme on tullut suurempi ja levinnyt myös suomenkielisiin kaupunkeihin. Lajissamme piilee monta henkilöä jotka tekevät mahtavaa työtä käsipallon eteen, esimerkkinä tämä nettisivu, arvostan henkilökohtaisesti kaikkia näitä henkilöitä jotka tekee lajimme eteen niin sanottua promoduunia ja siksi toivonkin että voin itsekin liittyä tähän joukkoon tuleivaisuudessa.

Se mihin minä henkilökohtaisesti haluaisin panostaa on nuoriin lupauksiin jotka oikeasti haluavat kehittyä ja panostaa omaan käsipallouraansa. Puhun A-, B- tai jopa C-junnuikäisistä pelaajista jotka omaavat suuren määrän lahjakkuutta mutta vielä tärkeämpää, halua ja motivaatioa treenata ja kehittyä.

Uskon että jos voisimme auttaa näitä junnuja saamaan mahdollisuuden pelata ulkomailla, käydä käsipallolukiota, saada enemmän treenimahdollisuuksia ja kehittymään niin myös nuoremmat junnut saisivat motivaatiota jatkamaan käsipallouraansa vielä pitkään ja tavoitella samanlaista uraa, ja näin se pallo lähtee liikkeelle. Samalla nuoremmat pelaajat saisivat uusia idoleita omasta maasta ja näkisivät omin silmin että kaikki on mahdollista myös käsipallossa.

Muistan kun 19-vuotiaana pakkasin omat laukkuni ja lensin Osloon aloittamaan oman kansanvälisen urani. En tiennyt paljon mitään siitä mitä voisin odottaa tästä seikkailusta, tiesin vain sen että halusin kehittyä hinnalla millä hyvänsä. Harmikseni huomasin ettei minulla ollut montaa keneltä voisin kysyä kokemuksista, ei ollut hajuakaan miltä hyvä sopimus näyttää enkä tuntenut ketään kun laskeuduin uuteen maahan. Monien mutkien jälkeen sain apua, opin sopimuksista, sopeduin treenitahtiin ja kovuuteen ja täällä minä vielä olen.

Viiden vuoden jälkeen tajuan että tämä oli minulle käsipallolijana paras päätös ikinä ja jos voisin auttaa nykypäivän nuoria valmistumaan siihen mitä ura lammikon toisella puolella vaatii, mihin pitäisi panostaa ja mitä esimerkiksi sopimuksessa pitäisi olla mukana tai miten lukioon haetaan, niin uskon ja toivon että moni nuori keräisi rohkeutta lähteä kehittymään muihin pohjoismaihin koska vannon, että se saisi tason nousemaan Suomessa huomattavasti tulevaisuudessa.

Nyt treeneihin! Kuulemisiin!

Alexandra Roos
acsroos@gmail.com
ACSRoos twitterissä