Käsisliigan jatkosarjoissa panokset kovenevat

 , Faneille.com, SM-liiga, Suomi, Uutisvirta

Käsipallon SM-liigan uusvanha sarjasysteemi osoittautui hyväksi järjestelmäksi, sillä kaksinkertaisen runkosarjan jokainen kierros oli täynnä merkityksellisiä otteluita.

Tästä eteenpäin joukkueet jakaantuvat kolmeen kerrokseen. Neljä parasta setvivät keskenään kahden suoran välieräpaikan kohtalon, alemman jatkosarjan (runkosarjan sijat 5-8) kaksi parasta etenee puolivälieriin ylemmän kolmannen ja neljännen vastustajiksi. Runkosarjan kaksi heikointa jatkavat kauttaan liigakarsinnassa, jonne selviävät myös divarin kaksi parasta joukkuetta. Jatkosarjojen lähtötilanteena on runkosarjan keskinäisten otteluiden pisteet.

Jatkosarjoja on pelattu viimeksi kaudella 2008/09. Kummassakin sarjassa neljä joukkuetta kohtaa toisensa kahdesti, kerran koti- ja kerran vieraskentällä. Lähtötilanteena on runkosarjan keskinäiset ottelut.

SM-liigan 18 kierrosta kestäneen runkosarjan parasta antia oli loppuun asti kestänyt taistelu ylemmän jatkosarjan paikoista. Cocksin vanavedessä sijoille 2-5 tullut nelikko mahtui lopulta kahden pisteen sisään. Sarjan tason voi sanoa kokonaisuudessaan olleen melko hyvä, kun yksi mitalisuosikeista ja viime kauden hopeajoukkue HC West joutui tunnustamaan peräti neljä joukkuetta paremmakseen pelaamatta kuitenkaan aivan alakanttiin.

Yleisömäärät nousivat myös positiiviseksi puheenaiheeksi. BK-46:n uusi tuleminen näkyy myös lehtereillä, jossa Sisu Arenalle kerääntyi katsojia yli 500 keskiarvolla. Yksittäisistä otteluista yhdeksässä oli yli 500 katsojaa, kärkenä marraskuussa Energia Areenalla pelattu Atlas Vantaan ja HIFK:n ottelu, jonka näki peräti 1439 silmäparia.

Huolestuttava piirre sen sijaan on Helsingissä pelattujen otteluiden tilanne. HIFK:n ja Dickenin yhteenlaskettu yleisömäärä oli vain 142 katsojaa per ottelu. Pahiten on katsojia menettänyt viime vuosista Dicken. Lauttasaarelaisten yleisömäärän, 138 katsojaa ottelua kohden, selittänee seuran tarjoamat suorat nettilähetykset otteluistaan.

Käsipalloliigassa palkitaan jääkiekon tapaan jokaisessa ottelussa kolmen, kahden ja yhden tähden pelaajat. Runkosarjan tähtikisan voitto meni veljellisesti tasajakoon Andreas ja Nico Rönnbergin kesken. Kaksikon kilpajuoksu liigan tähtipelaajan tittelistä on näkemisen arvoinen sillä kummankin voitontahto on äärimmäisen kova.

Suora välieräpaikka kaikkien ulottuvilla

Cocksin jatkosarjavoittoa ei varmasti kukaan tule uhkaamaan, mutta sijat 2-4 ovat täysin avoin kirja. Kun BK-46, Dicken ja Atlas mahtuvat kahden pisteen sisään, on jokaisella keskinäisellä ottelulla suuri merkitys jatkosarjan kakkossijan ja suoran välieräpaikan metsästyksessä.

Cocks lähtee suurimpana ennakkosuosikkina ja ylivoimaisessa seitsemän pisteen johdossa hakemaan jatkosarjavoittoa ja kotietua loppukaudeksi. Suurin keskittyminen joukkueella on luonnollisesti EHF Cupin lohkovaiheessa. Cupin otteluista on tarjolla kokemusta ja rutiinia kovista otteluista, joka siivittänee riihimäkeläiset jälleen kohti kultaa.

Cocksin reipas etumatka jo jatkosarjan alussa tarkoittaa sitä, että suora välieräpaikka on jo parilla voitolla satavarma. Cocksilla on liigan ylivoimaisesti paras maalivahti, venäläinen Vitali Shitsko, jolla on useammankin vuoden kokemus Mestareiden liigan otteluista St. Petersburgin ajoiltaan. Monet ovat jopa sitä mieltä, että mies on liian hyvä SM-liigaan. Värikkäät ja taitavat Teemu Tamminen ja Nico Rönnberg ovat aina näkemisen arvoisia. Liettualainen päävalmentaja Gintaras Savukynas on tuonut joukkueeseen kurinalaisuutta jonka ansiosta jokainen ottelu näyttää maistuvan pelaajille.

BK-46 oli vahva jo kevään siirtomarkkinoilla ja vahvistukset ovatkin olleet pääroolissa. Vahvistukset Andreas Rönnberg, Oscar Kihlstedt ja Ben Weber ovat raataneet isoja minuutteja ja nostaneet BK:n takaisin parrasvaloihin. Huolenaiheitakin on, sillä kohtalaisen laadukkaasta materiaalistaan huolimatta karjaalaiset näyttävät olevan yllättävänkin paljon edellä mainitun trion varassa.

Dicken oli viimeinen joukkue joka varmisti paikkansa neljän parhaan joukossa voitettuaan päätöskierroksella häntäpään Dynamo Riihimäen. Viime kevään pronssijoukkueen peli ei ole vielä ollut yhtä näyttävää kuin viime vuosina, mutta pitkään yhdessä pelannut runko lämmennee kevään edetessä. 20-vuotias kaksimetrinen pommittaja Max Granlund on tehnyt tällä kaudella lopullisen läpimurtonsa liigaeliittiin ja pikkuveli, vasta 17-vuotias Robin Granlund (203 cm, 103 kg), on tällä kaudella noussut liigarinkiin ja ottanee viimeistään ensi kaudella paikkansa vakiomiehistössä.

Atlas Vantaa oli runkosarjan suurin huutomerkki. Mikael Källmanin jätettyä valmennustehtävät loppukesästä ja seuran heivattua tusinavahvistukset takaisin mistä olivat tulleet, ei monikaan uskonut sinisten mahdollisuuksiin. Suurin syy menestykseen on pahan polvivamman takia viime kauden missanneen pelintekijä Anthony Hellakoskin loistava kausi. Tuomas Laitisen varmat otteet maalinsuulla ovat avanneet Sebastian Säkkiselle kontrapaikkoja. Muilta osin joukkueesta huokuu rentous ja tahto pelata kaverilleen.

Grani alemman jatkosarjan suosikki

Alemman jatkosarjan suurin mielenkiinto kohdistuu viimeisen pudotuspelipaikan ympärille. Suureksi pettymyksekseen alempaan jatkosarjaan jäänyt GrIFK pääsee liikkeelle täydellä 12 pisteen potilla ja ottanee helposti paikkansa pitämiseen tarvittavat pinnat. HIFK ja SIF aloittavat kuuden pisteen takamatkalta Graniin ja kummallakin on yhtä monta pistettä eroa peränpitäjään ÅIFK:hon, jonka mahdollisuudet nousta sekä helsinkiläisten että siuntiolaisten ohi ovat lähinnä kosmeettiset.

GrIFK menetti viimeisessä runkosarjan kotiottelussaan jatkopaikat ratkaisseen sarjapisteen tasapelillä BK-46:tta vastaan ja samalla seura joutui pikaisesti muuttamaan kevään strategiansa. Mikäli viime kauden hopeamitalistit aikovat uusia vuoden takaisen finaalipaikkansa, pitää sen kaiken todennäköisyyden mukaan kaataa matkalla myös hallitseva mestari Cocks. Toki ensin pitää pelata itsensä välieriin. Granilla on muihin alemman jatkosarjan joukkueisiin verrattuna selvästi paras ja tasaisin pelaajamateriaali, eikä joukkue ole kauden aikana joutunut menettämään taaksensa jääneille pistettäkään. Maajoukkuetrio Richard Sundberg, Miro Koljonen ja Fredrik Forss sekä Sten Toomla takaa laadun, maalilla Atte Pakarinen on tällä kaudella noussut liigan eliittiin.

HIFK:n kausi on kulkenut tähän asti turbulenssissa ja mollivoittoisena. Valmentajanvaihdoskaan ei siivittänyt tähtirintoja paljoa suurempiin saavutuksiin ja bosnialaismaalivahti Haris Plehin potkut vain pari päivää ennen siirtoikkunan umpeutumista ei jättänyt mahdollisuuksia hankkia tilalle kovempaa nimeä. Jo ennen kauden alkua oli selvää että joukkue ei kestäisi yhdenkään puolustajan loukkaantumista. Nicola Zujic joutui jo ensimetreillä leikkauspöydälle, ja kun Kristian Janssonkaan ei pysynyt koko runkosarjaa kasassa, joutuivat Roman Protsenko ja Sergiy Shevtsenko kovaan rasitukseen. Pitkälti Niclas Ahlgrenin 100 runkosarjamaalin ansiosta HIFK on vielä mukana Play off-taistelussa.

Runkosarjan seiska SIF onnistui vain ajoittain kiusaamaan kärkijoukkueita, tähän asti paras peliesitys oli BK-46:n kukistaminen TV-ottelussa. Joukkueen vahvistukseksi hankittu virolainen Ardo Puna aloitti kauden telakalla ja on vasta viime peleissä nähty tositoimissa. Tasokkaalla pelimiehellä on kuitenkin huippukuntoon vielä roimasti matkaa. Yksi liigan nuorimmista kokoonpanoista on kookas mutta kokematon. Sekä miesten että alle 20-vuotiaiden maajoukkueen Theo Westerlund ja Ian Martin saavat raataa isoja minuutteja ottelusta toiseen.

Liigan tyvipäähän ennen kauden alkua povattu ÅIFK aloitti runkosarjan pirteästi ja keinutti muun muassa vieraskentällä Dickeniä viime minuuteille asti. Kauden edetessä kapean ryhmän vauhti on hiipunut ja niukat tappiot ovat muuttuneet selvempään suuntaan. Kaikki neljä voittoaan kanarianlinnut haalivat karsintaan joutuneita vastaan. Jotain hyvääkin turkulaisten runkosarjaan mahtui: Andreas Nyström oli liigan paras maalintekijä 134 osumallaan 18 ottelussa.

HIFK:n ja SIF:n kilpajuoksu alkaa heti ensimmäisellä pelikierroksella tiistaina 21.2. pelattavalla keskinäisellä, todellisella neljän pisteen ottelulla Helsingissä. Runkosarjassa molemmat pokkasivat vierasvoitot keskinäisistä kohtaamisista.

Erikoinen liigakarsinta

Dynamo Riihimäki ja ensimmäistä kauttaan sitten kevään 1997 liigassa esiintynyt PIF Paraisilta jäivät runkosarjassa täysin muiden jyrän alle ja kaksikko joutuu karsimaan I-divisioonan kahden parhaan kanssa ensi kauden liigapaikoistaan.

Dynamon ja PIF:n tasonmittaajat divarista ovat vielä auki. Kilpailu I-divisioonan kärjessä on kolmen kauppa ja järjestys ratkeaa vasta viikon päästä, mutta varsinaisia nousijaehdokkaita ei ole jonoksi asti. Tiettävästi vain Hangon HIK saattaa olla kiinnostunut liigapeleistä.

Erikoiseksi karsinnan tekee sen pelisysteemi, jonka mukaan kukaan ei välttämättä putoa tai nouse. Liigayhdeksikkö Dynamo Riihimäki saa vastaansa divarin toiseksi sijoittuneen joukkueen, PIF puolestaan divarin voittajan. Molemmat otteluparit pelaavat paras kolmesta -ottelusarjan ja voittajat lienevät turvallisilla vesillä SM-sarjapaikan suhteen.

Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole sillä kilpailusuunnitelman sanoin ”SM-liigakarsintaotteluiden jälkeen liittohallitus päättää, millä joukkueilla on oikeus hakea SM-liigalisenssiä kaudelle 2017–2018.”

Kansikuva: Niklas Montonen

Tuoreimmat jutut
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt