Kohti hopeaa – Käsisliigassa tunkua himmeämmille mitaleille

Käsipallon SM-liigan välieräjoukkueet aloittavat mitalipelinsä Riihimäellä ja Karjaalla, ja kuviot ovat ainakin asiantuntijoiden mukaan selvät: Cocks selvittää tieltään ensin alemman jatkosarjan toiselta sijalta välieriin nousseen kevään komeetan SIF:n ja etenee finaaleihin, jotka se vie —välierien tavoin— suoraan kolmessa ottelussa ja voittaa mestaruuden ylivoimaiseen tyyliinsä. BK-46 ja niinikään alemmasta jatkosarjasta mitalipeleihin ponnistanut GrIFK kamppailevat keskenään lähinnä siitä kumpi joukkueista asettuu loppuottelusarjaan riihimäkeläisten kuritettavaksi ja pokkaa kauden päätteeksi ansaitut hopeamitalit.

Käsismestaruus on ollut 2010-luvulla kahden kauppa. Cocks ja täksi kaudeksi GrIFK:ksi nimensä muuttanut HC West ovat kahdestaan vieneet 10 viimeistä mestaruutta. Duo oli loppuotteluparina viidesti, viimeksi viime keväänä, jolloin Cocks pokkasi kahdeksannen kultansa kymmeneen vuoteen. Kauniaisissa mestaruutta päästiin juhlimaan 2011 ja 2012. Kaikkiaan Cocks on ollut mitaleilla joka kevät sitten vuoden 2004, jolloin se hieman yllättäen pelasi itsensä loppuotteluihin SIF:n seuraksi.

Joulukuussa Suomen cupin ja viime viikonloppuna Baltian liigan toisen kerran putkeen voittaneen Cocksin putoaminen kultataistelusta ja triplan menetys olisi suuremman luokan ihme sillä yhdenkään muun liigajoukkueen materiaali ei tällä kaudella ole yltänyt lähellekään hallitsevaa mestaria, päinvastoin, ero tuntuu vain kasvaneen. EHF-cupin lohkovaiheesta ammennettu rutiini ja uudet opit ovat olleet omiaan vain kasvattamaan eroa entisestä. Vaikka haastajan asemassa finaalipaikkaa hakevan SIF:n kausi on ollut nousujohteinen, ja Dicken-ottelusarjasta tuli voitto, ei siuntiolaisiin taida uskoa joukkueen ulkopuolella juuri kukaan.

BK-46 ja GrIFK lähtevät välieräsarjaansa hieman erilaisista lähtökohdista. BK jahtaa ensimmäistä mitaliaan sitten vuoden 2007, jolloin se saavutti pronssia. Edellisen mestaruutensa 20-kertainen Suomen mestari saavutti edelliskeväänä. Kymmenen vuoden kuiva kausi lienee kuukauden päästä mennyttä sillä Karjaalla on määrätietoisesti rakennettu uutta menestysjoukkuetta parin vuoden takaisen kriisin jälkeen. Tuolloin BK-46 ehti luopua sarjapaikastaan ennen kuin se teki kaikkien aikojen nopeimman liiganousun, vain pari viikkoa luopumisen jälkeen.

Kahdeksana yhdeksän viime kevään aikana Kauniaisissa on päästy juhlimaan mitalia. Nyt GrIFK:n tietä loppuotteluihin helpotti omalta osaltaan Dickenin putoaminen, sillä alemman jatkosarjan voittaja vältti kalkkiviivoilla suuren ja mahtavan kohtaamisen (vielä) tässä vaiheessa. Grani osoitti puolivälieräsarjassaan periksiantamattomuutta noustuaan Atlas Vantaan kahden otteluvoiton takaa-ajoasemasta kolmen voiton putkeen ja päätti vantaalaisten kauden heidän kotihallissaan. Viime kauden hopeaa puolustava joukkue kiikkui hirressä myös kahden viimeisen pelin aikana mutta raju loppupuristus molemmissa riitti jatkopaikkaan.

Cocks — SIF

Runkosarjassa: Cocks—SIF 38—22, SIF—Cocks 24—35.

Ylivoimaisin resurssein operoivan Cocksin kausi on jo tähän asti ollut pelkkää menestystä. Vaikka EHF Cupin lohkovaiheessa ei pisteitä herunutkaan, on tämän hetken joukkue yksi kaikkien aikojen kovimmista Suomessa. Vain 1980-luvun Mikael Källmanin ja Jan Rönnbergin johdolla voitosta voittoon vuosikaudet tahkonut BK-46 pysyy enää edellä. Baltian liigan Final fourissa viikonloppuna joukkue voitti kivikovat SKA Minskin ja ZTR Zaporozhyen ja hankki hieman balsamia EHF-haavoilleen. Nico Rönnberg seuraa isänsä jälkiä ja on noussut kiintotähti Teemu Tammisen sekä maalivahti Vitali Shitskon rinnalle joukkueensa tärkeimmäksi aseeksi, erityisesti hyökkäyspäässä. Joukkueesta ei heikkoa lenkkiä löydy ja liettualaisvalmentaja Gintaras Savukynasin ansiosta joukkue on oppinut pelaamaan kovalla asenteella aina ja kaikkia vastaan.

Ensi vuonna sataa toimintavuottaan juhliva SIF on viimeksi esiintynyt SM-finaaleissa kaudella 2005/06. Sen jälkeen vahva junioriseura on ollut tyytyminen neljään pronssiin. Nyt pääosin oman kylän kasvateista rakentuva joukkue menetti käytännössä mahdollisuutensa loppuotteluihin jo kauden alkuvaiheessa loukkaantumisten takia. Tasoitusta antoi myös joukkueen tärkein hankinta, pelinrakentajaksi palkattu virolainen Ardo Puna, joka pääsi tositoimiin vasta pitklti tämän vuoden puolella. Pitkälti juuri Punan oivallusten ansiosta SIF on kuitenkin edennyt näin pitkälle, sillä miehen vierellä nuoret heittokoneet Ian Martin ja Theo Westerlund ovat nousseet kokonaan uusiin ulottuvuuksiin. Kun listaan lisää vielä liigan ehkäpä paras kotimainen veräjänvartija Rony Leven, on koossa paketti joka voi hyvinkin vielä päättää kautensa mitalijuhlilla.

Lisäksi on tässä yhteydessä aivan pakko mainita Hagmanin veljekset. 39-vuotias Jan vetää ottelut läpi paitsi käsittämättömän kovalla asenteella myös sääntöjen rajamailla ja pari vuotta nuorempi Kaj vetää valmentajan ominaisuudessa lankoja taktisella puolella lähes samanlaisella intensiteetillä.

BK-46 — GrIFK

Runkosarjassa: BK-46—GrIFK 32—27, GrIFK—BK-46 28—28.

Toisen välieräparin ennustaminen on likimain mahdoton tehtävä, sillä joukkueet ovat niin tasaisia. Kummankin profiilipelaajat ovat kokeneita ja pelaavat lähes aina tasolla joka vain harvoin antaa sijaa arvostelulle. Valmentajilla, BK:n Teddy Nordlingilla ja GrIFK:n Mikko Koskuella, on pelaajataustaa Bundesliigaa myöten ja omaa sellaista taktista osaamista joka mahdollistaa nopeitakin reaktioita pelitilanteisiin.

BK-46 kuului jo kesällä SM-liigan voittajiin kun siirtomarkkinoilta hankitut täsmäaseet Oscar Kihlstedt saapui Norjasta ja Andres Rönnberg palasi kotiin pitkältä taipaleeltaan Saksasta ja Norjasta Riihimäen Cocksin kautta vihdoin paikallisten mieliksi vanhaan tuttuun raitapaitaan. Kolmas hankinta Ben Weber on päässyt sentterinä nautiskelemaan herrojen tarjoilusta ja on puolustuspäässäkin kokonsa vuoksi yksi joukkueensa tukipilareita. Alkukauden telakalla viihtynyt vikkelä Timmy Thor sekä laituri Albert Lindholm tuovat leveyttä joukkueeseen. Nuorten pelaajien esiinmarssi on Nordlingin ohjauksessa on ollut vahva. Andre Udd tuo irti päästessään hurjan heittouhan ja 17-vuotias Linus Lindberg on saanut paljon vastuuta laidallaan.

GrIFK:n kausi on ollut epätasaisuuksien sävyttämä. Osaltaan otteita ovat sotkenut loukkaantumiset, osaksi syynä ollut pelaajamateriaalin epätasaisuus. Avauskuusikon takana peliajasta kamppailevat pelaajat ovat pääosin vielä nuoria ja kokemattomia, jolloin hätäily ja nukahdukset saattavat nousta turhan isoon rooliin. Richard Sundbergin, Miro Koljosen, Fredrik Forssin, Sami Silfverin ja Sten Toomlan on syytä olla vireessä, mikäli mitalikannan halutaan jatkuvan. Toista kauttaan joukkueen valmennuksesta vastaava Koskue on joukkoineen kovan paikan edessä.

Yksi avaintekijä ottelusarjan suunnan määrittelyssä saattaa löytyä maalivahtipelistä. BK:lla on kolme tasavahvaa, joskin keskenään täysin erityylistä maalivahtia valittavanaan. GrIFK joutui kutsumaan kesken kauden jo kertaalleen lopettaneen Stefan Thilmanin Atte Pakarisen rinnalle. Thilman onnistui puolivälierissä Pakarista paremmin kun maalivahdinvaihdokset kesken neljättä ja viidettä ottelua oli yksi Koskuen onnistuneimmista ratkaisuista.

Karjaalla saatetaan nähdä sellainenkin ihme että ottelu pelataan yli tuhannen katsojan edessä sillä käsipallo ei Raaseporissa ole ollut näin suosittua sitten raitapaitojen kulta-aikojen. Jo runkosarjassa BK:n yleisökeskiarvo hätyytteli kuuttasataa, ja BK:n ja Granin välistä ottelua seurasi keskiarvoa mukailevat 582 katsojaa. Kauden tähänastinen yleisöennätys on viime joulukuulta, jolloin ottelua BK-46-Cocks oli katsomassa 750 silmäparia. tosin marraskuussa Vantaalla pelatussa ottelussa Atlas-HIFK katsojia oli 1439, mutta tuohon junioriturnauksen yhteydessä pelattuun otteluun oli kaikille vapaa pääsy.

Välieräsarjat pelataan paras viidestä-systeemillä eli kolmella voitolla selviää loppuotteluihin.

Kansikuva: Niklas Montonen
Kuva: Patric Westerlund