Maajoukkue orastavassa nousukiidossa
Suomi on kahden ensimmäisen EM-karsintaottelunsa jälkeen odotetusti vielä pisteissä nollilla, mutta kaikilta muilta osin joukkue selvisi tulikasteestaan voittajana. Karsinnat avannut Saksa-ottelu meni vielä kirkkaiden valojen häikäistessä mutta kotiavaus Espanjaa vastaan oli monella mittarilla jymypaukku. Tästä on hyvä jatkaa.
Seitsemään maaliin päätynyt ero nimittäin mairittelee pisteet vienyttä maailmanmestaria, joka joutui pariin otteeseen odottamattomaan pyöritykseen. Suomen sisukas joukkue ei kuvia kumarrellut, ei kunnioittanut nimiä eikä ollut järin kiinnostunut vastustajan meriiteistäkään. Avausjakson nousu 4-8 tappioasemasta 13-12 johtoon pakotti Espanjan ensin aikalisään ja heti perään vielä maalivahdin vaihtoon. Suomi pelasi omaa peliään ja uskalsi haastaa. Katsomon kannustus siivitti joukkueen äärirajoilleen, flow-tilaan joka ajoittain pisti maailmanmestarit helisemään.
Mutta Suomihan hävisi!
Totta. Mutta: pointti ei ole se että Suomi hävisi, eikä edes sekään miten Espanja pelasi, vaan nimenomaan se kuinka Suomi pelasi!
Pointti on se että sinivalkoisten esitys oli parasta maajoukkuetta miesmuistiin. Jokainen pelasi täydellä sydämellä, uskalsi uhmata joka solullaan ennakkoon ylivertaista vastustajaa. Katsomo antoi tukea ja kiitti jokaisesta onnistumisesta, oli kyse sitten maalinteosta, puolustuksesta, torjunnasta tai mistä tahansa pelitapahtumasta.
Kyse on kokonaisuudesta joka kasvatti nälkää ja loi uskoa siihen että jonkin ajan päästä olemme valmiimpia vaikka mihin. Jopa siihen arvokisapaikkaan.
Espanjalaisten itseluottamukseen ottelulla ei todennäköisesti ollut vaikutusta mihinkään suuntaan mutta Suomen joukkueelle onnistumiset vaikuttivat isosti. Onkin varsin harmillista että Itävallan kimppuun päästään vasta puolen vuoden päästä.
Sinivalkoisten kahdeksas pelaaja
Yleisö löysi Energia Areenan pitkästä aikaa isommalla joukolla, ja oli joukkueelle voimavara, jonka moni pelaaja muisti ottelun jälkeen mainita erikseen. Kannustus oli suomalaisesta normitavasta poiketen äänekästä läpi ottelun, myös silloin kun joukkue oli kentällä ahdingossa.
Virallinen yleisömäärä 2200 oli satavarmasti alakanttiin sillä paikalla oli paikallisten viranomaisten mukaan likimain 3000 katsojaa, suorasta TV-lähetyksestä ja kritisoiduista lippujen hinnoista huolimatta. Joka tapauksessa väkeä oli Vantaalla enemmän kuin aiemmin päivällä Sonera Stadionilla 2300 katsojaa vetäneessä jalkapallon Suomen cupin loppuottelussa. Monien asiantuntijoiden mielestä Suomen cupin loppuottelun ajankohta oli väärä, ja tottahan se onkin… Mitäs asettivat pelipäiväksi saman kuin käsipallomaajoukkueen ottelun 🙂
Yksilöt tekee joukkueen
Suomen päävalmentaja Mikael Källman mainitsi heti lohkoarvonnan jälkeen että arpa avasi suomalaisille näyteikkunan jonka kautta paikka SM-liigaa tasokkaampiin sarjoihin saattaisi aueta. Erityisesti Espanja-ottelun perusteella ensi kaudella saatetaankin -toivottavasti- liiga pelata ilman paria profiilipelaajaa.
Teemu Tammisen osuutta yhtään vähättelemättä Andreas Rönnberg oli molemmissa otteluissa Suomen tärkein pelaaja. Patrik Roslanderin onnistunut paluu maajoukkueeseen oli myös äärimmäisen tärkeä asia. Nico Rönnberg pelasi Espanjaa vastaan siihen tyyliin kuin että olisi erittäin kiinnostunut jatkamaan peliuraansa nimenomaan Espanjassa, jossa sekä veli Andreas että isä Jan ovat jo esiintyneet.
Joukkueen kookkaimmat, Richard Sundberg, Leo Ojala ja Henri Auer, muodostavat kolmikon joka kykenee luomaan joukkueelle pohjan jolla isompia ja koviin peleihin tottuneita vastustajia pystytään horjuttamaan. Suomen kokoisen joukkueen on luotava vastaiskupaikkoja ja päästävä tekemään ne helpot osumat jotta joku päivä voitaisiin haaveilla isojen kaatamisista, voitoista ja ehkä jonain päivänä vielä arvokisapaikastakin. Liiton väkihän on jo useaan otteeseen muistanut mainita osuudestaan EHF:n päätökseen laajentaa EM-kisojen lopputurnausjoukkueiden lukumäärää.
Suomen joukkueen kuopus Oliver Helander on viidessä pelaamassaan miesten maaottelussa osoittanut lahjakkuutensa ja kylmäpäisyytensä. Helanderin veroisia lupauksia ei Suomesta, eikä edes Karjaalta, ole tullut vuosikausiin ja jo nyt voi luvata 17-vuotiaalle heittäjälle menestystä valitsemassaan lajissa. Alingsåsin juniorijoukkue vaihtuu toivottavasti jo lähitulevaisuudessa miesten joukkueeseen, ja silloin saatettaisiin nähdä suomalaispelaajan saavan peliminuutteja jopa Mestareiden liigan otteluissa.
Pakko on myös noteerata että lähestulkoon jokainen Suomen maajoukkuepaidan ylleen vetäyt pelaaja on käynyt läpi vuodesta 2007 nuorten maajoukkueisiin panostetun strategian mukaisen polun. P90- ja sitä myöhempien ikäluokkien maajoukkueiden merkitys on nyt konkretisoitunut, ja olisi suuri virhe jatkossa jättää yhtäkään maajoukkueprojektia kesken raha- resurssi- tai mihinkään muuhunkaan pulaan vedoten.
Oliver Helander maalinteossa. Kuva: Jouni Lappi
Puuttuvat palaset
Täysin ruusuisesti ei EM-karsintapelit pelillisesti kulkeneet ja syy on vanha tuttu: Suomelta puuttuu edelleenkin kansainväliset mitat täyttävä vasenkätinen heittokone, joka mahdollistaisi hyökkäyspeliin monipuolisemmat sommitelmat. Varsinkin Saksa osasi hyödyntää Suomen tilanteen omassa puolustuspelaamisessaan. Kun kerran uhkaa ei jossain osassa kenttää ole niin suurempi huomio voidaan riskittä kiinnittää sinne missä jotain tapahtuu.
Espanja-ottelun katsomossa istunut kokenein käsipalloammattilaisemme Jac Karlsson (Mors-Thy Håndbold, Tanska) toisi halutessaan lisää juonikkuutta ja leveyttä joukkueelle. Vuoden käsipalloilija vuosimallia 2007, 2008, 2010 ja 2011 Karlsson ilmoitti maajoukkueuransa päättymisestä kesän 2013 karsintaotteluiden jälkeen, mutta monen lajia läheltä seuraavan toiveissa olisi että mahdollisuus pelata Suomen paidassa Espanjan, Saksan ja Itävallan tasoisia maita vastaan auttaisivat miestä pyörtämään lopettamispäätöksensä.
Kun maajoukkueeseen löytyy lisää leveyttä ja erityisesti tuo kauan kaivattu vasuri löytyy, nousee Suomen sijoitus maailman rankingissa kohisten. Mikael Källmanin taidot valmentajana ovat kansainvälisestikin kovaa luokkaa, siitä merkkinä se että mies oli viime talvena ehdolla Bundesliigaan FA Göppingenin valmentajaksi.
Jatkotoimenpiteet
Maajoukkue pääsi valmistautumaan karsintaotteluihin viime vuosina totutusta poikkeuksellisella kaavalla. Kolme maaottelua kutakuinkin Suomen tasoisia maita vastaan tuotti yhden voiton Italiasta ja yhden Israelista. Ilman Solvallassa leireilleitä vieraita ei Suomen peli ehkä sittenkään olisi ollut yhtä iloista ja määrätietoista kuin nyt nähtiin.
”Miken mafialle” olisikin nyt paikallaan taata mahdollisuus kunnon leirityksiin korvamerkkaamalla tuntuva lisäosa Espanja-ottelun lipputuloista. Näin voitaisiin tarjota joukkueelle mahdollisuus ottaa vakipaikka nykytasolla EM-karsintojen lohkovaiheessa, ja sitä kautta satsaus tulisi moninkertaisesti takaisin.
Oikeanlaisella, lajirajojen ulkopuolelle ulottuvalla markkinoinnilla tuleviin kotiotteluihin voitaisiin houkutella vieläkin isompi porukka. Yleisön mielenkiinto on nyt herätetty, joten isomman massan mukaan tavoittelu niin ettei katsomoon saapuminen ole hinnasta kiinni on täysin mahdollista. Visiossa olisi EA:lle 3000 katsojaa ja jonain päivänä (kesäkuun Saksa-ottelussa) jäähalli täyteen.
Käsipalloliitolle vielä kiitokset erinomaisesta ottelutapahtumasta. Tältä se näyttää ja tuntuu kun asiat hoidetaan hyvin ja palaset loksahtavat paikalleen. Nyt vain ylpeästi jalat maassa ja kohti uusia onnistumisia!
/JK
Kuvat: Jouni Lappi
