Syksyn saldona hyvä tulos mutta raskaat verot

 , Kukkoilija

Niin on syksy kiirettä Kukkoilijaankin pistänyt, ettei sulkakynään ole oikein ehtinyt koko syyskauden aikana tarttua, vaikka jutunjuurta olisi kyllä ollutkin. Kukkoilijan suosikkijoukkueen kannalta tilanne näyttää syksyn jälkeen varsin samalta kuin monella yrityksellä tilikauden lopussa: Kauden tulos oli kaiken kaikkiaan varsin hyvä mutta verot ovat tuskallisen raskaat. Tässä käsis viitekehyksessä ei Kukkoilija toki tarkoita niinkään erään kaikille niin rakkaan karhulajin edesottamuksia kuin sitä, että pelaajia on kaatunut sairastuvalle luvattoman tiuhaan tahtiin ja vieläpä ihan sieltä parhaasta päästä. Katsotaanpa nyt kuitenkin hieman, mitä kaikkea muuta tämä syksy meille käsiskahjoille on tarjonnut… Hämeen punakeltaisille syksy oli tuloksellisesti niin vahva, että varmaan kokonaisarvosanaksi voidaan antaa sellainen Hyvä+. Jos Kehra-pelistä olisi napattu pisteet, nousisi arvosana entisestään ja ensimmäinen voitto Valko-Venäjältä olisi vienyt tuloksen jo kympin tuntumaan. Tuohan kertookin jo oikeastaan sitten sen, että jos jossain petrattavaa jäi niin eiköhän se Baltian liiga ollut. Dickenin sarjataulukkoharhaan perustuvasta liigajohdosta huolimatta Cocks oli kuitenkin kotimaassa koko syksyn lyömätön. Eikä todellisuudessa kukaan päässyt edes lähelle. Toistaiseksi tiukimmat pelit on nähty Atlasta vastaan syksyllä Vantaalla ja cupin finaalissa Riksussa mutta esim. juuri Dicken on nuijittu vastaavissa peleissä täysin maanrakoon.

Kun plakkarissa on siis syksyn jälkeen Suomen cupin voitto, puhdas tappiosarake Sm-liigassa ja jatkopaikka Challenge cupin 16 joukkoon on syitä tyytyväisyyteen ihan mukavasti. Baltian liiga on sen sijaan jälleen kerran osoittanut kinkkisyytensä. Sarjasysteemin muuttuminen niin, että liiga jaettiin ykkös- ja kakkostasoiksi supisti ykkösliigankin joukkuemäärän vain kuuteen ja näin ollen yksittäisten pelien merkitys runkosarjassa kasvoi todella kovaksi. Sarja on ollut äärettömän tasainen ja vaikka Cocksin viitospaikka ei sinänsä kuulosta puolivälissä sarjaa hyvältä on huomioitava, että kaikki neljä kärkijengiä ovat tasoissa vain yhden pisteen kukkolaumaa edellä. Final fouriin ollaan siis ehdottomasti edelleen menossa mutta niitä kovia päänahkoja on nyt vain otettava. Tammikuun talvigaalaa edeltävä kotipeli Kehraa vastaan on jo yksinään huipputärkeä ja kun molemmat Valkovenäläiset tulevat helmikuun alussa Riksuun ei heidän mukaansa yksinkertaisesti voida montaa pistettä antaa.

Siksi Cocksin on ollut taas pakko aktivoitua myös pelaajahankintojen suhteen. Neljä niin kovaa kaveria on nyt ainakin toistaiseksi sivussa, että punakeltaisessakin rosterissa se alkaa jo väkisinkin tuntua. Pientä kohtalon ivaa on muuten sekin, että vain yksi näistä loukkaantumisista on sattunut Cocksin paita päällä. Loput ovat sitten maajoukkuepelien satoa tai kokonaan kentän ulkopuolella sattuneita haavereita. Noh… se ei lopputulemaa muuksi muuta ja vaikka kovia ukkoja on vielä jäljellä ihan riittävästi kotimaan peleihin, ei kevään kansainvälisten pelien ruuhkista selvitä välttämättä kuivin jaloin ilman lisäapuja. Tässä suhteessa voi olla jopa onni, että tuossa itäsuunnalla talous piiputtaa tällä hetkellä vielä meitäkin pahemmin ja seurat joutuvat karsimaan kulujaan. Jokusia pelaajia on siksi liikuteltavissa hankalasta ajankohdasta huolimatta. Heidän saamisensa Suomeen on silti kuitenkin aivan toinen tarina. Onneksi pari ennakkoon sopivan kovalta vaikuttavaa kaveria ollaan kuitenkin jo lähipäivinä saamassa testiin. Toivotaan, että sieltä vielä pientä lisäbuustia kevään ottelusumaan saadaan ja kukkojuna pysyy raiteillaan kevääseen asti. Yksi neljästä haussa olevasta pokaalistahan tässä kuitenkin ollaan vasta otettu…

Muutenhan kotoinen liigamme näyttää tällä hetkellä jakautuneen neljään porukkaan. Runkosarjan voitosta kisaavat käytännössä enää Cocks ja Dicken. Kovin realistiselta ei tunnu ajatus, että jompikumpi näistä romahtaisi niin pahasti, että West tai Atlas saisi vielä tilaisuuden haastaa. Sen toisen porukan muodostaakin juuri tuo West – Atlas kaksikko. Näiden joukkueiden välille voisi odotella kunnon keskinäistä taistelua kevättä kohti. Etulyöntiasema on tällä hetkellä vielä tietysti Westillä mutta Atlas varmasti janoaa kolmospaikkaa välttääkseen Cocksin välierissä ja niin paljon joukkueen peli on kauden surkeasta alusta mennyt eteenpäin, että ainekset kunnon vääntöön alkavat olla olemassa. Siitäkin huolimatta, että tämän päiväinen surullinen Turun reissu taas hieman uskoa horjuttaa… Näitä molempia ryhmiähän hämmennettiin kesällä todella isolla kauhalla (vielä enemmän toki Atlasta) ja siksi pelin ei voinut kummallakaan olettaa olevan parhaassa tikissä heti syksyllä. West sai juonesta nopeammin kiinni mutta kevättä kohti saattaa alkaa näkyä yhä enemmän se fakta, että Atlaksen valmennuksella tuntuu nyt olevan käytettävissään sarjan toiseksi laajin materiaali.

Atlas-ryhmästä ehkä pari sanaa voisi vielä erikseenkin sanoa, koska satsaus kesän aikana oli Vantaalla sellainen, että oikeutetusti kyseessä oli syksyyn lähdettäessä koko sarjan puhutuin joukkue. Atlaksen taustajoukot eivät aivan tarkoituksella halunneet itsekkään tuikkujansa vakan alla piilotella vaan hehkutus mm. uusien “kohuvahvistusten” suhteen oli estotonta. Kukkoilija antaa edelleen rispektit Vantaan suuntaan paitsi rohkeudesta panostaa joukkueeseen myös rohkeudesta hehkuttaa sitä. Suomikäsis kaipaa ehdottomasti paitsi lisää kovia joukkueita liigaan, myös reipasta markkinahenkeä.

Usein kuulee ihmettelyä siitä miksi näin mahtavan viihdyttävää ja räväkkää lajia ei seurata ja harrasteta Suomessa laajemmin. Olisikohan yksi perussyy siihen se, että lajista ei yksinkertaisesti tiedetä mitään riittävän laajalti? Tekeminen lajin ympärillä on aivan liian pitkään ollut pienten ja usein valitettavan sisäänlämpiävien porukoiden puuhastelua eikä ole hirvittävän todennäköistä, että se olisi tie, joka johtaisi lajin todelliseen läpilyöntiin vihdoin myös Suomessa. Siksi Kukkoilija toivottaa Atlaksen tavan “tehdä isosti” tervetulleeksi siitäkin huolimatta, että kornin puolellakin on välillä käyty. Mutta ainahan rapatessa roiskuu. Okei, Atlaksen (ulkomaiset) vahvistukset eivät ihan putkeen menneet ja ehkä vain Maksimovic, jolta Kukkoilijakin ennakkoon eniten odotti, on aivan aidosti paikkansa lunastanut. Onhan se Vrgoc iso mutta tekniikkaa ei juuri ole ja muista ulkomaan hepuista ei löydy sanottavaa vielä tuonkaan vertaa. Mutta sen Kukkoilijakin tietää, että pelaajien hankinta ulkomailta ei ole aivan helppo laji vaan hutejakin väistämättä joskus tulee. Sopii kokeilla. Ja itse asiassa toivottavaa olisikin, että hieman laajemminkin kokeiltaisiin…

No mutta vielä siihen liigan marssijärjestykseen… Keskikastissa vääntävät sitten tasaisesti molemmat IFK:t, SIF ja BK. Näistä turkulaiset voi nostaa syksyn positiiviseksi yllättäjäksi sillä ainakaan Kukkoilijan papereissa heillä ei ennakkoon 13 pelin jälkeen 11 pistettä ollut. Muuten tässä ryhmässä ei ehkä mitään tavattoman yllättävää ole nähty. SIF sinnittelee ja voi vielä keväällä noustakin ja BK on osoittanut pelaajakadosta huolimatta edelleen kuuluvansa selkeästi liigaan. Hifkin kauteen lähtö meni totaalisesti uusiksi, kun selvisi, että pari veijaria idästä eivät enää Helsinkiin ilmaannukaan mutta noista asetelmista joukkue on noussut hyvin. Tähtirintojen leiri myös näytti sen, että paniikkiaikataulullakin on mahdollista hankkia ulkomailta aivan kelpo vahvistuksia. Molemmat pakit ovat tehonsa osoittaneet ja veskari Klepa on usein mainiosti paikannut ajoittain melkoisen yössä seilannutta HIFK puolustusta. Tästä neljän porukasta kukaan tuskin tulee kuitenkaan enää nousemaan totiseen kamppailuun neljän kärjen kanssa, joten keväällä pudotuspeleissä kovia haasteita tulee riittämään.

Ihan omassa neljännessä porukassaan kulkee sitten valitettavasti Riksun Dynamo. Spekulaatiot siitä pelaako jengi oikealla sarjatasolla voidaan tältä erää huoletta lopettaa. Kun plakkarissa on tähän mennessä avauspelin jymy-yllätyspiste ja keskimäärin pataan on tullut 13 maalia / matsi, niin ei kukaan realistisesti asiaa katsova voi enää olla sitä mieltä, että joukkueen paikka olisi pelillisesti tällä hetkellä liigassa. Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Cocksin juniorimylly ja luultavasti myös Dynamon oma orastava junnutoiminta tulevat tuottamaan lähivuosina sellaisen määrän aikuispelaajia näille seuduille, että jos edes kohtalainen prosentti näistä haluaa jatkaa harrastustaan myös aikuisiällä, tulee pelaajatarjontaa riittämään ehkä enemmänkin kuin kahden seuran kahdelle joukkueelle. Punakeltaisen leirin kunnianhimoisia tulevaisuuden suunnitelmia ajatellen Kukkoilija toivoo sydämestään, että myös niitä valtakunnalliselle ja jopa kansainväliselle huipulle haluavia lahjakkuuksiakin löytyy riittävästi. Eiköhän yleisön sydän kuitenkin aina “omille pojille” ihan erityisesti syki, vaikka selvää on, ettei tällaisessa lajissa pelkästään niillä tulla varsinkaan maailmalla koskaan pärjäämään.

Ehkä tähänkin liittyen Dynamon mukanaolo on Riihimäellä lisännyt käsipallon kiinnostavuutta yleisön silmissä edelleen. Sen suuntaista ainakin tuntuisivat viestivän niin katsojaluvut kuin lajia sivuavan puheen määrä kulmilla ja kujillakin. Toki esim. Urheilusanomien juttu syksyllä toi myös kipeästi kaivattua valtakunnallista näkyvyyttä. Eli ehdottomia plussiakin tästä kahden jengin mukanaolosta löytyy. Sitä Kukkoilija ei sen sijaan voi olla ihmettelemättä, että missä ovat Dynamon fanit, kun lilapaidat pelaavat?? Paikallispeleissä on ääntä pitänyt lähes yksinomaan punakeltainen porukka ja niissä muissa peleissä, joita on ehtinyt seurailemaan, on hallissa ollut kovin, kovin hiljaista. Outoa, kun kuitenkin juuri yhteisöllisyys ja “me henki” edellä on haluttu mennä… Siinä asiassa Kukkoilija ei halua Dynamoa neuvoa, missä ensi vuonna kannattaisi pelata mutta yksi asia on silti sanottava. Jos liigataival jatkuu, niin tietynlainen asennemuutos olisi pakko löytyä. Sm-liiga on nimittäin kilpasarja. Vaikka kuinka ryhmä viihtyisi ja kaikilla olisi kivaa, niin sen verran valtakunnan ylintä sarjatasoa pitäisi kunnioittaa, että tappioita ei pidä vain hyväksyä ja nettisivuilla hehkutella, että olipas taas kivaa. Hyvä fiilis on upea asia mutta voitoista täällä liigassa on tarkoitus pelata.

Nyt Kukkoilijan on aika taas laskea sulkakynänsä hetkeksi. Varmasti taas on joku mielensä pahoittanut mutta toivottavasti myös jollekin on noussut hymynkare suupieleen. Ja jos näistäkin tarinoista joskus jopa joku ajatuksen siemen jää kytemään ja keskustelu jatkuu, on Kukkoilija jälleen hommansa hoitanut. Asiaan palataan, olkaa huoleti. Mutta siihen asti nauttikaamme kaikista niistä huimista fiiliksistä, joita alkava kevätkausi varmasti meille mahtavan lajimme parissa tarjoaa…

Tuoreimmat jutut
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt