Syksyn sato alkaa olla korjattu
Syksy on kääntynyt virallisesti talveksi, kun kalentereista käänneltiin esiin joulukuu ja pari kuukautta on taas jo käsissarjojakin tahkottu. Toki pelejä vielä tähän loppuvuoteenkin piisaa mutta kun ensimmäinen kolmannes liigasta on takana ja ensimmäiset pytytkin jo jaettu niin ehkä on hyvä hetki hieman vilkuilla, millaista satoa syksy meille tarjosi.
Kaiken kaikkiaan syksy ei ainakaan Kukkoilijalle mitään valtavan suuria yllätyksiä tuonut tullessaan mutta ihan kiinnostavia tapahtumia kuitenkin. Sm-liigan taulukko näyttää ensimmäisen kierroksen jälkeen kutakuinkin siltä, kuin Kukkoilija sen odottikin näyttävän. Cocksin johdolla mennään ja kovimmiksi arvellut haastajat Dicken ja West puuskuttavat niskaan. Hifk keräsi ensimmäiseltä kolmannekselta saman pistemäärän kuin kaksi edellistä ja näytti olevan hyvässä vauhdissa kohti kevään mitalipelejä mutta loukkaantumisten myötä syksy on alkanut synkentyä tähtirinnoille. Asemien säilyttäminen saattaa olla heille talven aikana vielä todella tiukilla. Ainakin BK antoi myrskyvaroitusta 2. kierroksen avauksessa iskemällä juuri Hifkin maanrakoon ja ilmoittautui sen myötä taas mukaan kisaan mitalipelipaikoista.
Atlas on ollut alkusyksystä pienoinen pettymys ja sielläkin olisi kiire saada sairastupaa tyhjäksi ja peliin uutta nostetta sillä toisen kierroksen on sujuttava jo selvästi ensimmäistä paremmin, jos Vantaan kundit aikovat vielä ehtiä tosissaan mukaan kärkipään taisteluun. Nykyinen sarjasysteemi toki antaa mahdollisuudet vaikka mihin, jos kuntohuippu osuu kevään pudotuspelivaiheeseen mutta kyllähän se selvää lienee, että tiukkaa se on viitossijan alapuolelta välieriin vääntää. Vaikka onhan sitä urheilussa kummempaakin tapahtunut… Siuntion syksy taas on ollut jopa pieni positiivinen yllätys. Tai ainakin Kukkoilijalle 6 pistettä 8 pelistä on ennakko-odotuksiin nähden ihan ok suoritus. Siellä tietysti mukana mielenkiintoisena lisänä Cocksilta napatut yllätyspisteet lokakuun alkupuolella. Turun Ifk:n kurssi ei näytä mitään suurempaa nostetta löytävän tänäkään vuonna, vaikka peli-ilme ehkä hieman viimevuotista pirteämpi on ollutkin ja Akilleksen korpivaellukselle ei valitettavasti loppua näy.
Eihän se Cocksinkaan syksy mitään jatkuvaa riemukulkua kuitenkaan ole ollut. Baltian liigassa on koetu pari harmittavaa tappiota, kotoisessa liigassa tuli tilastotappio Siuntiossa ja ehkä se kirvelevin hetki koettiin cupin välierissä, missä vajaamiehinen ja melkoisen väsynyt kukkolauma ei pystynyt sinnittelystä huolimatta loppuun asti vastaamaan Dickenin hyvään vireeseen. Varsinkin nuo Suomessa kärsityt tappiot ovat osuvia esimerkkejä siitä, mitä Kukkoilijakin jo ennen kautta sanoi. Cocksin peliruuhka on välillä niin tiivis, että jokaiseen peliin ei fyysistä ja henkistä virettä saada millään viritettyä aivan tappiin ja siinä piilee muilla yllätysmahdollisuus. Jos ajatellaan voimasuhteita kahden kärkijenginkin välillä, niin olihan ero cupin välierästä viikkoa myöhemmin pelattuun liigapeliin melko huikea. On kuitenkin syytä muistaa, että sen 1,5 viikon aikana minkä vastustaja treenasi ja keskittyi cup-välierään Cocks väänsi 2 kovaa Baltia-peliä ja tiukan vieraspelin Kauniaisissa voittaen niistä jokaisen rajusti vajaamiehisenäkin. Kun sitten molemmat palauttelivat viikon verran ja iskivät uudestaan yhteen liigapelissä ei Cocksin parin avainpelaajan puuttumistakaan juuri ehtinyt huomata.
Parasta balsamia kauden ensimmäisen jaossa olleen tittelin ohi lipeämiseen oli silti varmasti viime viikonlopun pelit, joissa Cocks lunasti paikan Challenge cupin 16 parhaan joukkoon kaadettuaan kahdesti Italialaisen Pallamano Pressanon. Italian viime kevään kakkonen tarjosi kunnon vastuksen ja molemmat pelit olivat alusta loppuun mielenkiintoisia, vaikka lopulta eroa yhteistuloksessa peräti 12 maalia tulikin. Punakeltaisten yksilötaito oli hieman edellä saapasmaan pelimanneja ja kun molemmat pelit saatiin pelata kotikentällä hyvän yleisön edessä oli lopputulos lopulta väistämätön. Tunnelmaa riitti molempina päivinä niin kentällä kuin katsomossakin ja kun vielä toive yhteensä 1000 katsojasta kahtena päivänä toteutui voidaan Riihimäellä jäädä todella suurella mielenkiinnolla odottamaan 5.12. järjestettävän seuraavan kierroksen arvonnan tuloksia.
Ainakin Kukkoilija odottaa todella suurella mielenkiinnolla myös sitä, miten hänen oman suosikkijoukkueensa peli tästä kohti kevättä kehittyy. Palettia on toistaiseksi ollut vaikea saada täysin kasaan, kun uusia pelaajia on tullut vielä syksyn mittaan mukaan ja lisäksi erilaiset loukkaantumiset ja sairastelut ovat sekoittaneet pakkaa entisestään. Toki Kristo Voikan ja Nico Rönnbergin tasoiset tulijat ovat erittäin tervetulleita mutta yhteen hitsautuminen ottaa silti aikaa. Montaa päivää ei Pylypenkon lähdön jälkeen sitäkään tarvinnut odotella, kun Kriston jalkavaivat alkoivat ja kovasti torsoksi on jäämässä myös Kukkoilijan toive nähdä Kristian Janssonilta vihdoin ehjä kausi. Loukkaantumiset ovat valitettavasti osa tätä lajia mutta silti ja kaiken uhallakin Kukkoilija esittää nyt yhden ja vain yhden hartaan toiveen loppukaudelle: Jospa käsisjumalat sen verran suopeutta voisivat osoittaa, että Cocksin koko miehistö vielä jossain vaiheessa olisi samaan aikaan pelikuntoinen.
Kuka tietää millaista Suomikäsiksen historiaa siinä vielä pystyttäisiin kirjoittamaan? Sitä odotellessa Kukkoilija hiljenee hetkeksi joulun viettoon mutta palaa vääjäämättä ääneen taistojen taas jatkuessa kohti kevään huipennuksia…