Schnizeliä perunasalaatilla
Hyvää helmikuunpäivää kaikki pihkan ystävät! Olen ollut yhteydessä Klibbapresidentin kanssa viimeisen kuukauden aikana ja kuulin että olisi taas aika kirjoittaa jotain mitä parhaillaan liikkuu mielessäni.
No, jos ohjeita seurataan kirjaimellisesti, tällä hetkellä minua askarruttaa se kun en muista millään miten saadaan hyvänmakuinen, tai edes hyvännäköinen makaroonilaatikko tehtyä. Kai tässä pitää vaan tyytyä tähän paikalliseen ruokaan ja syödä aina varma Schnizel perunasalaatilla, ja sitten huomiseksi kokata perunasalaattia Schnizelillä, monipuolisuuden takia.
Ricke TV Bittenfeldin paidassa Eisele Cupin ottelussa HC Westiä vastaan.
Ne muistutukset, eikä edes Klibbaherran vierailu Stuttgartissa itse asiassa saanut minua nyt tarttumaan kynään, vaan se oli Johanna Hillin irtisanominen sopimuksestaan siviilielämän takia mikä sai minun silmäni aukeamaan.
Ymmärrän hyvin Johannaa, sillä aika voi tulla todella pitkäksi kun asut yksin ulkomailla, varsinkin jos duunissasi on paljon vapaa-aikaa.
Minun jengissä lähes kaikilla on perhettä/tyttöystäviä joiden kanssa he viettää vapaa-aikansa. Laumaeläin kun olen, tiesin että pitää löytää joku jonka kanssa vapaa-ajalla voisi hengailla ja luonnollisesti tutustuin melko pian meidän toiseen ulkomaalaispelaajaan, entiseen Kroatian maajoukkuemaalivahtiin Dragan Jerkoviciin.
Dragan on joukkueemme vanhin pelaaja ja myös hän elää täällä yksin. Hänestä tuli aika nopeasti minun oppi-isäni joukkueessa, ja kopissa kysytäänkin nyt aina mitä ”Ricke ja sen Faija” on esimerkiksi viikonloppuna puuhaillut. Se faijajuttu sai itse asiassa alkunsa kun kävimme juuri minun tuloni jälkeen tänne ensimmäistä kertaa kaupungilla. Dragan reagoi minun likaisiin valkoisiin kenkiini. Kun astuttiin ulos autosta se sanoi tylysti jugge-englannilla ”Hey Ricke, now you are a Bundesligaplayer, now we go buy you new shoes and clothes”. Toki ne kengät olikin nähnyt kesäaikana kaikki koko Suomen etelärannikon parhaat tanssit ja olikin jo syytä laittaa ne hyllylle…
Elämä kentän ulkopuolella on erittäin tärkeä asia mutta urheilun takiahan minä täällä olen. Saimme melko pitkän talviloman, 2,5 viikkoa, mutta meidän valmistumisleiri toiseen kevätkauteen olikin sitten sitäkin tiiviimpi. Saavuttuani takaisin Saksaan harjoittelimme viikon aikana 17 kertaa ja juoksimme kahdessa viikossa yhteensä noin 120 kilometriä.
Ensimmäinen harjoitus oli 07:30 ja aamupala heti sen jälkeen. Sitten oli yksi harjoitus ennen lounasta ja sen jälkeen kahden tunnin lepo ennen päivän viimeisiä treenejä. Kun illalla pääsi sänkyyn makaamaan taisin nähdä jonkun tummatukkaisen söpön enkelin ilmestyvän taivaalta hieromaan sääriäni, mutta ne taisi olla pelkkiä halluusinaatioita, sillä heräsin aina aamulla peukku suussa, sikiöasennossa ja hirveissä lihaskivuissa..
Nyt harjoituspelit ovat pelattu ja ykkösliigapaikan metsästäminen jatkuu taas kotipelillä keskiviikkona. Minä jatkan tuttuun tapaan puolustuksessa hakkaamaassa saksalaisia, senhän suomalaiset ovat myös historiallisesti onnistuneet tekemään hyvin.
Tämä oli tällä kertaa tässä, palaan taas lähitulevaisuudessa!
Ciao!
#20
