Matkakertomus 2003
eli kuinka kaksi miestä matkusti halki Euroopan nähdäkseen Suomen EM-karsinnan vierasottelun Serbia ja Montenegroa vastaan. Matkapäiväkirja julkaistiin alunperin klibba.comissa kesäkuussa 2003.
Joskus ne suurimmat ideat iskeytyvät päähän silloin kun niitä vähiten odottaa…
13.6.03
Housun lahkeet olivat loskan kastelemat, räntää tuli taivaalta vaakatasossa eikä aurinko ollut näyttäytynyt moneen päivään harmaan pilviverhon läpi. Silloin päätimme, että lähdemme kesällä Montenegroon.
Olemme Tuomas Ånäs ja Matti Airaksinen, ikää yhteensä 50v. Valmennamme Atlaksen -90 poikia ja matkaamme heidän kanssaan Tukholmassa pelattavaan Eken Cupiin, joten emme pääse paikan päälle Nordenskjöldinkadulle todistamaan todellista käsipallofiestaa.
Siksi käynnistämmekin voimapesämme Tukholmasta kohti Italiaa, josta Sveti Stefan-niminen autolautta kuljettaa meidät Montenegroon, Bariin, josta luovimme n. 100 km Pljevljaan, jossa toinen osaottelu pelataan. Kotimatkalla otamme ns. Slobot haltuumme, puskemme Serbian, Unkarin, Slovakian, Puolan, Liettuan, Latvia sekä Viron kautta takaisin kotoiseen Helsinkiin.
Pidämme matkapäiväkirjaa tästä ristiretkestä halki Euroopan näillä sivuilla. Tavoitteena on kerran päivässä löytää jostain nurkasta internet, jotta saamme sivuille tuoretta tekstiä. Itse ottelusta raportoimmekin sitten todella rajusti! Välitämme tietoja sivuille tasaisin väliajoin, näin ottelun seuraaminen onnistuu näiden sivujen kautta realiajassa. Ottelun jälkeen pamahtaa Suomen avainpelaajien sekä valmennusjohdon kommentteja taistelun jälkeen. Oi tätä riemua!
Suomi EM-kisoihin, jotta ensi vuonna päästään uudelle retkelle !!!
Keep rockin’ and keep knockin’
Tuomas & Matti
Hyvältä näyttää
16.6.03 Eken Cup, Tukholma
Hyvät naiset ja herrat, Tässä sitä nyt ollaan, elämän peruskysymysten edessä. Kuinka selvitä hengissä 13 naperon kanssa moisesta käsipallokarkeloista. Ekenissä on tullut vierailtua viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Vain muutos on pysyvää. Täällä sitä taas ollaan ja monet kutkuttavat muistot pamahtavat mieleen. Pojat ovat raivanneet tiensä puolivälieriin ja vastaan astuu HK Tyrold, joka on paukuttanut 3 ottelussa 64 maalia (peliaika 2×15 min) ! Jos noutaja tulee alkaa ristiretki halki vanhan mantereen ja toivottavasti yhdessä palassa takaisin…
Tosiaan, emme olleet paikalla eilen kun Suomi niukasti hävisi Serbia-Montenegrolle, joten korjaamme tilanteen matkaamalla Pljevljaan, Montenegroon, seuraamaan toista osaottelua. Emmekä mene millään lentokoneella tai junalla. Matkajuhtana toimii ehtaa saksalaista laatuterästä (5. kohtaa suomalaisella pellillä ehostettuna), 1300 kuutiosenttimetriä raakaa voimaa, neljä pyörää ja hieno musta ratti ! Opel Kadett 1.3 S, vm. -83 !
Matka suuntaa kohti Tanskaa, Saksaa, Itävaltaa ja Italiaa, josta menemme lautalla yli Montenegroon. Ottelun jälkeen alkaa paluumatka, joka vie meidät Serbian, Unkarin, Slovakian, Puolan ja Baltian maiden läpi kotoiseen Helsinkiin. Kaikki tämä kahdessa viikossa. Täältä löytyy raporttia matkan varrelta. Ottelun jälkeen toimitamme raportin tapahtumista tuoreilla kommenteilla höystettynä.
Matti & Tuomas
www.jatilleuron.se
17.6.03 Bulltofta Country Club, Malmö
Tiesittekö, tuoreimman tutkimuksen mukaan 44% ruotsalaista EI halua Euroa maksuvälineeksi. Toivottavasti taipuvat muutokseen. Matikkapää ei riitä muuttamaan näitä hintoja ja seteleitä käypään muotoon. Tanskan kruunuja emme edes lähde vaihtamaan. Äkkiä tuon pienen sekä varsin mukavan maan läpi ja kohti EMUa !
Noutaja tuli Ekenissä. Nyt oli siis aika hämmentää vaihdevipua. Oikean ranteen jännetupintulehdusta ei saatu vielä aikaan, sillä E4-tie Tukholmasta Malmöön oli silkkaa Amerikkaa ! Aivan upea baana, suurin osa nelikaistaista moottoritietä, osa kapeampaa ohituskaistatietä ja Vätternin kohdalla paahdettiin maantieparatiisissa ! Todennäköisesti tämän reissun helpoin pätkä. Hellä (automme nimi) piti yllä kepeästi 110 km/h matkanopetta, joka täällä on maksimi.
Meillä on hotelli tässä Malmön pohjoispuolella ja vakaa tarkoitus oli lähteä ottamaan keskusta haltuun. Toisin kävi. Keskusta vei meitä. Pörräsimme noin tunnin etsiessämme hotellia. Ohjeet olivat melko löyhät, 70 km harhailun jälkeen päädyimme huoltamolle toteamaan, että parhaimmillaan olimme olleet alle kilometrin päässä ”maalista”. No, nyt muutama Jaffa suusta alas, burgeria perään ja tutimaan. Kolme yötä koulun kivilattialla tekee tehtävänsä. Yli sadan kilon elopaino (per setä) takaa järjettömän vihlomisen lonkissa, suunnattoman selkäkivun, sekä huimausta aamulla kun niskat ovat todella jumissa. Ensi yö menee pehmeällä patjalla ja aamulla syödään pekonia niin, että kyyneleet valuu silmistä !
Tuomas och Matti
Bist Sie Derrick?
18.6.03 Garmisch Parten Kirchen, Saksa
Otsikkona siis kysymys, jonka olisimme esittaneet paikallisille pollareille, jos olisimme heidan kanssa joutuneet asioimaan. Jatkokysymyksena luonnollisesti: Und wier sind Charlie?
Malmosta lahdettiin siis ampumaan tana aamuna. Isoisan Rakettireki saikin maistaa tuta oikein olan takaa. 16 tuntia paahdettiin ja 1200km edettiin. Saksan isot moottoritiet vakuuttivat. Parhaimmillaan nahtiin n. 150km mittainen ruuhka Mynchenista Berliiniin, itse emme nokottaneet oikeastaan missaan vaiheessa. Mynchenin ohitimme tylysti ja silmat ristissa tiputtelimme Garmischiin, tuohon legendaariseen makihyppymekkaan.
Nyt unta palloon. Aika hieno hotelli napattiin, ehka pikkasen budjetin yli menee, mutta menkoot, nyt ollaan lomalla !!!
Derrick und hans kompis Charlie
Eiti too euros pere nait
19.6.03 Ancona, Italia
AAAAhhhh! Isot miehet hikoilee ! Garmischista lahdettiin aamulla ja nyt hiki virtaa isosti Adrian meren rannalla. Yksi asia mihin eurooppa hukkuu ovat saksalaiset. Yllattavan pitkalle sai tiputella Italiaan, ennenkuin Gasthauset ja Bierhoffit loppuivat ja pizzeriat ja todella raikea ajokulttuuri astui kehiin. Alppien ylitys oli aivan mahtavaa puuhaa. Ralliautomme sai taas monen vuoden edesta iskuja vyon alle. Sakemanneilla ja itavaltalaisilla oli ihmeteltavaa kun kaksi isoa aijaa kiinnaa pystysuoraa makea ylos hillittoman porinan saattelemana.
Italiaan saapuessa loytyi kaikki piilossa ollut lampo. Valittomasti alkoi hiki virrata ja kokiksen kittaus sai uusia ulottuvuuksia. Italiassa olemme paiskoneet pienia rantateita ja fiilistelleet eilisen yber-paahdon jalkeen. Moottoritiet ovat taalla maksullisia ja maksavat ilmeisesti maltaita. Taas yovymme hieman yli budjetin, mutta kun kerran on paassyt hotelliaamiaisen makuun, on siita herkusta vaikea irtaantua !
M/T
Hikinen Stefu
20.6.03 Bari, Italia
Tanaan otettiin aikamoinen haipakka paalle. Vasy on ollut armoton. 6h/yo ei riita, ei sitten millaan. Tuomas alkoi kengittamaan Kadettia Matin vetaessa sikosia pelkaajan paikalla. Tuloksena oikeastaan hilliton porina ja kasvanut bensan kulutus. No, perilla ollaan ja hyvalta tuntuu. Bari on aikamoinen sekasotku nain akkiseltaan katsottuna. Liikennevalot ovat lahinna viitteellisia ja liikenteessa tulee jatkuvaa palautetta torvin ja vilkkuvin valoin. Onpahan Luigeilla jotain tekemista. Kaikki heebot taalla nayttavat olevan jonkun asteen pelimiehia. Jokaisella varmasti tuhat kepposta taskussa. Tuomas muuttaa tanne talveksi.
Paikallinen pitsa: pohja, tomaattikastiketta, kinkkua ja kermaa ! Aivan tavattoman hyvaa ! Kyseessa on reissun ainoa etappi jolloin meilla on jaanyt hieman aikaa jalotella ja ihmetella missa ollaan. Siestan aikaan kaikki oli visusti kiinni, eika ihme, lampoa ja kosteutta piisaa. Vanhat mummelit istuskelevat kapeilla kujilla ja ihmettelevat maailman menoa, kun sedat hakkaavat tammea tai parisyttelevat kasittamattoman hienoilla mopoautoilla. Tuomas ostaa itselleen moisen. Sinisen pick-up mallisen, puulavalla.
Reissun ehdottomimpia kohokohti aon edessa. Lauttamatka Montenegroon. Lauttaliput hommasimme netin kautta ja kuin ihmeen kaupalla kaikki oli OK. Nyt on liput ukoille ja autolle hyppysissa. Laiva nayttaa ainakin paallisinpuolin todella rajulta. Punainen rautalaiva, varmasti jostain 60-luvun ajoilta. Sen nimi: M/S Sveti Stefan. Illaksi on nousemassa nakojaan mukavanoloinen tuulikin… Bon voyage !
Tuomas ja Matti
Montenegrock!
21.6.03 Pljevlja, Montenegro
Paljon, paljon pitaisi kirjoittaa jos kaiken haluaisi saada sanotuksi tasta paivasta, yritetaan tiiviisti. Aamulla saavuimme Montenegroon. Sveti Stefan oli juuri niin raju kuin oletimmekin.
Keulabaaria isannoi todella tyylitietoinen hahmo, palvelu oli asiallisen kuivaa. Aika vilpiton oli meininki muutenkin. Hieman meidan suomalaisuus ainakin Montenegron viranomaisia ihmetytti. Talla puolella latkastiin heti 76 euron lasku. Automme vakuutus ei kuulemma riittanyt. Maisemat ovat taalla aivan huikeat. Biitsi kun loppuu alkaa valittamattomasti vuoristo, jota lahdimme kapuamaan kohti pelipaikkaa. Matkaa linnuntieta olisi n. 150 km, mutta matkamittari huiteli yli kahden ja puolensadan, kun kurvasimme perille. Pljevlja on vuoriston ylangoilla sijaitseva kaivoskaupunki, joka on kieltamatta hieman pelottava. Maailman suurimpia ihmeita on jos automme on koskematon huomen aamuna…
Palihalii on aivan kasittamattoman hieno. Taalla keskella syvinta korpea on rakennettu noin 3000 henkea vetava palloiluhalli, jollaista Suomeen kaivataan todella rajusti. Vakea puskee sisalle jo pari tuntia ennen pelia ja tunnelma on taatusti korkealla, tulossa on siis todellinen kasipallofiesta !
Matti & Tuomas
Turpaan tuli
21.6.03 Pljevlja, Montenegro
Taman takia olemme ajaneet nyt 3800 kilometria ja olemme vasta puolivalissa. Meille kasipallokauden paattajaiset ovat tanaan.
Peli oli selva kahden pelatun minuutin jalkeen. Suomi oli taysin aseeton. Paikalliset jattilaiset eivat antaneet Suomen hyokkaykselle mitaan mahdollisuuksia ja rankaisivat puolinopeilla todella tehokkaasti. Kannatus tayteen ahdetussa hallissa oli huumaavaa. Lampotila hallissa huiteli varmasti 40 asteen hujakoilla, joka nakyi kevyena hyytymisena. Unelma peli olisi tarvittu, kaikkea muuta saatiin.
Ensimmaisen puoliajan jalkeen tilanne oli 20-7, jota avitti lahes kaksikymmenta pallonmenetysta seka vastustajan maalivahdin, Arbpad Sterbikin, uskomattoman vahva suoritus. Vastustajan isot takamiehet paukkutivat maaleja kuin huomista ei olisikaan. Suomea rassanneet loukkaantumiset eivat millaan muotoa helpottaneet tilannetta.
Suomen paavalmentaja Tomas Westerlund:
”Oli todella loitava halli, kotiyleiso oli kiihkea ja oli hauska pelata. Teddyn (Nordling) peukalo oli edellisesta ottelusta niin kipea ettei se kestanyt kunnolla palaamista ja ensimmaisella puoliajalla oltiin liian vaisuja. Itseluottamus alkoi kariutua kun he paasivat neljan, viiden maalin johtoon aikaisessa vaiheessa. Missattiin liian monta tilannetta ja tuli liian monta pakotettua syottoa viivalle, jotka he katkaisivat ja saivat vastaiskumaaleja. Tallaista vastustajaa vastaan moisia virheita ei saa tehda, he rankaisevat heti. Pelipaikka oli melko haastava. Hotellissa ei joka paiva ole tullut hanasta vetta ja matka tanne kesti pitkaan, mutta jarjestelyt ovat olleet taalla todella hienot. Nyt paastetaan pojat ansaitulle lomalle ja aloitetaan keskittyminen MM-karsintoihin jotka alkavat tammikuussa.”
Westerlundhan siis jatkaa Suomen perasimessa ja ottaa poikien maajoukkuueen hoitaakseen, tyota siis miehella riittaa. Tomasin toive onkin etta Suomen maajoukkueeseen saadaan vastaisuudessa isoja ja vahvoja pelaajia. Tama on tietysti monen vuoden tinkimattoman tyon tulos.
Tuomas Anas seka Matti Airaksinen, Pljevlja Montenegro. Kiitos ja anteeksi.
Jalkipelit
22.6.03 Belgrad, Serbia
Piru vie, edelleen ollaan alueella, josta uupuu skandinaaviset kirjaimet nappaimistosta, teksti kuulostaa ja nayttaa hieman nahilta.
Ottelu oli siis eilen. Aika passinlihaahan se oli, kuten on tullut jo mainittua. Tassa vaiheessa esitamme vilpittoman lampimat kiitokset koko Suomen maajoukkueelle. Sana oli kiirinyt meidan saapumisestamme ja kundeilla oli ihmeteltavaa, kun ilmoitimme takana olevan 3800 km ja toinen mokoma viela edessa. Kun pojat olivat itse saapuneet Pljevljaan, oli hotellin ulkopuolella ollut lahes 200 paikallista ottamassa poikiamme vastaan – todella rajussa vesisateessa. Meille oli hienosti hoidettu pressi-passit otteluun, jonka seurasimme hyvilta paikoilta kentan laidalta. Ottelua varten paikalla oli 150 poliisia ja 50 siviilipukuista turvamiesta. Nailla sedilla oli helppo iltapuhde, mitaan sikailumeininkia ei katsomossa ollut, tavaroita ei lennellyt eika minkaanlaisia jarjestyshairiota ollut havaittavissa. Ottelun jalkeen meidat saatettiin kylan nettikeskukseen, joka oli todella asiallinen, josta naputtelimme jutut naille sivuille seka pariin sanomalehteen.
Matsin jalkeen oli virallinen illallinen johon kummatkin joukkueet osallistuivat. Virallisuuksien jalkeen olikin aika ratsata Pljevljan yoelama, sita riitti. Hotellin edessa kulkevalla paakadulla notkui kuulemma joka ilta satoja nuoria, kulkien katua edes takaisin ja pistaytyen diskoihin ja kuppiloihin, joita tuntui riittavan. Koko meidan joukkiota hieman tuijoteltiin, eika ihme, erotuimmehan joukosta kohtuu selvasti. Mutta edelleenkaan mitaan harmeja ei ollut. Automme, joka oli hotellin takana parkissa, oli seuraavana aamuna taysin koskematon.
Suomen pojilla alkoi kesaloma, ainakin maajoukkueen osalta. Teddy kertoi, etta ensi kauden treenit ovat Ruotsissa jo alkaneet. Edukseen esiintyneet Suomen pojat esittivat eri suuruista skarppaamisen astetta aamupalalla tanaan. Ainoa, jolla tuntui olevan murheita, oli Suomen sahakka vasuri, Benjamin Ajo, joka ihmetteli kuka oli tullut heidan huoneeseensa yon aikana yleisavaimella…
Nyt on lahdetty siis kotia pain. Viikko olisi aikaa selvita Tallinnaan ja sielta lautalla Helsinkiin. Nyt otetaan maantiella hieman iisimmin ja koitetaan ottaa Ita-Eurooppaa haltuun. Nyt olemme siis Belgradissa. Sodan jaljilta nakyy muutama todella pahasti murjottu rakennus, mutta yleisilme taalla on hyvin siisti ja asiallinen. Huomenna santaamme todennakoisesti Budapestin suuntaan, Unkariin, joka on reissumme kahdeksas valtio.
Tuomas ja Matti
Iso raha puhuu ja váhán jálkipelejá
23.6.03 Vác, Unkari
áááááéééééõõõõõ, táálláhán pystyy kirjoittamaan láhes ymmárrettáváá tekstiá, kyllá valjeskansan mailla kelpaa !!!!
Serbia ja Montenegro ovat taakse jáányttá preeriaa, nyt painetaan pustalla. Samaa põheikkõá ja metsááhán se on, mutta jotain maantiedon tunneilta on jáányt pááhán. Unkari on hieno paikka. Melkomoisen askeleen edellá etelánaapuriaan ja Unkarin EU-pyrkimykset tuntuvat varsin perustelluilta.
Budapest játettiin kokematta ja páátettiin ajaa hieman eteenpáin ja etsiá joku mukava paikka yõpyá. Nappiin meni. Páádyimme Vác nimiseen kaupunkiin n. 30 km Budapestistá eteenpáin. Ensimmáinen hotelli joka sattui vastaan ja huomaamme olevamme táysin uudessa ja uskomattoman tyylikkáássá pikku hotellissa. Hienoin majoituspaikkamme táhán asti ja samalla myõs halvin. Unkarissa meillá tuntuu olevan maksuvoimaa, hinnat ovat todella kepeát.
Toivattavasti maajoukkueemme on páássyt turvallisesti kotiin. Paluumatka oli vielá pidempi kuin matka Pljevljaan. Kundit láhtivát sunnuntaiaamuna bussilla kolmen tunnin pááhán Podgoridzaan, jossa yõpyivát vielá ennen lentoja kohti Suomea. Mikko Koskue oli láhtenyt jo aikaisemmin aamulla matkoihinsa, ilmeisesti miehellá oli kiirus. Páávalmentaja Westerlundin kanssa juttelimme heti ottelun jálkeen ja selváá oli ettá maajoukkueessa on nyt todella tekemisen meininki. Tomashan ottaa hoitaakseen nuorten maajoukkueet ja jatkaa siis toimessaan ainakin vuoteen 2005 asti. Isoja poikia tarvitaan painimaan koviin otteluihin. Nyt onkin nuorilla oiva tilaisuus pistáá isoa vaihdetta silmáán ja katsoa tulevaisuuteen. A-junioreiden finaalipelit Giantsin ja SIFfin válillá olivat kelpo váántõá, varmasti tulevaisuuden miehiá. Joten puuroa napaan ja nahkapallolle kyytiá.
Tuomas und Matti
Valtiot ovat loppuneet
27.6.03 Pärnu, Eesti
Ja tässä sitä nyt ollaan. Matkamme 13. ja samalla viimeinen valtio on käsillä. Ja pyydän huomioimaan, öööööö ääääää, homma toimii !!!
Viime raportissa notkuimme Unkarissa, todella sympaattisessa pikkukylässä, nimeltä Vac. Tämän jälkeen on painettu kaasujalkaa kohti lattiaa ja matka on taipunut Eestiin saakka. Slovakia oli tyksä paikka. Ajoimme kaiketi vähiten mielenkiintoista reittiä, joten porskuttelimme suoraan rajan yli Puolaan. Nettifasiliteettejä ei näillä kulmilla paljoakaan näkynyt… Selittelyt sikseen. Puolassa maksuvoimaa piisasi, väljästä aikataulusta johtuen viihdyimmekin siellä kahden yön verran.
Seuraavana vuorossa olikin Baltian maat. Puolan ja Liettuan välisellä rajalla oli aistittavissa tunnelmia menneiltä ajoilta. Rekkajono ennen rajaa oli lähes seitsemän kilometrin mittainen. Härskisti ohi vaan ja henkilöautojonoon, jossa vietimme lähes 45 min. Ei mikään paha rasti, mutta ehdottomasti pisin jonotus. Nyt olemmekin olleet ihmeissämme kun matka alkaa hiipumaan. Olemme edenneet keskimäärin 500 km päivässä ja nyt on rämmitty alle 200/vrk. Päädyimme Pärnuun, jossa olisi tarkoitus loikoilla biitsillä ja tasoittaa rusketusrajoja. Vettä tulee kuin aisaa.
M/T
6,1 l/100 km
29.6.03 Helsinki, Suomi
Lähes 6400 km, 389 litraa polttoainetta ja 16 päivää myöhemmin, olemme aloituspisteessämme. Kahden viikon kesäloma on täten kuitattu ja huomenna aamulla paukahtaa jälleen arki käyntiin – Matilla. Tuomaksella on vielä kolme viikkoa lomaa…
Todella mieletön reissu on siis onnellisesti paketissa. Tyytyväisenä, mutta lievästi pettyneenä voimme todeta, että reissu sujui ilman mitään kommervenkkejä. Yksiäkään ylinopeussakkoja emme ottaneet. Toisaalta allamme olleella ruoskalla se ei välttämättä olisi ollut mahdollistakaan… Auto toimi moitteetta, miehet olivat rautaa ja moottoritie kuuma ! Puolan jälkeen kovimmat lämmöt ovat olleet 20 asteen luokkaa ja vettä on satanut. Tuomas kaipaa Italiaan.
Paljon näimme ja paljon opimme. Eurooppa on ihmeellinen paikka. Muutamassa tunnissa voi ajaa usean eri maiseman, rahayksikön ja kulttuurin läpi. Kovin syvällistä analyysiä ei näin muodostu, mutta eroavaisuudet valtioiden välillä ovat helposti havaittavissa. Suomen ottelu Pljevljassa oli reissun päämäärä, mukaan mahtui onneksi monta hienoa hetkeä. Moni ihminen näki vaivaa matkamme eteen jotta se onnistuisi ja jotta saisimme välitettyä reissun fiiliksiä Teille.
Kiitokset SKPL:n Katariina Rönnbergille, joka ideoi koko tämän matkapäiväkirjan. Kiitokset näiden sivujen WebMasterille, Juhani Kanteelle, joka hoiti teknisen toteutuksen. Tapio Arponen oli nähnyt kovasti vaivaa järjestäessään meille pressi-kortit sekä majoituksen Pljevljasta. Ottelun suorana YLE:n Radio X3M:lle selostanut Johan Portin hoiti meille taustatietoja, sekä rutinoituneena toimittajana opasti meitä paikan päällä. Päävalmentaja Westerlund antoi meille heti ottelun jälkeen tuoreet kommentit, jotta pääsimme välittämään niitä koko Suomen kansalle näiden sivujen ja parin sanomalehden välityksellä. Iso kiitos miehillemme Pljevljassa. Piskuinen Suomi pani lujasti hanttiin ja esiintyi edukseen Montenegron ylängöillä.
Kiitokset Teille, jotka olette näitä tekstejä jaksaneet lukea. Yksi haave on toteutettu ja uusia on jo asetettu. Ensi kesänä haemme Puolasta TODELLA rouhean näköisen, Zuk-merkkisen lava-auton. Jokaisella Puolalaisella isännällä oli sellainen !
Hyvää kesän jatkoa kaikille.
Tuomas ja Matti
