USA

Entinen maajoukkuepelaaja Mika Maunula pelasi 1980- ja -90-luvuilla SM-sarjassa yli 200 ottelua, joissa teki lähes 1200 maalia. Mika lähti Amerikkaan jossa pelasi ja valmensi LA Team Handballin joukkueessa. Nyt USA:n alle 21-vuotiaiden päävalmentajana toimiva Mika valottaa käsipallotoimintaa Atlantin takana.

Tassa on hieman tarinaa mita USA:ssa on ensimmaisen kerran tehty kasipallossa nuorisotasolla. Myos tytoilla on ollut vastaanlainen projekti. Olin myos kerran heidan joukkueenjohtajana mukana Dominikaanisessa Tasavallassa.

Olen toiminut USA:n nuorten miesten (alle 21v.) maajoukkueen paavalmentajana vuodesta 2009. Projekti alkoi lupaavasti leirilla Colorado Springsissa, yhdessa USA:n Olympiavalmennuskeskuksista. Meilla oli aika suuri maara enemman ja vahemman kasipalloa pelanneita urheilijoita mukana leirilla – mukana muutama todella lupaava pelaaja. Leirin jalkeen valittiin joukkue peli– ja valmennus matkalle Saksan Dormageniin, missa olimme sikalaisen Bundesliigajoukkueen vieraana. Matka oli kaikinpuolin onnistunut, saimme kaksi voittoa ja havisimme kaksi pelia, mutta nekin vasta kovan taistelun jalkeen. Valitettavasti lupaava junioriprojekti laitettiin jaihin, kun USA/Chicago ei saanutkaan odotuksien vastaisesti vuoden 2016 olympialaisia.

Sitten 2011 junioriprojektia heralteltiin taas, mutta emme saaneet yhta hyvaa joukkuetta kasaan Venezuelassa pelattaviin PanAm-kisoihin. Siella tuli heti karkeen Argentiinalta takkiin 60-8! Se olikin aikamoinen heratys kaikille. Tosin PanAm-joukkueista seka Argentiina ja Brasilia ovat eurooppalaisittainkin kovia maita, ja Chile hieman niiden perassa. Otteet kohenivat, mutta eivat paljon, viimeisessa pelissa paasimme Kolumbian kanssa tasoihin, mutta havisimme jatkoajalla.

Sen jalkeen meidan ”On-Off”-projekti jatkui marraskuussa 2012 IHF Trophyssa Mexico Cityssa. Nyt oli mukaan saatu lupauksia antavia pelaajia, lahinna kahden passin kavereita, johdossa Javier Coba Barcelonasta. Javier todennakoisesti tulee pelaamaan Espanjan paasarjassa 1-2 vuoden sisalla. Mutta oli meilla muutama lupaava ihan oma kasvattikin. USA:n kasipalloon pelaajat tulevat normaalisti vasta High Schooleista tai Collegeista, joten heidan pitaa yrittaa oppia lyhyessa ajassa kasistaitonsa. Jotkut ovat olleet todella kovan luokan urheilijoita jenkkifudiksessa, koripallossa, jalkapallossa, yleisurheilussa, vesipallossa jne. Valitettavasti aika ja pelimahdollisuudet eivat yleensa riita jotta heista kouliintuisi kovan luokan kasispelaajia. Pienta oppilasvaihtoa on ollut tosin Islantiin ja Tanskaan, jossa pelaajat ovat viettaneet yksi tai kaksi lukukautta.

Takaisin Mexico Cityyn… Meilla oli onnistunut parin paivan leiri Los Angelesissa, mutta valitettavasti havisimme isantamaa Meksikolle, Puerto Ricolle ja kaksi kertaa Kanadalle, mutta talla kertaa jokainen ottelu oli tiukka muutamia mustia minuutteja lukuunottamatta. Puoliajalla olimme yleensa vain 1-2 maalia haviolla. Peleissa avainpelaajat rupesivat vasymaan, koska meidan suurimpia ongelmia on ollut tason kapeus ja penkilta ei paljon apua tullut. Kavereista 2-3 ei yksinkertaisesti ollut valmiita taman tason peleihin. Ylla mainitut maajoukkueet ovat hyvia ja paljon yhdessa harjoitelleita joukkueita.

Onneksi meidan esitys oli ollut riittavan hyva, jotta meidat kutsuttiin uuteen IHF Trophy Cupiin Guatemalaan nyt huhtikuussa 2013. Sama systeemi, ensin parin paivan pikaleiri Los Angelesissa, missa taas tutustuttiin uusiin pelaajiin (ja pari heista uuteen lajiin nimelta Team Handball…!). Nyt tosin osa joukkueen rungosta oli olemassa Meksikon matkalta ja se helpotti ainakin omaa valmennustyotani, kun tiesi enemman mita kukin osaa. Olimme saaneet Saksasta kaksi kenttapelaajaa ja yhden maalivahdin. Ensimmaisen kerran meilla oli kunnon veskari mukana.

Eka ottelu oli isantia vastaan – ja voitimme Guatemalan hieman PanAm-ihmisten yllatykseksi vakuuttavalla pelilla 31-22. Sen jalkeen kohtasimme Paraguayn. Heidan joukkue vaikutti aika hyvin valmistautuneelta, mutta kasvatimme tasaisesti johtoa ekalla puoliajalla ja toisella puoliajalla meidan puolustus todella tyrmasi heidat paastaen taakseen vain 6 maalia. Toinen historiallinen voitto 32-18, silla naita ei ole aikaisemmin tullut. Voittojen lisaksi parasta oli, etta jokainen meidan joukkueen pelaaja osallistui molempiin otteluihin ja saimme pari uutta maalintekijaakin. Eli kahden ekan ottelun jalkeen USA yllattaen johti turnausta.

Seuraava ottelu oli Venezuelaa vastaan ja heilla on muutama kovan luokan pelaaja, isoja, vahvoja ja karmea ponnistusvoima. Meidan olisi pitanyt johtaa ekaa puoliaikaa, mutta pelaajat heittivat pain maalivahtia 12 kertaa perakkain – ei siis niin, etta maalivahti olisi joka kerta tehnyt jonkun paraatipelastuksen vaan moni heitto meni suoraan jalkaan, kateen, vatsaan… Olimme ekan puoliajan jalkeen tappiolla 13-20. Vihdoinkin toisella puoliajalla paasimme kolmen maalin paahan mutta saimme holmon jaahyn kun palloa ei laitettu maahan. Venezuela teki ylivoimalla pari maalia ja lopulta havisimme viidella maalilla. Saatoit huomata etta tama ottelu jai v… siis harmitti aikalailla. Meksikoa vastaan aloitimme vahvasti ja johdimme 10-7, mutta ekan kerran turnauksen aikana meille tuli pallonmenetyksia ja Meksiko kontrasi niista nopeasti. Meksiko voitti meidat kuudella maalilla ja samalla koko turnauksen – ja he jatkavat ansaitusti IHF Trophy Cupin finaaleihin. Heilla on hyva, nopea ja kokenut joukkue. Yksi meidan joukkueen ongelmia on se, etta vaikka puhutaan alle 21-vuotiaista nuorista miehista niin yksi meidan avainpelaajista on vain kuudentoista vanha ja pari 17 vuotiasta – eli he joutuvat antamaan periksi kokemuksessa ja voimassa.

Mika Maunula kuvassa neljäntenä oikealta

Kaiken kaikkiaan Guatemala Cityn turnauksesta jai hyva maku, mutta nahtavaksi jaa taas kerran mihin juniorimaajoukkueprojektit etenee. Mahdollisuuksia USA:n joukkueilla olisi vaikka mihin, kun saisimme pelaajat mukaan lajiin hieman aikaisemmin ja pelaajakantaa laajemmaksi.

Kasisterveisin,
Mika Maunula
USA Team Handball U21 Men Head Coach
LA Team Handball