Käsi on tehty heittämistä varten

Mikään ei ole niin kivaa kuin pallon heittäminen.

---

Töissä

Konttori hiljenee kesää kohti, mutta joku siellä silti puurtaa. Valot on päällä, kone on auki, kahvimuki höyryää. Vaimea tumps, tumps, tumps. Keskittynyt katse, ajatustyö selvästi menossa. Ja totta! Taas kuuluu tumps. Pallo mojahtaa lattiaan, ponnahtaa hallitusti ylös, sulkeutuu kouraan ja laskeutuu pöydän kulmalle, kuten tuhansia kertoja aiemmin. Katse kääntyy kohti näyttöruutua ja meili, jossa esisopimus hyväksytään tietyin ehdoin, lähtee maailmalle. Pyörä pyörähtää liikkeelle ja maailma muuttuu paremmaksi. Ja kaikki on sen pienen pallon ansiota.

Aiemminkin minua virheellisillä tulkinnoillaan hätkähdyttänyt kaverini esitti työpöydällä lojuvan stressipallon parantavaksi ominaisuudeksi sen puristelua. En ymmärtänyt. Miksi palloa pitäisi puristella – mitä se hyödyttää? Palloa pitää heittää tai potkia, laittaa se liikkeelle. Mikään ei tuo niin nopeasti mielihyvän tunnetta, mikään ei saa ajatuksia samalla lailla kasaan.

Konttoriolosuhteissa pallolta vaaditaan täydellistä kontrollia. Holtittomasti ponnahteleva superpallo ei tule kyseeseen. Samoin tietty äänettömyys ja ennustettava liikerata ovat välttämättömyyksiä – jos pallon pompottelu terrorisoi työyhteisöä, se loppuu nopeasti. Kun kaikki näkevät, että harmiton kaikkia hyödyttävä työsuorituksen paraneminen on seurauksena muutamasta silloin tällöin tehdystä pallon diskreetistä ponnautuksesta, kaikki ovat iloisia ja hymyilevät voimakkaammin.

Valtavaa määrää erilaisia palloja testanneena suosittelen konttoripalloksi ehdottomasti lacrossepalloa. Painava pallo on sileä, eli sen liikerata on eksakti, ei jalkapallomaisen leijaileva. Painavana se käyttäytyy rauhallisesti, ei lainkaan yhtä agressiivisesti kuin vaikkapa tennispallo. Kumipinta takaa, että siitä ei lähde betonilattiaan tiputettuna juuri minkäänlaista ääntä, toisin kuin vaikka pingispallosta. Ja jos haluaa välttämättä puristaa palloaan, kivikova lacrossepallo antaa valtavan haasteen: jos saat tämän ruttuun, olet toimiston king kong ja aivan takuulla kaikki stressinrippeetkin ovat hikenä edessäsi lattialla.

Lacrossepallo on myös vaarallinen, sillä painavaaa ja kovana sydänalaan iskeytyessään se todistetusti voi viedä hengen. Näin pidäkkeinen konttorityöläinenkin saa hiukan kesäistä aggressiivisuutta olemukseensa, ilman että hänen tarvitsisi tatuoida vyötärölleen pistoolia jalkapalloilija Ezequiel Lavezzin tyyliin.

Vapaalla

Mikään ei ole niin hauskaa kuin heitellä palloa. Pallon heittely voittaa jopa pallon potkimisen. Kesällä suomalaiset viettävät aikaa perheen kesken mökillä, jonne hankitaan joka vuosi uusia kesäleluja. Trendikkäin valinta on katukäsipallo, joka muistuttaa alkuperäistä esikuvaansa vain tikkauksiltaan.

Kaunista limenvihreää Selectin valmistamaa palloa ei pumpata, vaan se on footbagin tyyliin lussu, mikä antaa palloon uskomattoman hyvän otteen. Näin heitot ovat tarkkoja vasta-alkajienkin tekniikalla, saati sitten yleensä lämminhenkisessä isän ja lapsen välisessä kilvassa, jossa vuoron perään toinen on maalissa ja toinen kumauttaa palloa häkkiin. Eli yleisimmin torpan seinään tai kerrostalon sisäpihan rappaukseen.

Katukäsipallo on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa, sillä laji ja pallo kehiteltiin vasta 2007. Sitä ennen streethandista pelattiin normijoukkueilla normipallolla. Suomessa lajia esiteltiin viimeksi Barona-areenalla Espoossa kesäkuun alussa, ja otteluita on suunniteltu muun muassa Kampin Narinkkatorille Helsinkiin.

Sitä ennen palloa voi heittää vaikka vedessä – tee löysiä heittoja juuri ja juuri kaverisi näppien ulottuville, jolloin hän saa tehtyä näyttävän torjunnan. Vyötärönkorkuisessa vedessä tehtynä dyykauksesta seuraa valtavat aallot ja isot roiskeet. Ne herättävät hiekalla makailevien huomion, ja saatte runsaat suosionosoitukset, vihellyksiä ja kenties pikku pusun poskelle.