Käsipallo ja ilo
Joskus nuorempana mietin, miksi pelaan käsipalloa? HC Lutuurissa pelatessani en ole miettinyt sitä asiaa kertaakaan.
Käsipallon pitää olla hauskaa ja siitä pitää nauttia. Tämän asian tärkein elementti on hyvät joukkuekaverit ja terve kannustava ilmapiiri. HC Lutuurissa kyse ei ole käsipallosta, vaan yhdessä tekemisen ja olemisen ilosta. Toki meitä kaikkia yhdistää rakkaus käsipalloa kohtaan. Osalla meistä se oli jo ensimmäisiin treeneihin tullessa vuoden 2011 syyskuussa, toisilla se syttyi hyvinkin pian sen jälkeen.
Ottelumainokset, otteluohjelmat, lennokas ja aktiivinen Facebook-sivu, hyvät yleisömäärät 3. divisioonan käsipallolle, kattavat fanituotteet ja streamattiinpa viime vuonna yksi ottelukin. Kaikki edellämainitut asiat ovat seurausta siitä ilosta, jota yhdessä pelaaminen, treenaaminen ja oleminen on meille tuonut. Tietenkään pelkkä ilo ei riitä, vaan aina tarvitaan aktiiviisia tekijöitä porukan seasta, joita tässä välissä on aiheelliista kiittää.
Eilisen (31.10) HC Lutuurin historian toisen kauden avauksen tulen muistamaan varmasti aina kun ajattelen käsipalloa. Asetelmat otteluun olivat jännittävät, sillä edellisen kauden molemmat kohtaamiset olivat päättyneet KyIF:n 25-24 voittoon, joista jälkimmäinen varmisti HC Lutuurin aseman Suomen viime kauden huonoimpana miesten joukkueena. Eilen Lutuurin penkkiä komisti viisi uutta pelaajaa, ja muutamasta lopettaneesta pelaajasta huolimatta pöytäkirjan sallimat 16 pelaajaa tuli täyteen.
Ottelua oli saapunut katsomaan ennätykselliset 66 ihmistä, joista suurimmalla osalla ei ollut ennen HC Lutuuria edes minkäänlaista käsitystä käsipallosta. Hieman ottelun alun jälkeen yleisöstä kuului jotain outoa. Laulaako joku siellä? Hetken päästä ilmoille pamahtaa sama laulu, tällä kertaa useamman ihmisen voimin. Ottelun edetessä kannatuslaulujen äänentaso nousi ja saimme nauttia mitä erilaisimmista chänteistä, ja oikeasta kannatuskulttuurista käsipallokatsomossa. Välillä tuntui siltä, että koko yleisö lauloi osoittaakseen tukensa HC Lutuurille. Kannattajien siivittämänä Lutuuri liiteli historiansa suurilukuisimpaan voittoon, teki maaliennätyksensä ja otti ensimmäistä kertaa pisteet kotiin alkusarjaottelusta. Lopputulos 28-18 (10-9) ja maalintekijätilastoihin merkittiin lähes jokainen Lutuurin kenttäpelaajista.
HC Lutuurissa kyse ei ole käsipallosta, vaan yhdessä tekemisen ja olemisen ilosta.
Toki meitä kaikkia yhdistää rakkaus käsipalloa kohtaan.
Suomalaisen käsipallon eteenpäin viemisestä puhutaan paljon ja Käsipalloliitto tekee asian eteen jo ansiokasta työtä. Tämä ei yksistään riitä, vaan seurojen pitää ottaa kehitysaskelia markkinoinnin ja uusien ihmisten lajiin pariin saamisen saralla. Jo pelkästään mielenkiintoinen ottelumainos ja sen joka paikassa esille tuominen ja tunkeminen herättää mielenkiintoa ja tietoisuutta. Me olemme ärsyyntymispisteeseen asti tuoneet käsipalloa esille omissa kaveripiireissämme, puolitutuille ja ylipäätänsä kaikille ketkä vaivautuvat hetkeksi kanssamme juttelemaan. Itse olen kohdannut ”mikä… käsipallo?” reaktioita ja ottanut vastaan huokauksia, joillekkin se tuntuu olevan jopa jo kirosana. Turhautuneista reaktioista huolimatta he kaikki ainakin tietävät mitä käsipallo on.
Meidän harrastamaa käsipallon markkinointia voidaan verrata pitkälti ilmaisjakeluun. Useimpia se varmasti ärsyttää, mutta jos sillä saa omasta tuotteestaan kiinnostumaan edes muutaman prosentin, niin se on jo huomattava määrä uusia asiakkaita, eli tässä tapauksessa katsojia. Voitosta huolimatta Lutuurin eilisen illan paras suoritus oli erään katsojan kommentti ”Elämäni ensimmäinen käsipallomatsi, muttei varmasti viimeinen. Milloin seuraava peli on?” ja ”Voisin tulla treeneihinkin joskus kokeilemaan jos pääsee?”. Tottakai pääsee ja pitääkin tulla, sillä haluamme jakaa käsipallon meille tarjoaman ilon myös muiden kanssa, tapahtui siitä nauttiminen sitten kentällä tai katsomossa.
Levittäkää käsipallon ilosanomaa! Keksikää uusia juttuja, kokeilkaa niitä ja yllättykää!
Samu Puhakka
Kirjoittaja on HC Lutuurin pelaaja, Atlaksen entinen juniori, sekä journalismin opiskelija.