Atlas Cupin alkutaival ja 20 ensimmäista vuotta

1990-luvulla pelattiin Siuntiossa suuren suosion saavuttanutta Siuntion cupia ulkokentillä. Kun mitään suurempaa sisähalliturnausta ei Suomessa ollut niin Atlaksen junioritoiminnasta vastaava nuorisojaos päätti kokeilla tällaista.

Myyrmäkeen oli juuri valmistunut uusi komea jalkapallon sisähalli, missä oli täysimittainen jalkapallon hiekkatekonurmikenttä. Voisiko tällaisella alustalla pelata käsipalloa? Miksei? Jos Siuntiossa kerran kyettiin pelaamaan luonnonnurmella, onnistuisi se varmaan tekonurmellakin.

Ensimmäinen Atlaksen järjestämä sisähalliturnaus Copa Cup, joka sai nimensä pääsponsorinsa, urheiluasusteita maahantuovan firman mukaan, järjestettiin marraskuussa 1993. Sisähalliin saatiin mahtumaan kahdeksan käsipallokenttää ja maaleja koottiin koko pääkaupunkiseudun alueelta. Risto Rasku, Maarit ja Bo Juslin kiersivät Juslinien kuorma-autolla kaikki alueeen käsipallohallit ja keräsivät ylimääräisiä käsipallomaaleja turnauksen mahdollistamiseksi. Sattui vielä olemaan aikainen talvi joten suuri osa maaleista kaivettiin esiin kinosten alta. Kentät merkittiin kalkkiviivoin ja alustaa kasteltiin pölyämisen välttämiseksi. Mutta kyllä ne kentät sittenkin pölysivät varsinkin päivän loppuvaiheessa niin että kuuluttamosta ei enää näkynyt toisen pään kenttiä…

Turnaus kuitenkin saavutti heti ensimmäisellä kerralla suuren suosion keräten noin 1300 pelaajaa Suomesta, Virosta ja Liettuasta. 275 ottelua pelattiin kahden päivän aikana. Risto Rasku, Rainer Illman, Arja Kaulio sekä kaikki muutkin nuorisojaoksen jäsenet suorittivat mittavan urakan turnauksen vastuullisina järjestäjinä. Turnaus myös takasi Atlaksen junioritoiminnalle sievoisen tulolähteen tuottaen jo ensimmäisenä vuotena nettona sievoiset 50.000 markkaa.

Kokemukset turnauksen järjestämisestä olivat niin positiivisia, että nuorisojaos päätti jatkaa turnauksen järjestämistä. Uudeksi pääsponsoriksi saatiin paikallinen ruokamarket Ykköshalli, jonka kauppiaaseen Harri Sihvoseen Atlaksella oli jo monivuotiset yhteistoimintaperinteet. Olihan Risto Raskun ja Jussi Grönmarkin valmentama tyttöjoukkue ansainnut jo useita vuosia ottelu- ja turnausmatkoille tarvitsemansa rahat keräämällä perjantai- ja lauantai-iltaisin Ykköshallin ostoskärryjä parkkihallista ja tekemällä myymälässä vuosi-inventaarioita. Harri taas hankki turnaukselle toisen sponsorin eli virvoitusjuomavalmistaja Olvin. Niin siis toinen Myyrmäkihallissa marraskuussa 1994 järjestetty turnaus oli nimeltään Ykkös-Olvi-Cup, millä nimellä turnaus jatkoikin aina vuoteen 2002, jolloin oli ensimmäisen kerran mukana myös poikajoukkue Ruotsista.

Vuoden 1994 turnauksen päävastuullisina järjestelijöinä toimivat Rainer Illman pelien ja tuomareiden osalta, Maija Sarajärvi hoiti muonituksen ja majoituksen sekä Anne Qvickström käsiohjelman.

Turnaus onnistui hyvin ja erityisesti hallin henkilökunnan suorittama hiekan poisto ennen turnausta vähensi pölyämistä huomattavasti ja teki yleisön ja pelaajien oleskelun hallissa huomattavasti miellyttävämmäksi edellisvuoteen verrattuna. Yleisöä olikin jälleen runsaasti ja joukkueita satakunta.

Vuonna 1995 järjestettiin turnaus edelleen nimellä Ykkös-Olvi-Cup ja joukkueita oli ennätysmäärä 114 kpl. Turnaus oli kaksipäiväinen ja vanhempien aktiivinen osallistuminen takasi erinomaisen onnistumisen. Turnauspäällikkönä oli edelleen Rainer Illman, joka oli myös vastaanottanut Atlaksen nuorisojaoston puheenjohtajan tehtävät Tampereelle töihin muuttaneelta Risto Raskulta. Kenttävastaavana oli jo silloin Atlas-ikoni Bengt Rehn.

Turnauksen järjestäminen jatkui tästä jo tietyllä rutiinilla ja osanottajamäärä pysyi suurinpiirtein vakiona. Turnauspäällikkönä jatkoi Rainer Illman kunnes vuoden 1998 turnaukseen vaihtui nuorempia voimia Kim Sireniuksen tultua valituksi nuorisojaoston johtoon ja samalla turnauspäälliköksi. Vuonna 1999 Kim Sirenius luopui turnauspäällikön tehtävistä ja tehtävät jaettiin entistä suuremmalle joukolle ja täten mahdollistettiin turnauksen jatkuminen.

Vuosi 2001 oli turnauksen järjestämisen kannalta todella vaikea. Puuttui sekä turnauspäällikkö että turnauspaikka. Myyrmäki-halli oli koko syksyn peruskorjauksessa ja korvaavaa paikkaa tämän kokoluokan turnaukseen ei Länsi-Vantaalta löytynyt. Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen onnistuttiin sopimaan Spartan kanssa yhteisestä turnauksesta Spartan perinteisen kevätturnauksen yhteydessä. Sparta oli jo muutaman vuoden järjestänyt oman turnauksensa Myyrmäki-hallissa. Täten Atlaksen järjestämään junioriturnaukseen ei tullut katkoa vaan jatkumo säilyi. Vuonna 2002 turnaus järjestettiin viimeisen kerran nimellä Ykkös-Olvi cup.

Vuonna 2003 löytyi sitten sekä uusi turnauspäällikkö että turnaukselle uusi pääsponsori. Atlaksen nuorisojaoston johtoon valittiin Jukka Lintunen, joka myös suostui ottamaan vastaan turnauspäällikön vastuulliset tehtävät. Uudeksi pääyhteistyökumppaniksi tuli Suomen LEGO Oy ja siten turnauksen nimeksi LEGO Cup. Turnaus, joka edelleen on Suomen suurin sisähallissa pelattava junioriturnaus keräsi tänä vuonna 134 pelaavaa joukkuetta, mikä oli uusi ennätys. Tämän vuoden uutuutena oli myös turnauksen pääkenttä, joksi Bengt Rehnin johtamat joukot rakensivat käsipalloliitolta lainatun sini-keltaisen kentän, mikä tietenkin nimettiin Lego-kentäksi. Kaukana olivat ajat, jolloin kuuluttaja ei nähnyt hallissa toista päätyä pölyn vuoksi. Koko hallin lattia oli nyt katettu vanerilla, mihin on helppo teipata kentät ja vielä tuo komea, kirkkaanvärinen pääkenttä.

Jukka Lintunen oli ollut aluksi mukana Kim Sireniuksen kanssa muutaman vuoden tekemässä turnausta ennen kuin aloitti turnauspäällikkönä. Jukan aikana Atlas Cupin (Lego ja Aktia Cup-nimillä) osallistujamäärä kasvoi noin 130 joukkueesta 160 joukkueeseen. Kasvua tuli erityisesti ulkomaisista joukkueista ja tänä aikana turnauksessamme pelasi joukkueita Moldovasta, Algeriasta, Latviasta, Liettuasta, Puolasta ja tietenkin Virosta, josta on aina osallistuttu turnaukseemme. Tuulahduksen Afrikan eksotiikkaa algerialaisen joukkueen muodossa saimme kokea kun kaksi joukkuetta ilmoittautui mutta vain yksi saapui ja siitäkin tuli varmistus vasta 3 päivää ennen turnauksen alkua. Joukkueesta kukaan ei puhunut englantia ja meiltä ei ranskankielen taitoisia saatu hätiin niin pienellä varoitusaikataululla. Seuraavina vuosina emme voineet enää hyväksyä algerialaisia mukaan kun heiltä ei saatu riittävän ajoissa tarvitsemiamme tietoja otteluohjelman laatimiseksi. Lisäksi Suomen viranomaiset eivät luvanneet myöntää enää viisumeita heille kun epäiltiin, että osa edellisestä porukasta hävisi Schengen-alueelle koneenvaihdon aikana Pariisissa viisumit saatuaan.

Moldovalainen Olympus-85 sen sijaan sai viisumit ja pääsi osallistumaan turnaukseemme ainakin kolmena peräkkäisenä vuotena ja he tulivat aina omalla bussilla tuhansien kilometrien matkan Chisinausta Vantaalle. Heidän kanssaan ei ollut koskaan ongelmia vaan kaikki sujui erinomaisesti. Kylmiin oloihinkin nämä Mustanmeren liepeiltä saapuneet pelaajat olivat tottuneet sillä muistamme elävästi yhden turnauksen, jossa 15 asteen pakkasessa Olympuksen A-junnu käveli peliasussa (shortsit ja lyhythihainen paita) tyynen rauhallisena UT:lta Myyrmäki-hallille eikä huolinut autokyytiä kun hänellä oli kuulemma aivan lämmin. Turnauksen päätyttyä moldovalaisille annettiin mukaan aamiaisilta ylijääneet ruokatarvikkeet pitkää kotimatkaa varten.

Majoituskouluina 2000-luvulla olivat alkuun käytössämme Ojahaantien ammattikoulu lähellä urheilutaloa. Siellä myös pelattiin E- ja F-junnujen pelejä sillä koulusta löytyy omat käsipallomaalit. Kun Ojahaantien koulun käyttö loppui saimme Martinlaakson ja Kivimäen kouluista majoitusluokkia. Näiden hoitaminen oli työläämpää sillä yhden paikan sijasta valvojia tarvittiin nyt kahteen kouluun. Pelipaikkoina jatkoivat Myyrmäki-halli, jossa oli 11 kenttää (sisältäen 2 minikenttää), Myyrmäen Urheilutalo, Ojahaantien ammattikoulu ja parina vuonna Martinlaakson koulu. Otteluohjelma tehtiin käsityönä excelillä ja tietenkin joskus sinne lipsahti virheitä, pelejä oli esim. päällekkäin samalla kentällä. Tällöin nopeasti piti etsiä uudet ajat tai vapaa kenttä ja tilanteet olivat hyvin haasteellisia mutta aina pelit saatiin järjestettyä kun joukkueiden johtajien kanssa asia käytiin läpi. Joskus oli kieltämättä hieman ”korkeapainetta ilmassa” kun aikaa oli vain 30 minuuttia löytää ratkaisu missä pelataan. Mahdollisimman moni finaali pelattiin Myyrmäki-hallin keskellä sijoitetulla kentällä, joka oli nimetty uuden pääyhteistyökumppanin Aktian mukaan. Vuodesta toiseen kaikki tietty halusivat pelata mahdollisimman paljon juuri tällä Suomen Käsipalloliiton maajoukkueen käyttämällä virallisen pelialustalla.

Vuonna 2010 turnauspäällikön viestikapula siirtyi Mika Laaksoselle, joka oli tutustunut ensin järjestelyihin muutaman vuoden kuljetusvastaavana. Mikan johdolla turnauksen ilmoittautuminen, otteluohjelman laadinta ja tulospalvelu siirrettiin pikavauhtia nettiin excel-hässäkän poistamiseksi ja tiedotuksen parantamiseksi. Ensimmäisenä nettivuotena koettiin turnaustoimistossa kuitenkin monta kihelmöivää hetkeä kun tulospalvelun koodia paikkailtiin lennossa Atlaksen hovikoodarin Juuso Laakson toimesta. Turnauksen maine oli kiirinyt ja osallistujamäärä nousi yli 180 joukkueen. Seuraavana vuonna Atlas sai myös Energia-Areenan rajoitetusti käyttöönsä pitkien hintaneuvottelujen jälkeen ja siellä pelattiin kolmella uudella kentällä poikittain. Tällä kertaa oli jälleen mukana pari joukkuetta Ruotsistakin. Yhteistyötä kaupungin kanssa syvennettiin ja vuodesta 2011 lähtien olemme pystyneet tarjoamaan majoittujille ilmaisen uinnin urheilutalolla turnausviikonloppuna.

Vuoden 2012 turnaus oli ensin hieman vaakalaudalla kun seura katkerasti menetti buffet-oikeudet Myyrmäki-hallissa, mikä merkitsi jo ennen tapahtuman alkua isoa lovea turnaustuottoihin. Hallitus keskusteli asiasta ja lopulta kuitenkin päätettiin puheenjohtajan johdolla jarruttelun sijasta satsata turnauksen kehittämiseen, vaikka kaiken kukkuraksi EA:n vuokrakin nousi edellisvuodesta.

Vuosi 2012 oli myös turnauksen 20v-juhlavuosi ja ohjelmaa päätettiin juhlallistaa lisäämällä Energia-Areenalle ohjelmaan myös miesten SM-sarjapeli Dickenin kanssa, jossa tehtiin ainakin nykyaikojen SM-yleisöennätys 1949 katsojaa. Tähänkin peliin liittyi melkoinen thrilleri kun EA:n tulostauluohjelmisto hyytyi totaalisesti vajaa tunti ennen pelin alkua ja Juusomme sai sen toimimaan melkoisen koodin tutkinnan ja soittorumban jälkeen nippa nappa ajoissa.

Ruokailut siirtyivät myös EA:lle, jossa juhlan kunniaksi järjestettiin myös uutuutena Isänpäivälounas yli 60:lle nykyiselle ja entiselle seura-aktiiville. Tiedotusta ja mainontaa alettiin tehdä myös Facebookissa. Ulkomaisten joukkueiden määrä teki myös ennätyksen ollen 41 joukkuetta Virosta, Latviasta ja Venäjältä. Turnauksen todellinen haaste oli majoittujien lukumäärän pomppaaminen aivan uusiin sfääreihin ja siirtyminen neljän koulurakennuksen valvontaan. Seuran pj ja turnauspäällikkö joutuikin lähettämään isolla jakelulla koko seuralle aivan viime hetken vetoomuksen että kaikki valvojat saatiin lopulta kasaan ja viranomaismääräykset täytettyä.

Vuoden 2013 turnaus on alkamassa lupaavissa merkeissä, osallistujamäärä on taas huipussaan, vieraanamme on mm. hulppeat 28 joukkuetta Pietarin urheilukouluista. Seura on joutunut jälleen kerran venymään järjestelyissä yhdessä pelastuslaitoksen ja kaupungin sekä muiden vantaalaisten seurojen myötävaikutuksella (vuoroluovutusten kautta) kanssa – majoituskapasiteetti on nyt nostettu 500:sta 700:aan tämän ja tulevien vuosien turnauksia varten. Uutuutena mukana on finaalien kuvaaminen ja livestream-lähetyksen välitys netin kautta maailmalle sunnuntaina Lehtisen Timon tiimin toimesta.

Viime vuosien osalta täytyy kiittää vantaalaisten koulujen rehtorien panosta majoituksen osalta, erityisesti Jari Danska Vaskivuoren lukiosta on ollut erityisen avulias turnauksen osalta. Tosi iso kiitos kuuluu myös Mikael Åstrandille ja K-Rauta Vantaanportille, josta olemme vuodesta toiseen saaneet erinomaisen laadukkaat (ja ei aivan halvat kenttäteipit) Myyrmäki-hallia varten. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta Atlas kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitaan menneistä vuosista ja toivottaa kaikki käsipallon ystävät edelleen viihtymään perinteikkäässä turnauksessamme hyvien pelien merkeissä.

Kirjoittajat Risto Rasku, Jukka Lintunen ja Mika Laaksonen.