Talent99-projekti kehittää uutta käsipallosukupolvea

Solvallaan kokoontui Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla viisikymmentä nuorta käsipalloilijaa järjestyksessään toiselle vuonna 1999-syntyneiden Talenttileirille. Viiden päivän aikana pelaajat harjoittelivat kahdesti päivässä henkilökohtaisia taitoja ja saivat teoriapuolen opetusta.

Ryhmän perustamisen taustalla oli tarjota mahdollisuus ”välivuotena” syntyneille lahjakkaille ja motivoituneille pelaajille, jotka eivät ole mukana maajoukkueringissä. Käsipalloliiton nuorisovastaava Annamari Jääskeläinen piti projektin perustamista loistavana asiana: ”Parhaita ideoita joita hänelle on nuorisovastaavan toimessa ollessaan esitetty”.

Projektissa ovat toimineet vastuuvalmentajina Ulf Andersson ja Björn Monnberg, apuna tällä leirillä Sebastian Aarnio sekä Anthon Nyström. Tällä kerralla mukaan oli saatu myös laadukasta maalivahtiharjoittelua, siitä pitivät huolen Suomen oloissa korkeimmin maalivahtivalmennuskoulutusta saaneet John Hollfast ja Vanja Radic, apunaan Kim Davidson.

”Ruotsissa on jo kauan ymmärretty satsata harjoittelumahdollisuuksiin pelaajille jotka eivät C- ja B-juniori-iässä vielä ole yltäneet ikäkausimaajoukkueisiin. Näin on saatu aikaan laajempi pelaajapohja mistä puolestaan on hyötyä vanhempien ikäluokkien ja aikuisten maajoukkueille sekä pääsarjoihin”, Uffe Andersson sanoo. Anderssonin mukaan vain yksi kolmasosa Ruotsin nykyisistä maajoukkuepelaajista on käynyt läpi juniorimaajoukkueet, mutta kaksi kolmannesta pelaajista on tullut mukaan vasta myöhemmin, ikäänkuin altavastaajan asemasta. Koska useimmat 13-16-vuotiaat orastavat käsipallolahjakkuudet harjoittelee vielä muitakin lajeja, on ollut vaarana että käsipallo jää harrastuksista alakynteen ellei lajilla ole tarjota konkreettisia ja realistisia tavoitteita kunnianhimoisille pelaajille lähitulevaisuudessa.

Leiri onnistui todella hyvin! Itse pidän merkityksellisimpänä palautteena pelaajien leirin jälkeisiä kommentteja heidän levättyään kotona yhden yön ja päivän. Ne kuvastaa kaikkien osalta valtavaa halua päästä treenaamaan ja harjoittelemaan niitä asioita joita Uffe, Snadi ja Solvallan valmennuspäälikkö Thomas Asp “varovasti” laittoivat pelaajien ajateltavaksi, esimerkiksi halu jo tässä vaiheessa suunnitella ja tehdä tuleva kesäharjoittelu oikein jotta kesälläkin mahdollisesti saavuttaisi Uffen ja Thomaksen suositteleman 20 tunnin viikkotreenimäärän.

Pelaajille painotettiin torstain iltaluennoilla realistisilla esimerkeillä millainen urakka on edessä jos haluaa huippu-urheilijaksi. 99-ryhmä alkaa olla prikulleen siinä iässä että ymmärtävät millä tavalla pitää tehdä töitä pelipaikkansa eteen omassa seurassaan joten tulemme tulevien leirien aikana lisäämään tämänhetkisen harjoittelumäärään vielä sitä tukevaa urheilupsykologiaa luennoilla.

Oli fantastista nähdä miten moni pelaaja sai viikon aikana lisävauhtia ja ison määrän uskallusta uudenlaisesta “kilpailutilanteesta” uusien joukkuetoverien myötä – kuitenkin täysin ilman paineita!

Uffe Andersson veti harjoitukset mukaansa tempaisevaan tyyliin, jossa hän hallitsi ja taidoillaan vangitsi kaikki läsnäolijat, yleisön lehtereilläkin, ja yllätti meidät kaikki yksilösuoritusten kommentoimisessa kaikissa tilanteissa.

Björn Monnberg taas antoi jokaiselle pelaajalle rauhalliseen, hillittyyn tyyliinsä tunteen että pelaaja oli hänen kanssaan kahdestaan pelikentällä saamassa juuri itselleen oikeaa valmennusapua ja että pelaaja sai hyvin vahvasti todella paljon henkilökohtaista valmennusta. Pelaajat jotka olivat ensimmäistä kertaa Monnbergin harjoituksissa arvostivat erittäin korkealle Snadin antamaa reaaliaikaista palautetta, koska sitä pidettiin nimenomaan omaa pelikäsitystään vahvasti parantavana.

Ikäluokille tasaisemmat mahdollisuudet kehittyä

Mitä sitten, jos emme tee enää mitään tämän ryhmän eteen, ja jäämme tyytyväisinä odottamaan omissa seuroissamme, että joku junnumaajoukkuevalmentajistamme soittaisi eräs kaunis päivä ja pyytäisi mukaan? Voipi olla että sitä soittoa sitten odotetaan melko pitkään… varsinkin jos pelaaja on syntynyt parittomana vuotena. Tässä nähdäkseni jää pelaajalle ainoaksi toivoksi että hänen joskus käsipalloa huipputasolla pelanneella vanhemmalla on aikaa itse valmentaa ja kaikilla mahdollisilla keinoilla auttaa omaa lastaan eteenpäin tilanteeseen, jossa maajoukkuevalmentaja jossain vaiheessa huomaa millainen kyky silloin 3-4 vuotta sitten jäi huomioimatta ja nappaa kiinni.

Jos tilanne todella Suomessa on se ettei ole mitään muuta järjestelmällistä ohjelmaa olemassa kun tämänhetkiset 00-piirijoukkueet junnu-maajoukkuerinkien ohella, niin eihän se anna pelaajalle juurikaan realistisia tulevaisuudentoiveita. En tässä halua sanoa että ainoa autuaaksi tekevä asia olisi maajoukkuepesti mutta meidän on pakko pystyä tarjoamaan mielenkiintoinen urapolku seurapelaajillemme oman joukkueen ulkopuolella jotta ne pysyisivät edes joten kuten maajoukkuepelaajien vauhdissa omissa seuroissaan.

Pilottihanke joka voi tuottaa toimivan järjestelmän

Vahvasti tuntuu että meillä on huippukonsepti käsissämme, jossa Talent 99-ryhmä lähtee pilottihankkeeksi josta saadut kokemukset siirretään seuraavaan Talent2001 ryhmään jo ensi syksynä, ja syksyllä 2016 jatkaa –03 syntyneet jne. Samanaikaisesti 99:t käyvät aloitetun polun loppuun asti – eli, saatetaan ne laadukkailla ja innovatiivisilla usealla vuosittaisilla valmennusleireillä läpi A-junnuvaiheen, tai kunnes mukana olevat pelaajat ovat löytäneet panostukselleen hyvin ansaitun, monivuotisen urakkansa jälkeen joukkueen, jossa jatkokehitys jatkuisi jopa kansainvälisille pelikentille.

Kuinka tästä eteenpäin?

Näkisin että tarvitsemme johtoryhmän joka omaa huippuosaamista kaikissa asioissa joita vaaditaan käsipalloilijan tukemisessa huippu-urheilijan polulla. Saattaapa olla että tätä projektia varten olisi mahdollista saada KOK-avustuksia, joko suoraan Käsipalloliitolle tai Solvallan kanssa tehdyn yhteistyön puitteissa. Olen tähän asti työntänyt tätä laivaa karikkojen läpi lähinnä Uffen luotsaamisen avulla – tästä eteenpäin tähän tarvitaan myös niitä muskeleita joita tiedän että on olemassa.

Klaus Berglund