Kukkolauma on palannut valtaistuimelle

Sen verran alkavat jo mestaruusjuhlien jälkeiset tärinät helpottaa, että Kukkoilijakin uskaltaa taas jo tarttua sulkakynäänsä. Eikä toki tämän mieluisemmalla asialla voisi palata. Kukkoilijan punakeltainen suosikkijoukkue kruunasi huiman kautensa sinetöimällä lopullisesti paikkansa kotimaan kärjessä nuijittuaan Dickenin finaalisarjassa suoraan 3 – 0. Kauden aikana syntynyttä kaavaa ei finaaleissakaan rikottu. Dicken pystyi useimmat keskinäiset kohtaamiset pistämään tiukaksi mutta joka kerta Cocks viimeistään loppuhetkillä oli vahvempi. Seitsemän voittoa seitsemästä kohtaamisesta ei jätä selittelyille varaa vaan aivan varmasti Suomen tämän hetken paras joukkue on myös mestari. Kausi alkaa siis olla loppuyhteenvetoja vaille paketissa mutta kerrataanpa nyt kuitenkin ensin vielä kerran mitä finaaleissa tapahtui:

1. FINAALIN alku yllätti varmasti kaikki sikäli, että varovaisuudesta ei ollut tietoakaan. Sen enempää kuin kovien puolustusten ja maalivahtien taistosta. Ei sinne päinkään vaan katsomoon asti näkyneestä hermostuneisuudesta huolimatta maaleja alettiin heti mättää molempiin päihin vauhdilla. Jonkin verran tilanteet 1. jaksollakin vaihtelivat mutta Cocks piti tilanteen hallinnassa ja pääsi erätauolle mukavassa 17-13 johdossa.

Toisen jakson alussa isännät karkasivat muutamassa minuutissa jo 6 maalin johtoon Teme-shown vauhdittamina ja vieraiden peli näytti aika ajoin jopa vähän epätoivoiselta. Mm. ennakkoon paljonkin mainostettu Timmy Thor viihtyi tässä pelissä enemmän vaaka- kuin pystyasennossa ja katsomon uusi lempinimi hänelle olikin ”Vileda”. Sen verran tiuhaan pojalla Urheilutalon lattiaa pyyhittiin. Niinhän pelissä usein vain silti käy, että liika hyvänolontunne on pahasta ja näin tälläkin kertaa kävi ja Cocks hukkasi jakson puolivälin lähestyessä peliotteensa hetkeksi täysin. Uskomatonta kyllä mutta 16 minuutin kohdalla Mikael Knus toi vieraat jo tasoihin 16-16. Ja johtoakin kyllä tyrkytettiin. Se ei kuitenkaan vieraille kelvannut vaikka Cocksin hyökkäys Kriston johdolla seilasi edelleen aivan ulkoulapalla. Dicken sen sijaan hankki itselleen pari jäähyä joista varsinkin Temen rikkominen nopeassa oli Thorilta todella hölmö temppu.

Isäntien harhailu piti kuitenkin pelin tiukkana ja vielä 5 minuuttia ennen loppua Dickenin toisella jaksolla selvästi petrannut veskari Mikael Mäkelä tarjosi huippupelastuksellaan vieraille mahdollisuuden siirtyä johtoon. Cocksin puolustus ja maaliin vaihdettu Timo Puhakka olivat kuitenkin eri mieltä. Punakeltaisessa kenttäpäädyssä kioski oli nyt kiinni ja pelin loput maalit latoi kotijoukkue järjestyksessä Safronii, Syrjälä, Järve ja Tamminen. Jokainen voi sitten itse päättää mikä oli se varsinainen ratkaisumaali mutta Kukkoilija asettaisi ehkä ratkaisijan manttelin Roni Syrjälän harteille. Okei Kriston maali oli viimeinen naula arkkuun mutta ehkä peli oli jo selvä… Miten vain mutta nuoren Syrjälän päätä on pakko ihailla. Vain hetkeä aiemmin hän yritti melko pienestä kulmasta etunurkkaan ja Mäkelä nappasi vedon tylysti pois. Mutta eipä jäänyt junnu tuota suremaan vaan iski seuraavasta pomminvarman osuman.

Havaintoja:

– yllättävän maalirikas avausjakso

– Dicken ahdisti mutta ei päässyt johtoon

– Benny Broman todella yksinäinen Dicken hyökkäyksessä, muilla takamiehillä täysin pupu pöksyssä

– Kristo oli oikeastaan koko pelin melko yössä hyökkäyspäässä mutta puolustuksessa nytkin korvaamaton

– Hyökkäyksen tähdet olivat Cocksilla Tamminen ja Safronii. Jansson rakensi hyvin ja oli myös vaarallinen. Lisäksi Krisseltä nähtiin upeaa puolustusta.

– Puhakan hieno sisääntulo ratkaisuhetkillä

2. FINAALISTA voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sen verran eeppinen taistelu Pirkkolassa vain vuorokautta myöhemmin nähtiin. Kuten arvata saattoi olivat muut Dickenin pakit kasvaneet 10 senttiä pituutta päästyään kotikentälleen. Alussa varsinkin Thor teki tuhoa oikean pakin paikalta Safroniita vastaan. Tilanne alkoi tasaantua vasta kun Teme siirrettiin puolustamaan Thoria jonka tasapaino oli nyt aivan eri luokkaa kuin Riihimäellä. Eka jakso oli kovaa ja tasaista vääntöä, jonka jäljiltä Dicken pääsi koppiin maalin johdossa 15-14.

Toisella jaksolla tapahtumat sen kuin kiihtyivät ja suinkaan vähäinen kiitos siitä ei kuulu erotuomaripari Leandersson – Lindroosille,  jotka nyt astuivat toden teolla parrasvaloihin. Tuskin kukaan tietää mitä kaikkea kentällä, kentän laidalla ja toimitsijapöydällä noiden alkuminuuttien aikana tapahtui mutta 4 minuutin pelin jälkeen oltiin yhtäkkiä tilanteessa, jossa Cocks lähti hyökkäämään kolmella kuutta vastaan maalin tappioasemassa. Silloin astui kuitenkin taas uusi ratkaisija kehiin. Vjatseslav Pylypenko teki mahdottomasta mahdollista ja Dicken puolustuksen lepsuillessa hän täräytti pelin tasoihin, räjäytti Cocksin fanikatsomon ja sytytti oman joukkueensa entistäkin hurjempaan taisteluun. Tuomarit yrittivät vielä eivätkä mm. antaneet Cocksille mahdollisuutta antaa vapaaheittoa juuri kun vieraat saivat 5. pelaajan kentälle vaan lahjoittivat pallon Dickenille. Isäntien hermo ei kuitenkaan tässä vaiheessa pitänyt vaan jäähysuma päättyi uskomattomasti 1-1. Tämän jälkeen eivät enää köykäiset jäähyt, Umovistin punainen kortti (tämä kylläkin oikea tuomio) eikä vastustajan hyväkään peli horjuttaneet Cocksia.

Neljä ja puoli minuuttia ennen loppua kyllä fanikatsomossakin huokailtiin silti syvään kun Stierncreutz iski isännät kolmen maalin johtoon. Loppujakso eteni kutienkin suunnilleen näin:

26.00 min Kristo iskee 27-25

26.30 min Temelle totaalisen heppoinen kakkonen

26.55 min J.Hertolalle ”hyvitysjäähy”

27 – 28 min Puhakka ja Mäkelä torjuvat kaiken. Cocksilta Kristo, Antti ja Krisse kokeilevat turhaan. Puhakka nappaa J.Bromanin täydellisen laitapaikan.

28.25 Kristo iskee 27-26

29.00 Thor ajaa päälle ja Nikke Leikama tasoittaa pelin nopeasta (ei askeleita tällä kertaa…)

29 – 30 min Mikael Knus pistää Dickenin yrityksen ohi maalin ja Cocks saa pallon. Temelle vihelletään askeleet ennen kuin ratkaisua ehditään yrittää. Dicken tulee nopealla mutta Thor yrittää syöttää ja Krisse katkaisee… jatkoaika kutsuu

Jatkoajan ensimmäisellä puolikkaalla Kristo jatkoi siitä mihin jäi ja iskee kahdesti. Saman tekee Krisse Jansson ja etu jää Cocksille 30-31. Toisen puolikkaan ensimmäisen 3 minuutin aikana Dicken yrittää ratkaisua 4 kertaa ja Puhakka torjuu jokaisen. Tänä aikana myöskään Cocks ei onnistu ratkaisuissaan mutta viimeisten 2 minuutin aikana Kristo iskee vielä kahdesti eikä Thorin kavennus enää riitä vaan vieraat ottavat toisen kiinnityksen.

Havaintoja:

– Tuomaritoiminnan taso romahti ensimmäisestä pelistä

– Dickenistä löytyi lisää onnistujia mutta nyt Benny Broman pysyi aisoissa

– Kristo Järven maaginen nousu suvereeniksi ratkaisijaksi toisen jakson lopulla ja jatkoajalla

– Puhakan niin ikään maaginen sisääntulo jälleen. Mm. molempien Bromanien torjuminen avopaikoista antoi Cocksille mahdollisuuden voittoon.

3. FINAALIN tarina taas ei mitään romaanin aiheita oikeastaan tarjoa. Tässä pelissä Cocks oli parempi ensimmäisestä minuutista viimeiseen eikä antanut enää vierailleen mitään mahdollisuuksia yllätykseen. Dicken teki pelin avausmaalin mutta sitten laulut olikin laulettu. Cocksin avainhahmot Järve ja Tamminen saivat heti hanat auki ja iskivät kummatkin kahdesti. Peli oli 4-1 eikä naapuria päästetty enää missään vaiheessa iholle. Timo Puhakka aloitti tällä kertaa pelin ja hyvä vire jatkui. Erittäin tehokkaan puolustuksen takana hän napsi vaivattomasti pois tukun Dickenin hätäisiä ratkaisuja.

Tällä kertaa kyllä tuomaritarkkailijakin alkoi ottaa roolia mutta tässä pelissä tuomarit eivät enää muuten suuremmin esille nousseet. Pikkuvirheet eivät tätä peliä hetkauttaneet sinne tai tänne. Teme-showsta saatiin nauttia läpi pelin, kun tuore isukki esitteli osaamistaan. Muuten Cocks vyörytti jälleen ratkaisuja vieraitaan laajemmalla rintamalla Kai Kekin kruunatessa tilanteen niin, että koko avausseitsikko sai viimeiset minuutit juhlia ja taputtaa yleisön kanssa penkiltä käsin.

Jos Cocks oli vahvempi kentällä, niin kyllähän myös valmentajien taistossa punakeltaiset olivat selvästi edellä. Kokemus näkyi, vaikka Kekki itse sanoikin Pirkkolan jälkeen, että kantti ei kestänyt vaihtaa pelaajia. Urheilun realiteetteihin kuuluu kuitenkin sekin, että voiton jälkeen moisia ei liiemmin muistella. Kukkoilija sen sijaan ihmetteli kovasti sitä, että kolmanteenkaan peliin Dicken ei juuri muutoksia tehnyt. Eikä edes sen toiselle jaksolle, vaikka mestaruus oli ilmiselvästi lipumassa ohi. Ellei nyt sitten Kriston erikoiseen ottamista lopussa pidetä taktisena muutoksena. Olihan se toki sitä mutta nyky-Cocksia vastaan tuoki on kyllä tuhoon tuomittua. Luotettiinko siellä sitten vain Valdarin paluuseen ja ihmeeseen? Mene ja tiedä mutta kyllähän se Cocksille kelpasi näinkin.

Havaintoja:

– Ennen finaaleja asiantuntijat olivat hieman eri mieltä siitä kummalla on laajempi materiaali. Vilkaisu tilastoihin ei jättäne asiaan enää epäselvyyttä.

– Niillä tunnetusti pelataan, jotka ovat käytettävissä. Valdarin poissaolo heikensi Hieman Dickeniä mutta olisihan toki Cocksikin mielellään nähnyt Antti  Valon jo kentällä. Veskaripeliin Dicken taas ei missään nimessä kaatunut, joten tapaus Roslanderia ei tässä kohtaa kannata sen enempää jossitella.

– Joona Hertola se vaan jaksaa olla vuodesta toiseen yhtä ihanan vilpittömästi hämmästynyt aina kun tuomarin syyttävä sormi kääntyy häneen. Mahtava kaveri! Sitä Kukkoilija tosin miettii, että puuskuttaisikohan sitä hieman vähemmän jos ei ihan koko aikaa se suu kävisi…

– Teemu Tamminen vs. Benny Broman. Maalien osalta finaalisarja 26-19 mutta kokonaisuutena ero oli kyllä vielä suurempi. Toki miesten roolitkin olivat erilaiset ja Bromanilla monesti vieruskavereiden tuki aika vähissä. Siitä huolimatta Teme näytti suorastaan häikäisevällä tavalla kuka on tällä hetkellä Suomen ykköspelaaja, kun hän vihdoin sai pelata ehjän kauden ilman loukkaantumisia.

Kukkoilija onnittelee lämpimästi suosikkijoukkuettaan loistavasta kaudesta ja vetäytyy miettimään, mitä muuta kaudesta lopulta jäi mieleen…

 

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset