Hallo käsipallo-Suomi!

Pitkien ja hikisten neuvotteluiden jälkeen tultiin Klibbapresidentin kanssa yhteisymmärrykseen siitä että tarinoita käsipallosta lajin kuningasmaasta Saksasta liimaantunee hyvin kiinni kaikille Klibban käyttäjille.

Ensimmäiseksi haluaisin kertoa hieman taustoja muutostani Suomen Monacosta tähän pieneen käsipallokylään asti. Olin vetämässä HC Westin käsipalloleiriä kesällä Luolassa kun puhelimeni pirisi. Käsipallopiireistä tuttu Mikko Koskue oli linjan toisessa päässä ja kertoi, että kakkosbundesliigan seura TV Bittenfeld etsi uutta vasenta pakkia. Tämä vikkelä keskipakki Helsingistä kysyi voinko lähettää kuvamateriaalia Bittenfeldille peleistäni Suomessa.

Aluksi en tiennyt mitään kyseisestä seurasta, mutta palattuani kotiin tutusta kotiluolasta googlasin seuran ja totesin, että se olisi valtava mahdollisuus ja seuraava askel lyhyellä käsipallourallani.

Kuukauden kuluttua istuin jo lentokoneessa matkalla Stuttgartiin testiviikkoa varten. Saksassa oli käynnissä pre-season, jolloin treenejä oli 2-3 kertaa päivässä, ja jokainen harjoitus oli fyysisesti erittäin vaativa. Jo silloin kiitin itseäni siitä, että kesän hellepäivät olivat kuluneet niin Granin luolan kylmissä ja pimeissä olosuhteissa kuin kaikille HC Westissä pelanneille erittäin tutuksi tulleella yleisurheilukentällä.

Parin päivän jälkeen Saksan helteessä lyötiin sopimuspaperit pöydälle ja tulevaisuuteni käsipallon parissa oli nyt omissa käsissäni. Itse asiassa sain samana päivänä tiedon siitä että olin päässyt Hankenille opiskelemaan, ja se sai minut miettimään Saksaan lähtöä vielä kerran. Palasin viikonlopuksi kotiin synnyinmaahan, jossa minulla oli sunnuntaihin asti aikaa päättää yhdessä läheisteni kanssa lähteäkö vaan jäädäkö.

Richard Sundberg, TV 1898 Bittenfeld (Kuva: http://wg.tvb1898.de/)

Kaikki kaverit totesivat että naamaani on jo nähty tarpeeksi ja nyt olisi aika lähteä. Nuo lämpöiset sanat auttoivat joten soitin jengin pomolle ja sanoin että bratwursti maistui sen verran hyvältä että sitä pitää panna poskeen enemmänkin. Näin alkoi valmistautuminen kamojen pakkaamista ja paperihommia varten.

Lähtöä edeltävä viikko kului jäähyväisten merkeissä ja torstaina istuin taas koneessa, tällä kertaa ilman paluulippua. Heti perjantaina odotti kuntotesti aamulla, treenit päivällä ja matsi illalla ykkösbundesliigajengiä Balingenistä vastaan…

Lisää elämästä ja peleistä myöhemmin tällä samalla kanavalla, nyt menen katsomaan kun yksi paikallisjengeistä, Frisch auf Göppingen, pelaa liigamatsin THW Kieliä vastaan.

Noja, nyt blogineitsyyteni on korkattu eikä se välttämättä mennyt yhtä nopeasti kuin neitsyys Hangon Regatassa, mutta tehty mikä tehty. Hyvää jatkoa täältä Seppo Rädyn suosikkimaasta toivottaen

#20

PS. Haluaisin vielä onnitella maajoukkuekaveriani Teemu Tammista ja hänen perhettään uudesta perheenjäsenestä. Riksun pallontaikuus saa näin ollen jatkoa tulevaisuudessakin.