Elämä lammikon toisella puolella
Jo pienestä pitäen elämäni on pyörinyt käsipallon ympärillä. Monet käsipalloihmiset Suomessa tuntevat minut siitä asti kun pikkutyttönä juoksin jokaisessa käsipallotapahtumassa ympäri kun pieni tornado. Käsipallo on ja tulee olemaan elämäni suurin intohimo.
Aloitin urani HIFK:ssa 8-vuotiaana ja vaihdoin 12-vuotiaan Graniin koska HIFK:ssa ei ollut yhtään minun ikäistä pelaajaa siihen aikaan, olen aina pelannut vanhemmassa ikäluokassa vaikka olin pituudelta aika pieni mutta pärjäsin kuitenkin nopeudellani tarpeeksi hyvin. 16-vuoden ikäisenä pääsin mukaan naisten joukkueeseen ja vuoden sen jälkeen myös naisten maajoukkueeseen ja jo silloin tiesin että joku päivä haluan kokeilla pelata ulkomailla a la Katja Nyberg.
Kolmen kauden jälkeen naisten SM-sarjassa päätin ottaa suuren askeleen urallani ja muutin Norjaan. Siellä pelasin vuoden ykkösdivisioonassa ja sain ymmärryksen siitä miten elämä käsipalloammattilaisena tuntuu. Se oli mahtavaa. Harjoitukset kovenivat ja harjoituksen määrä vain kasvoi, peli oli nopeampaa ja fyysisempää kun Suomessa ja isoin ero oli että KAIKKI tiesivät mitä käsipallo on, Suomessa kun on vieläkin tarve kertoa Matti Meikäläiselle minkälainen laji käsipallo on.
Norjan-vuoden jälkeen sain monta kysyntää ja yksi niistä oli tulla Ruotsiin pelaamaan pääsarjatasolla ja en voinut muuta kun hyväksyä sopimustarjonnan ja muutta pieneen kaupunkiin nimeltä Skövde. Skövde HF on iso seura tyttöpuolella ja joukkue oli pelannut viisi loppuottelua kuudessa vuodessa ennen kun tulin. Uusi sopimus antoi minulle mahdollisuuden satsata käsipalloon enemmän kun koskaan ennen ja pystyin lisämään treenimäärää ennestään. Täällä jokainen käsipallotreeni on yhtä kova kun kova ottelu, jos et ole valmistautunut hyvin et myöskään pärjää. Taso on liian kova jos et keskity ja anna kaikkea joka ikisessä tapahtumassa. Kaikki henkilökohtaiset treenit ovat yhtä haastavia. Voimatreenit ovat ihan eri maata kun mitä tein Suomessa ikinä ja tätä eroa ei voi muuta kun rakastaa. Jokaisen treenin jälkeen tunnen olevani parempi pelaaja kun edellisenä päivänä ja se on suurin syy miksi jätin turvallisen GrIFK taakseni ja muutin tänne lammikon toiselle puolelle.
Täällä olen saanut mahdollisuuden rakentaa elämäni käsipallon ympärille aivan toisella lailla. Aamulla pääsen treenaamaan joko käsipalloa tai voimaharjoittelua mihin aikaan minulle sopii. Illalla on joukkueen kanssa yhteinen kahden tunnin käsipalloharjoittelu. Treeneissä on kova tempo ja paljon fyysisyyttä. Ottelut ovat kovatasoisia, monet vastustajani pelaavat tai ovat pelanneet maajoukkuetasolla.
Nämä vuodet ovat olleet mahtava kokemus ja lähtiessäni Suomesta halusin kokea juuri tälläistä elämää, en halunnut katua että en koskaan yrittänyt kehittyä kovemmalla tasolla. Nyt matkani jatkuu uudessa seurassa, siitä enemmän joku toinen kerta!
Ha det !
Allu
