Haastajasarjat pikkujunnuihin – mitä mieltä?

 , Vasuri

”Eivätkö tämän joukkueen lapset turhaudu, kun vastustajat heittävät niin monta maalia ja he itse niin vähän?”

Tämän kysymyksen sain äskettäin sähköpostitse erään joukkueessamme käsipallon juuri aloittaneen lapsen vanhemmalta. Hän ei ollut nähnyt otteluistamme muuta kuin ilmeisesti lopputulokset. Kaksi tuoreinta olivat: 1–30 ja 2–28.

Olisi monta tapaa vastata kysymykseen. Ainakin voisin selitellä syitä tuloksiin: Meidän FP-juniorijoukkueemme koostuu tänä syksynä käsipallon aloittaneista pelaajista, kun taas tähän mennessä kohtaamamme vastustajajoukkueet ovat selvästi harjoitelleet jo useamman vuoden. Meillä on sekajoukkue, jossa valtaosa pelaajista on tyttöjä, ja pelaamme poikien sarjassa (ei välttämättä suurta fyysistä eroa 9-vuotiaissa, mutta henkinen kynnys selvästi on). Meillä on ollut vaikeuksia saada joukkueellista kasaan, ja useimmissa otteluissa meillä ei ole ollut yhtään vaihtopelaajaa, vastustajalla taas kaksi–kolme kentällistä.

En tiedä, kuinka hyvin pienet pelaajamme tajuavat nämä syyt, vaikka toki me valmentajat olemme jatkuvasti kehuneet heitä tähdentäen handicappejamme. Yksinkertaisin vastaus on kuitenkin, että ainakaan toistaiseksi lapset eivät näytä turhautuneen. Ensimmäinen pelaajilta kuulemani kommentti 2–28-päättyneen ottelun jälkeen oli: ”Milloin on seuraava kisa?”

Mutta vaikka pienten pelaajien kantti kestäisikin murskatappiot, epäilen kovasti, miten paljon tuollaisiin numeroihin päättyvät ottelut kehittävät sen enempää meidän joukkuettamme kuin vastustajiakaan.

Niinpä olin todella ilahtunut, kun Cocksin Jaakko Horelli soitti ja ehdotti haastajasarjojen perustamista E- ja F-junioreihin. Samantapaista ideointia oli versonut myös juniorivastaavien kokouksessa marraskuun alussa.

Meidän joukkueellemmehan tämä tietysti sopisi aivan erinomaisesti. Vaikka heti huomenna. Mutta ennen kuin pohdimme asiaa juniorivaliokunnassa pidemmälle, kuulisin mieluusti lisää hyviä ideoita ja näkökulmia.

Jokainen seura saisi itse päättää, kumpaan sarjaan minkäkin joukkueensa ilmoittaisi. Ajatus olisi helpottaa sekä aloittelevien joukkueiden että aloittelevien pelaajien kehitystä ja taata edistyneemmille joukkueille ja pelaajille oikean tasoisia otteluita. Jos tämä toimii, aikaa myöten haastajasarjoja voisi syntyä myös vanhempiin juniorisarjoihin.

Ainakin tällaisia kysymyksiä olisi ratkaistavana:

  • Löytyisikö kahteen sarjaan riittävästi joukkueita? Entä löytyykö valmentajilta ja muulta taustaryhmältä aikaa?
  • Pitäisikö saman seuran ikäkausisarja- ja haastajasarjajoukkueen saada pelata ottelunsa peräkkäin? Löytyisikö silloin seuroille riittävän pitkiä hallivuoroja?
  • Olisiko haastajasarja valtakunnallinen vai alueellinen?
  • Saisiko pelaaja siirtyä kauden aikana sarjasta toiseen saman seuran eri joukkueissa?
  • Voisiko E- ja F-junioreilla olla yhteinen haastajasarja vai pitäisikö molemmilla olla omansa?

Tässä yhteydessä olisi hyvä pohtia myös sitä, voisiko pienimpien pelejä varten täysimittaiset 20×40-kentät puolittaa. Näin saataisiin paitsi kaksi pikkujunnupeliä pelattua samalla hallivuorolla, myös kontaktia ja kaikkien pelaajien aktiivista osallistumista peliin lisättyä.

Lyhyesti, ideat ovat tervetulleita!

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt