Kesätiimi 2014 yhteenveto

Kesätiimiläiset laittoivat kolmen kuukauden aherruksensa pakettiin. Saimme seurata 14 viikon ajan kuinka eri sarjatasoilla, eri lähtökohdista ja eri vaiheessa uraansa olevat käsipalloa rakastavat pelaajat valmistautuivat uuteen kauteen. Jokainen on arvioinut oman kesäharjoittelunsa ja antanut muutaman arvokkaan vinkin.


Kesätiimi 2014

Johanna Hilli

Kesä meni taas nopeasti ja treenien merkeissä. Asuin kesän kotona, eli minulla oli hyvin aikaa keskittyä treenaamiseen ja oikean ravinnon syömiseen. Koko elokuun minulla oli myös hyvin aikaa treenata Ruotsissa, nyt kun koulut alkaa treenaamiseen jää vähän vähemmän aikaa eikä joka päivä ehdi vetää kahta treeniä. Mutta laatu korvaa määrän, eikö niin?

Minun tavoitteeni kesällä oli parantaa peruskuntoa sekä jalkavoimaa. Onnistuin molemmissa mielestäni aika hyvin. Jaksan juosta paremmin treeneissä ja menen mielelläni lenkille jos jää aikaa yli. Meillä oli puntti testit viime viikolla ja olin parantanut huomattavasti juuri jalkavoimaa. Tietenkin kesällä kaipaa pallotreenejä mutta odotus palkitaan ja on hyvä pitää vähän vapaata myös itse käsipallosta.

Kausi jatkuu parilla harjoitusottelulla vielä ja kahden viikon kuluttua meillä on ensimmäinen sarjaottelu uuden joukkueen kanssa. Vähän jännittää, mutta se kuuluu asiaan! Olemme asettaneet kaudelle uuden tavoitteen, mikä on parantaa sijoitusta viime kaudesta, eli vähintään neljäs paikka runkosarjassa ja sen jälkeen karsintaottelut. Yritän myös pitää omatoimiset treenit käynnissä. Itse sen parhaiten tietää jos kaipaa enemmän kunto tai voimatreeniä. Minun omat tavoitteet on asettautua joukkueeseen ensin, sitten vasta voin miettiä muita tavoitteita.

Haluan vielä muistuttaa että käsipallo on kivaa!
Muistakaa pitää hauskaa harjoituksissa sekä otteluissa. Joskus pitää myös tehdä niitä tylsempiä harjoituksia mutta loppujen lopuksi me kaikki pelaamme koska se on hauskaa.

Christoffer Eneberg

Nyt on kesä lopuillaan ja samalla kun haikeasti hyvästellään aurinkoiset ilmat niin voi kuitenkin iloita että vuoden paras aika on alkamaisillaan, eli käsipallokausi. Edessä on monta hikistä iltaa ennen kuin seuraavan kerran kelit lämpenee. Onneksi on tullut tehtyä edes jotain kesällä niin että kunto on säilynyt aika hyvin viime kaudelta, tosin olisi pitänyt tehdä vielä enemmän. Joten hieman olen pettynyt omaan harjoittelumäärääni ja tässä tapauksessa ei auta muu kuin peiliin katsominen.

Vaikka kesän aikana on ollut paljon ohjelmaa ja välillä tuntuu että on vaikeata ehtiä treenamaan, niin ne ovat pelkkiä tekosyitä – aikaa löytyy aina jos todella haluaa ehtiä treenaamaan. Olen sitä mieltä että olisi pitänyt tehdä selkeämmän harjoitteluohjelman itselleni jotta olisin määrätietoisesti voinut lähteä kehittämään tiettyjä ominaisuuksia.

Nyt on jo joukkueen kanssa treenaaminen alkanut, tai muut ovat jo treenanneet jonkin aikaa, mutta nyt olen itsekin pääsyt mukaan. Mahtavaa fiilis nyt kun on päässyt takaisin käsipallon pariin kesätauon jälkeen ja innolla lähden hiomaan kuntoa kautta varten. Joukkueen harjoitusten väliin ei jää hirveästi aikaa muuhun harjoitteluun, mutta pyrin harjoittelemaan ainakin kerran viikossa muiden treenien väliin.

Kiinnostava kausi on edessä ja edellisinä kausina ollaan hetkittäin väläytelty sellaista peliä että tavoitteena ei voi olla muuta kuin jalometallia. Omalta osaltani haluan kehittyä erityisesti hyökkäyspäässä ja tällä tavalla tukea joukkueeni hyökkäyspeliä monipuolisemmin. Samalla haluaisin että joukkueemme puolustus olisi huomattavasti kovempi kuin aiemmin ja aion tehdä kaikkeni jotta edesautan tätä kehitystä.

Vaikka kesä olikin pienoinen pettymys itselleni harjoitus mielessä, niin on pakko todeta että tämä projekti on ollut todella arvokas kokemus itselleni. Se on pakottanut minut tarkastelemaan omaa tekemistäni eri tavalla kuin aiemmin, huomattavasti kriittisemmin kuin aiemmin.

Nuoria käsipalloilijoita voisin neuvoa sen verran että edetkää päättäväisesti tavoitteisiinne. Aina ei ole helppoa kun on koulua ja läksyjä, mutta jos todella haluatte kehittyä käsipalloilijoina pitää olla määrätietoinen ja järjestellä ohjelmansa niin että ehtii tehdä kaiken. Käsipalloilijan polku on pitkä, joten edetkää maltillisesti ja nauttikaa matkasta!

Lopuksi haluaisin vielä kiittää Klibba.com:ia kun olen saanut kunnian olla mukana Kesätiimissä 2014 ja nähdään käsipallokentillä!

Jessika Gammals

Treenikausi sujui mielestäni oikein hyvin. Minulla oli mielestäni paljon käsipalloon liittyviä tapahtumia koko kesän läpi joten pallotreenejä ja pelejä oli onneksi myös välillä. Rankkoja treenejä oli mutta niin pitääkin olla! Jälkeenpäin rankat treenit kyllä aina palkitsevat!

Hyvä maku jäi kesätreeneistä! Tuntuu että mm. kunto ja fyysinen puoli on parantunut kesän aikana.

Kohta pelit alkavat ja nyt pitää saada pallopeli toimimaan. Mutta esimerkiksi kuntoa pitää myös ehtiä ylläpitää. Näimme kun olimme pelaamassa Ruotsissa että meidän taso on noussut, mikä tuntui hyvältä!

Hyvä vinkki nuorille käsipallopelaajille on että pitää olla kärsivällinen ja tehdä töitä saavutakseen jotain. Tuloksia ei tule sormia napsauttamalla, mutta ne tulevat jos niiden eteen tekee töitä.

Uskon että sekä minun omani ja joukkueeni tavoite on sama tällä kaudella. Eli tavoitteena on SM-kultaa! Uskon myös kesän treenieni vaikuttavat kauden tuloksiin positiivisesti.

Henri Auer

Harjoittelukausi sujui mielestäni hyvin, treenimäärät pysyi suhteellisen korkeana koko kesän eikä mitään taantumaa tullut missään vaiheessa. Joskushan se saattaa pudota helpostikin jos ei ole riittävästi halua harjoitella.

Jälkikäteen katsottuna voi aina sanoa että kovempaahan olisi pystynyt harjoitella, mutta itse olen tyytyväinen tekemiini harjoitustunteihin ja tunnen valmistautuneeni hyvin kauteen Elverumissa ja Suomen maajoukkueessa. Tästä eteenpäin edetään noin ottelu per viikko -tahtia aina vuoden vaihteeseen saakka.

Tiedossa on jännittävä kausi!

Anu Pihlström

Tyhjentävä tiivistelmä kesän harjoituksista
Muistan kun aloimme suunnitella tätä ja minulta kysyttiin aionko treenata kesällä ja että jos aion, voinko liittyä kesätiimihommaan. Ensimmäisenä ajattelin ok, mähän treenaan ja toiseksi ainakin kirjaaminen lisää painetta harjoituksiin.

Ohjelma tuntui koko kesän ”helpolta” ja ihaninta oli löytää hauis, nyt tällä hetkellä kun on nälkä kasvanut, haluisi todella tehdä VIELÄ enemmän töitä, harmittaa kun aikaa on päivässä vain 24h ja siitä pitäisi 8h nukkua ja vähintään 8h olla töissä ja loppuaika menee siirtymiin ja lasten kuskaamiseen. APUA!

Treenikausi sujui kaikkeen nähden hyvin, eniten harmittaa kipeänä oleminen, kun ei pääse tekemään, minä nyt olen vielä sen verran dorka, että treenaan pienestä flunssasta huolimatta. Joko se paranee tai pahenee.

Enemmän olisi ollut hyvä tehdä, mutta täytyy olla tähänkin tyytyväinen.

Kausi jatkuu kolme kertaa viikossa pallohallissa ja lisäksi yritän saada kaksi punttia johonkin väliin että ylläpitäisi, luultavasti yhdistän ne noihin harjoituksiin.

Oma tavoite on olla tällä kaudella joukkueemme ykkösvasenlaita ja parantaa joka pelissä. Minä haluan voittaa jotain, en ole käsipallossa KOSKAAN voittanut mitään, joten minä annan kaikkeni joukkueelleni, että voitetaan mitali.

Joukkueena pyrimme pudotuspeleihin ja sieltä ottelu kerrallaan kohti mitaleja.

Kesäharjoittelusta on minulle ollut PALJON hyötyä, voimaa on heitoissa enemmän niin kuin jaloissakin, mikä merkitsee pelkästään sitä että minulla on enemmän aikaa heittää pallo maaaliin kun pomppu nousee korkeammalle.

Heiton kanssa pitää vielä tehdä paljon töitä, jalan asento on väärä ja teknisesti voisi vielä korjailla heittoa. Notkoselkäisenä heitto lähtee liian usein väärästä asennosta ja saatto puuttuu, mutta 33-vuotiaskin voi oppia uutta.

Mä toivoisin että käsipallovalmentajat, jotka valmentavat nuoria, opettamaan oikeita asioita ja korjaamaan virheitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, on sääli tavallaan että kukaan ei koskaan ole minulle opettanut heittoa, oikein tarkastellut jalan asentoa katsonut että käsi olisi oikein, että otan sen kiinni oikein, nostan ylös ja että olen vaarallinen ja pelaisin AINA maalia päin.

Ehkä paljon vaadittu ja paljon pyydetty, mutta kateellisena seuraan tyttäreni rytmisen valmennusta jossa JOKA kerta asennot korjataan, joka kerta toistetaan ja koskaan ei anneta tehdä väärin. Siinä on paljon opeteltavaa käsipalloilijana. Haluaisin, että jokainen nuori tekisi töitä NYT ja antaisi kaikkensa koska 33v. joka haluaisi olla HYVÄ ja ymmärtää että TÖITÄ tekemällä tulee paremmaksi ja jos on LAHJOJA pitää niistä huolta ja treenaa VIELÄ enemmän.

Minulle isoin asia oli tajuta nyt kun lapseni pyrkii voimistelussa eteenpäin ja vaikka hän on vasta seitsemän on minun tehtävä tarjota hänelle mahdollisuus päästä huipulle, jos hän ei liiku kolmea tuntia päivässä, hän ei koskaan saa niitä tunteja takaisin ja silloin ei huippu-urheilu ole hänelle edes mahdollista. Kylmä fakta, mutta niin se on. Huomioikaa se että liikkuminen tulee lapsille itsestään, mutta en ainakaan rajoita sitä vaan yritän antaa mahdollisuuksia liikkua. Pienillä asioilla on iso merkitys.

Laitan pienen esimerkin veljeni tavasta toimia nuorena. Hän pelasi monia lajeja koko nuoruuden, kun ei ollut treenejä, hän oli pihalla pihapeleissä, välitunnilla AINA pelattiin jotain. Veljelläni on koko elämän ollut liikuntaa joka paikassa ja hän sai tunnit täyteen, nyt Antti on siinä määrin loistavassa kunnossa että joka osa-alueella hän on loistava, hyvä kestävyys, voimakas ja nopea. Tällä hetkellä ei tarvitse rakentaa mitään vain ylläpitää. Ja silti hän edelleen on ekana jäällä ja tulee vikana pois. Eli PALO ja rakkaus liikkumiseen ja pelaamiseen on edelleen olemassa. Upeaa katsoa kun jostain mitä rakastaa tulee ammatti. Jos osaa unelmoida ja tekee sen eteen töitä niin useimmin sitä Saa tehdä ammatikseen.

Minulla tilanne on se, että mahdollisuus on ollut mutta valitettavasti 15–20 vuotiaana en tajunnut tehdä tarpeeksi töitä (mahdollisuus oli), mutta nyt olen loistavassa jengissä ja harjoittelu tuntuu hyvältä ja ainut pelko on että loukkaantuu eikä saisi pelata ehjää kautta, ainahan johonkin sattuu tai kolottaa ja sormet on vinot, mutta kentällä mä vedän 100 lasissa.

Hyvää kautta kaikille vedetään kovaa, eiks Je?

Wilhelm Hammarberg

Treenikauteni ei sujunut aivan kuten olisin toivonut. Olkapääni tuli kipeäksi jo treenikauden alkupuolella, joten treenit piti suunnitella sen mukaan. Ei heittoja, eikä olkapäätä rasittavia liikkeitä koko kesän aikana. Sain kuitenkin tehtyä aika paljon muuta.

Aika huono maku jäi kuitenkin suuhun. Odottelin tulevaa kautta innolla, ja kun sain kuulla etten pääse pelaamaan ihan alkukaudesta, fiilis ei ollut oikein parhaasta päästä.

Jos kroppasi ei pelaa kuin pitäisi, käy ihmeessä katsomassa jos pieniä vammoja löytyy. Mitä nopeammin vammat löytyy sitä parempi.

Ja vielä toinen vinkki: Monet rasitusvammat saavat alkunsa kun treenimäärät kasvavat nopeasti. Niin minullakin kävi. Lisäsin treenimääriä nopeasti ja kroppa ei sitten jaksanut. Jos treenejä tulee enemmän, kannattaa lisätä niitä vähitellen, niin että kroppa pysyy mukana.

Mutta asiat ei parane suremalla! Sain uuden haasteen, eli päästä taas pelikuntoon. Haluan päästä kentälle mahdollisimman nopeasti, ja ainoa tapa päästä sinne on tekemällä oikeita harjoitteita. Olen saanut hyvää opastusta olkapään parantumista varten, monia liikkeitä yms. ja siten jatketaan. Tästä eteenpäin kausi jatkuu vielä kropan kuntouttamiseen, jonka jälkeen ensin treeneihin ja sitten matseihin. Voi mennä vielä kuukauden ennen kuin pääsen pelaamaan.

Odotan ensi kaudesta, kun olen vihdoin päässyt kentälle, tervettä kautta ilman turhia vammoja jne. Haluan myöskin tietysti tulla paremmaksi pelaajaksi. Odotan innolla tulevia pelejä ja turnauksia, joissa mitalit tietysti aina maistuu :).

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt