Miesten 3.div kehittämiseen ideoita

 , Raikko

Porvoon Akilleksen kakkosjoukkueen “Myggan” kirjoitteli jo oman näkemyksensä menneestä kaudesta ja ennenkaikkea ehdotuksia tulevalle. Tässä oma näkemykseni, olkaa hyviä ja osallistukaa keskusteluun.

Oma kosketuspintani 3.divisioonan tuli tällä kaudella Puuman Metsästäjien pelaajavalmentajan pestin kautta. Sarjaan osallistui yksitoista joukkuetta ja otteluita joukkueille kertyi viisitoista tai neljätoista riippuen yksinkertaisen runkosarjan jälkeisestä sijoituksesta(päätyikö ylempään vai alempaan jatkosarjaan). Ylemmän jatkosarjan neljä parasta pääsevät vielä 4.5.2013 Final Fourin parissa kahteen extrapeliin. Oma joukkueeni sai nauttia muiden uhrautumisesta ja pelasimme kaikki runkosarjapelit kotona. Ylemässä jatkosarjassakin pelit saatiin sovittua niin hyvin ettei pitkiä matkoja tarvinnut tehdä kuin kaksi(näistä toinen toki yön yli retki). Pelejä pelasimme aina kaksi putkeen, poislukien yksittäinen Karjaan retki. 2x25min peliajalla ei kaksi peliä putkeen ollut mikään ongelma. Kaikissa PuMe:n peleissä oli yksi tuomari ja vauhdikkaimissa väännöissä tämä oli välillä ongelma. Käsipalloa pelanneet ja tuomaroineet tietävät että yhdellä tuomarilla jää väkisin epäselviä tilanteita. Vaikkei kivitaloista pelatakaan, aiheuttaa se turhaa hampaiden kiristelyä.

Kustannukset puhuttaa harrastustoiminnassa aina eikä käsipallo taida tehdä poikkeusta tässäkään asiassa. Kaksi tuomaria tuo lisää hintaa ja on todella vaikea sanoa onko saavutettu hyöty joka pelissä maksetun hinnan arvoinen. Yksi keino millä kustannuksia saadaan alas, ja mikä miltei on välttämätöntä jos ensi vuonna sarjassa on Tampereeltakin joukkue, olisi turnausmuotoisiin pelitapahtumiin siirtyminen. Yhtä 2x25min peliä on aika kallista lähteä pelaamaan yli 300km päähän. Useampia turnauksia, jossa joka jengi pelaa kaksi peliä. Järjestävä jengi hoitaa toimitsijat ja toisen tuomarin tuomat kustannukset voitetaan takaisin matkakuluissa säästämällä. Toki tämän ei tulisi olla ehdotonta, koska kaksi Helsinkiläistä joukkuetta pystyy varmasti hoitamaan arkiharjoitusvuorollaan keskinäiset ottelut. Viisitoista peliä yksittäisinä syö aika monta viikonloppua ja tämä saattaa monelle harrastajalle olla kynnyskysymys.

Tasoerot sarjassa ovat myös puhuttaaneet. Tuloksia kun katselee niin ei siellä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta rumia lukemia ole tullut. Ainakin PuMe:n peli on suurimmat harppaukset ottanut eteenpäin Wincesteriltä saatujen kylvetyksien jälkeen. Sitä en toki tiedä kuinka nautinnollista Wincesterin pelureille on aloittelijoiden lajin saloihin perehdyttäminen. Aika paljon pelin tasoon vaikuttaa myös rostereiden suuri vaihtuvuus. Camise 2:n kotijengi oli aavistuksen nimekkäämpi ja useammalla SM-mitalilla varustettu kuin Jyväskylään uskaltautunut. Muidenkin joukkueiden edustajat ovat ilmeisesti saman huomion tehneet “tupakkapaikkakeskustelujen” perusteella. Ja niin kauan kuin puhutaan harrastesarjasta, ei sinne tulisi olla asiaa kilpasarjoihin osallistuvilla farmisopimusten turvin.

Kaiken kaikkiaan huikean hauskaa on ollut jo tähän asti, ja Final Fourin jälkeen tuntuu toivottavasti vielä paremmalta. Kiitoksia kaikille vastustajille, tuomareille ja toimitsijoille ensikertalaisten toilailujen sietämisestä. Toivottavasti ensi vuonna pelataan myös Tampereella ja sitä seuraavana vaikka Kuopiossa.

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
Ota yhteyttä

Juuri nyt emme ole linjoilla mutta lähetä sähköpostia niin vastaamme mahdollisimman pian.

Vaikea lukea? Vaihda teksti. captcha txt